Ukrainalaisten Olohuone on yhteisöllinen paikka

0
Olohuoneessa on tavaraa, jota myös tarvitaan. Tarja Mannervuoren (vas.) ohella kuvassa ovat pikkuprinsessojen lisäksi Alina Klimenko ja Anna Korba, jotka molemmet ovat itsekin olleet paikan tärkeinä auttajina.

Avun välittäminen laajeni Olohuoneeksi

Apua Someron Ukrainalaisille on Facebookissa toimiva julkinen ryhmä. Ryhmää voi hyvällä syyllä kutsua aktiiviseksi, sillä julkaisuja siellä tehtiin peräti 288 pelkästään viime kuun aikana, keskimäärin lähes 10 päivässä. Ryhmään kuuluu 1,3 tuhatta jäsentä.

Idea sivusta pulpahti Helmen yrittäjä Anita Hallapellolle, kun hän huomasi kasvavan joukon ukrainalaisia saapuvan Somerolle pakoon sotaa. Hän havaitsi, että somerolaiset halusivat auttaa. Mutta siihen tarvittaisiin keinoja.

Hallapelto ryhtyi omalla toiminnallaan edesauttamaan ja vauhdittamaan avun perille pääsyä sosiaalisen mediassa. Apua Someron Ukrainalaisille -sivuston hän avasi 13. huhtikuuta. Se oli kädenojennus somerolaisille lahjoittajille ja ukrainalaisille avuntarvitsijoille.

Ryhmä laajeni vauhdilla. Minna Marttinen, yksi ryhmän nykyisistä seitsemästä ylläpitäjästä, tiedotti jo reilun viikon päästä 25.4., että 1 000 jäsentä on koossa.

Hallapellon ennakointi olemassa olevasta tarpeesta osoittautui oikeaksi. Tavarat ovat sittemmin vaihtaneet somessa paikkaa ja omistajaa, ihmiset ystävystyneet ja saaneet tarvitsemansa elämiseen. Google-kääntäjä on auttanut kielimuurien purkamisessa. Tätä kaikkea ei olisi voinut ”kekkosen aikana”.

Viime viikkoina sivulla on julkaistu kädenojennuksia pian alkavaa koulua varten. Koulunsa aloittavia lapsia halutaan auttaa. Sivusto kulkee ja kehittyy ajan ja kalenterivuoden mukana. Kohta on jo syys- ja sen jälkeen talvivaatteiden sesonkiaika.

Kesäkuun alussa Facebookin jälkeen avautui konkreettinen, uusi aikakausi ja paikka avun antamiseen: ”Versio 2”, eli Ukrainalaisten Olohuone.

Tilat entisestä suurkeittiöstä

Somero-lehti uutisoi 7.6. yrittäjä Anita Hallapellon ajatuksesta perustaa kokoontumispaikka sotaa paenneille. Nimeksi tuli Ukrainalaisten Olohuone, sillä vastaavia toimi jo mukavasti muualla.

Tarvittiin keskustasta reilut sisätilat, joihin saisi vastaanottopaikan lahjoitetulle tavaralle.

Apuun tuli K-Supermarket Härkätien kauppiaspariskunta Anne ja Mika Pukkila. Omistamassaan kiinteistössään keilahallin takana on suurkeittiönä toiminut kiinteistö, jossa viimeksi sai hampurilaisia.

Avaimet tulevaan Olohuoneeseen saatiin kesäkuun alussa.

Heti menestys

Rakennuksessa pidettiin purku-, pesu-, rakentamis-, maalaus-, sun muita mattotalkoita. Tehtävää riitti, kuten isojen kylmäkoneiden ja ilmanvaihtolaitteistojen purku. Terveystarkastaja katsoi 29.6., että kaikki on kunnossa.

Niinpä Anita Hallapelto tiedotti 22.6. somessa, että tavaran vastaanotto Olohuoneeseen alkaisi. Paikka oli heti menestys. Ihmiset ojensivat auttavan kätensä.

Laura Salo oli ensimmäinen tärkeä vapaaehtoistoimija, joka otti vastuulleen Olohuoneen. Toiseksi tuli Tarja Mannervuori, ja he yhdessä alkoivat miettiä lahjoitustavaroiden esillepanoa ja työnjakoa.

He tekevät Olohuonetta vapaaehtoisena, riippumattomina, omalla ajallaan ja omilla bensoillaan. Olohuone on avoinna maanantaisin ja keskiviikkoisin.

Alkuun tavaraa sai tuoda ja hakea saman päivän aikana, mutta siitä syntyi ”kaaosta”. Ihmisiä ja asioita oli yhtä aikaa liikaa. Parhaimmillaan ukrainalaisia on käynyt 80 päivässä.

– Nyt tavarat tuodaan pääosin eri aikaan. Mukana on ollut nyt myös noin kymmenkunta aktiivista ukrainalaista auttamassa. He purkavat tulevat kuormat ja laittavat tavarat omille paikoilleen. Iltapäivällä kahden aikaan oven takana on jo pitkä jono odottamassa, Tarja Mannervuori kiittelee.

