Teksti ja kuvat Timo Kalenius
Vuosi sitten kesäkuussa sukupolven vaihdoksen myötä Liisa Salminen lunasti itselleen kotitilansa, jota olivat maatalousyhtymänä pitäneet hänen vanhempansa ja jossa hän myös itsekin oli mukana ollut.
Kyseessä on iso sikatila, josta löytyy tällä hetkellä noin 1 200 sikaa, mutta parhaimmillaan niitä on ollut jopa 1 500. Viljeltyä peltoalaa on noin 200 hehtaaria. Tilaa hän hoitaa yhdessä miehensä Aarno Äijälän kanssa ja perheeseen kuuluvat lisäksi 5-vuotias Aliisa ja 5 kuukauden ikäinen Elli.
Kesäkuussa tilalle tehtiin laajennus, kun Aarno Äijälän kotitilalta Karinaisista hankittiin 22 emolehmää ja sonni. Niillä on tarkoitus tuottaa vasikoita, jotka sitten myydään eteenpäin puolen vuoden ikäisinä. Mutkia matkaan aiheutti ympäristöluvan viipyminen, jota saatiin odotella puolisen vuotta.
– Elämme nyt hieman haastavia aikoja, jonka vuoksi sikojen määrääkin on jouduttu vähentämään. Kaikki kustannukset ovat nousseet melko huimasti, eikä niitä ole pystytty siirtämän tuotantohintoihin, kertoo Liisa Salminen.
– Rehu on ehkä suurin kustannus, sillä sitä voi mennä vuorokaudessa jopa 3000–4000 kiloa. Viljaakin menee vuodessa noin miljoona kiloa. Omat viljat eivät riitä, joten sitä joudutaan ostamaan ja korkealla hinnalla. Toisaalta taas lihan hinta ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, joten aikamoista taiteiluahan tämä on. Mutta luovuttamassa ei missään nimessä olla, jatkaa Aarno Äijälä.
– Lehmien avulla pyrimme monipuolistamaan tuotantoamme ja samalla pystymme monipuolistamaan myös peltojen viljelyä, kun heinätkin voidaan tehdä eri aikaan, eikä kylvöäkään tehdä joka vuosi.
– Tilan hoito vaatii molemmilta sitoutumista, ja varsinkin kesäaikaan ollaan töissä kiinni, eikä juurikaan lomia ehditä pitää, mutta vastaavasti talvella on rauhallisempaa.
– Kyllähän tässä kiinni tietenkin ollaan aamusta iltaan, mutta siihen on myös kasvettu eli ei se meitä häiritse.
– Lomittajaa käytämme sikalan töissä tarvittaessa ja lomailut ajoittuvat yleensä talviaikaan, jolloin tilalla on rauhallista, kertoo Liisa Salminen.
Siihen onkin löytynyt vakihenkilö, joka on saatavissa töihin lyhyelläkin varoitusajalla.
Sikojen ruokinta on täysin automatisoitu, joten siihen ei tarvitse puuttua, jos kaikki toimii normaalisti. Mylly jauhaa viljan ennen kuin se menee ruokintaan.
Myös tilan yhtiöittämistä on mietitty.
– Yhtiömuotoakin on harkittu, mutta se ei ehkä ihan vielä ole ajankohtainen. Minulla on tällä hetkellä tilan omistus omissa nimissäni, joten jos siihen mennään niin Aarno tulisi toiseksi osakkaaksi yhtiöön, toteaa Liisa Salminen.
– Yhtiömuotoon siirtyminen ehkä kannattaisi verotuksellisista syistä ja koneiden sekä kiinteistöjen vuoksi, mutta toisaalta se toisi mukanaan aika paljon kaikenlaista paperityötä sekä muuta ylimääräistä hommaa. Maataloustukiahan me kyllä nytkin saamme, mutta juuri verotuksen kannalta yhtiömuoto voisi olla järkevä, jatkaa Aarno Äijälä.
