Viimeaikaiset kriisit, kuten korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat saaneet meidät pohtimaan arvojamme. Mikä loppujen lopuksi on itse kullekin tärkeää ja mitkä arvot ohjaavat toimintaamme ja valintojamme arjessa. Varmasti nämä yksilölliset arvomme ovat ennenkin olleet olemassa, mutta hieman kuin pinnan alla. Dramaattiset muutokset yhteiskunnassa, Euroopassa ja koko maailmassa ovat tehneet ne näkyviksi ja tietoisuutemme niistä on lisääntynyt. Mitä hektisemmäksi ja epävarmemmaksi yhteiskunta ja elämämme muuttuu, niin sitä enemmän tarvitsemme jotain pysyvää ja rauhoittavaa valintojemme tueksi.
Jokaisella meistä on omat oikeutetut arvomme. Toisin sanoen ei ole olemassa yhtä oikeaa arvoa, vaan omat arvolatauksemme ovat syntyneet monen tekijän summana. Yhteiskunta, perhe, johon satuimme syntymään, lapsuus ja nuoruus, koulutus ja työelämän kokemukset ovat vaikuttaneet periaatteisiimme. Vaikka arvomme ovatkin melko pysyviä, niin suuret yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja elämme murroskohdat voivat niitä myös muokata.
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen on varmasti yksi monen ihmisen arvoista, niin minunkin. Suomessa ei valitettavasti juurikaan hoideta terveyttä, vaan sairauksia. Lisäksi monia tummia pilviä on sote-palveluiden yllä, suurimpana se, että käytettävissä olevat varat hupenevat. Tästä johtuen päättäjät joutuvat jatkossa tekemään raskaita valintoja, niin palveluiden saatavuuden kuin yksilöiden hoidonkin suhteen. Koska yhteiskunta ei hoida terveyttämme, niin tämä jää meille itsellemme.
Tapasimme jokin aika sitten puolisoni kanssa ulkomailla iäkkään naisen. Hän puhui seitsemää eri kieltä ja vietimme hänen kanssaan pitkän tovin. Puhuimme elämästä, arvoistamme ja unelmistamme. Hän kiteytti rikkauden ja köyhyyden hienolla tavalla sanoessaan, että rikas on se, joka on kiitollinen ja tyytyväinen siitä, mitä hänellä on ja köyhä on se, joka haluaa pakonomaisesti aina vain enemmän ja enemmän. Tosin tämä ei tarkoita, hän jatkoi, ettemme kehittäisi itseämme jatkuvasti omien voimiemme ja valintojemme rajoissa. Se pitää meidät kunnossa ja sitä kautta hoidamme itseämme ja vietämme rikasta elämää.
Puhuimme erityisesti ikäihmisistä, sattuneesta syystä. Hän kertoi, että heillä arvostetaan ja kunnioitetaan senioreita sekä ymmärretään heidän kokemuksensa suuri merkitys. Kuulosti hyvältä. Osaaminenhan pitää sisällään tietoa, taitoja ja kokemuksia. Näiden suhteellisista osuuksista tosin en osaa sanoa, mutta kaikkia osa-alueita tarvitaan.
Tästä pääsemme monen eläkeläisen haluun tehdä työtä, jos terveys sen sallii. Muun muassa Ruotsissa noin 350.000 eläkeläistä on yhä työelämässä ja määrä kasvaa. Siihen heitä ei motivoi niinkään raha vaan halu tehdä työtä. Toki rahallakin on merkitystä ja siksi verotuksen pitäisi olla huomattavasti kohtuullisempaa Suomessa. Jos eläkeläisen työskentelystä ei jää hänelle kuin murusia käteen, niin joidenkin kohdalla se varmasti tappaa motivaation. Huomioitavaa on myös se, että monella alalla on työvoimapula ja seniorit ovat erinomainen ryhmä työskentelemään, vaikka vain osan päivästä. Tätä intoa ei ylläpidetä himoverottamisella. Lisäksi monet ikäihmiset haluavat selvitä sähkölaskustaan ja ehkäpä antaa myös lapsilleen ja lastenlapsilleen hieman pesämunaa.
Omia arvojaan kannattaa mielestäni pohtia, laittaa ylös paperille ja käydä keskusteluja läheisten kanssa kunkin osallistujan arvolatauksista ja periaatteista.
Aulis Kankare
yrittäjä