Kiitollisuus on sydäntä koskettavaa

– Tosi paljon tavaraa on tullut ja hyvää tavaraa. Mutta sitä on myös paljon mennyt. Ukrainalaiset ovat olleet tosi iloisia saadessaan apua. Tätä on ihanaa tehdä vapaa-ehtoisena, koska heidän kiitollisuutensa on monessa kohtaa niin sydäntä koskettavaa, Mannervuori ja Salo toteavat.

– Ja kun vielä ajattelee sitä, mitä he ovat joutuneet kokemaan. Jättämään kaiken, kotinsa ja läheisensä, heidän miehensä ovat sodassa. Pelko heidän ja muiden läheisten kohtaloista on koko ajan läsnä.

He tuntevat, että Olohuone on ukrainalaisille Hyvän mielen paikka.

– He ovat niin hyväntuulisia saadessaan täältä apua, Mannervuori huokaisee onnellisena.

Hän toivoo, että tulijat yhä enemmän toimisivat itse aktiivisina Olohuoneessa. Ja ovathan he jo nyt kaikin mahdollisin tavoin ahkeria ja auttavaisia. Jonkun somerolaisista on hyvä silti tulla paikalle avaamaan ovet ja katsomaan niin sanotusti päältä Olohuoneen arkea.

Ilojakin on

Avuksi on saatu pari ukrainalaista perhettä. Jotka ovat jo muuttaneet Somerolta, saadessaan muualta työtä. Ja koko ajan tulee uusia perheitä.

– Minulle on tärkeää, katsellessani heidän lapsiaankin täällä, että he saavat sitä iloa ja hyvää mieltä, löytäessään täältä lastenkin tavaroita. Se avustus, jonka he saavat, ei kauhean iso ole. Tarpeeseen menee, Mannervuori tietää.

Myös on ehditty nähdä, että kauemmin täällä olleiden tavaratarpeet saattavat olla jo hieman kalliimpia. Silloin on saattanut tulla jopa riitaa, mikä toisaalta on inhimillistä.

Tarja Mannervuoren pontimet haluun auttaa ovat siinä, että hänen isovanhempansa ovat joutuneet lähtemään Karjalasta.

– He joutuivat jättämään talonsa. En tiedä, onko mulla suurempi ymmärrys, mutta olen törmännyt siihenkin, että Somerolla ollaan myös vastaan avustamista.

Ei ymmärretä asiaa.

– Se on mielestäni ihan järkyttävää. Voisi laittaa itsensä siihen, että ottaa yhden repun tai kassin, ja lähtee sen kanssa kotoaan. Joudut kaiken jättämään ja tulet vieraaseen maahan, vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen kieleen. Ja sulla ei ole mitään, hän puuskahtaa.

Hän huokaisee, että näitä ihmisiä onneksi on tosi vähän, mutta on.

Tarkoituksena oli, että Olohuone yhä enemmän voisi muodostua sosiaaliseksi kokoontumispaikaksi. Vastaan kuitenkin tuli toimintatilan suhteen joitain lupa-asioita viranomaisten kanssa, joita on vielä selviteltävä.

Isot toimijat auttajina

Viime perjantaina saapui iso kuorma Unileveriltä. Laura Salo on koko ajan sinnikkäästi lähettänyt avunpyyntöjä isoille toimijoille ja yrityksille, suoraan pääjohtajille, ja se on myös tuottanut tulosta. Vaikka tavoitettavat ovat kovissa vakansseissa, niin heilläkin on sydän paikallaan.

Omassa arkityössään Salo rakentaa asiakassuhteita isojen toimijoiden kanssa. Hän on tyytyväinen, että pystyy näin hyödyntämään sitä kokemusta. Unilleveriltä tuli pesuaineita, hygieniatarvikkeita, ruokaa ja muuta, joita hän pystyy taas jakamaan edelleen Someron ukrainalaisille.

– Tämä on toimintaa, jossa on sydän vastassaan sydän. Kuin entisajan runsaat ja hyvähenkiset toritapahtumat, mutta ilman rahaa, Salo vertaa iloisena.

Hän toivoo sydämestään, että tulijat otetaan kaikin tavoin positiivisesti vastaan, että he saavat työtä ja mahdollisuuden asettua. Iloita avusta. Taikka lähteä, jos saavat muualta työtä. Osaamista ja ammattikuntia on paljon. He tahtovat osaksi tätä yhteiskuntaa, kantamaan vastuuta.

– Yhteistyön syke on ollut tosi ihanaa. Tosi vetovoimaista. Ja toivon sydämestäni hyvää matkaa sille, joka lähtee. Se juuri on hyvän suuntaista kehitystä. Toivon myös Someron huomaavan heidän tuomansa mahdollisuudet. Me voidaan myös saada tästä kaikesta.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän