Räväkkä Diili-voittaja, ekonomi, yrittäjä ja mediapersoona Sointu Borg kävi Somerolla opettamassa yrittäjille anteeksiantamatonta asennetta, rohkeutta poistua mukavuusalueeltaan ja kannustamaan toinen toisiaan sekä jopa haistattamaan asialliset vitut. Viimeksi mainittu kirvoittikin somerolaisyrittäjiä miettimään kohteita, joille niin pitäisi tai voisi tehdä.
LopputulokseksiSomeron Yrittäjien ja kaupungin elinvoimapalvelujen järjestämässä tilaisuudessasaatiin, että esimerkiksi heille, jotka ulkopuolelta arvostelevat ja huutelevat yrittäjyydestä, vaikka eivät ole sitä päivääkään tehneet. Myös heille, joista yrittäjän on koko ajan oltava töissä, vapaa-aika ei ole sallittua. Myös jatkuvasti kyseenalaistaville tai epäasiallisesti yrittäjää kohteleville.
Ja itse asiassa koko yrittäjä-sanalle. Parempi sana olisi esimerkiksi tekijä.
Hyljätystä hyväksytyksi yhdessä yössä
Tällä hetkellä Sointu Borgilla on oma yritys Viphost Finland Oy. Se järjestää vip-emännöintipalveluita muun muassa festareille tai isoihin urheilukisoihin, esimerkiksi MM-kilpailuihin.
– Päädyin hommaan niin, että menin Petri Nygordin Pillumagneetti -videolla, ja sieltä Sedu ( Koskinen ) bongas mut alalle töihin.
– Koska tämä ala on vähän erilainen ja lisäksi itsellänikin in aika rohkea tausta, eli on ollut näyttävää kuvaa Internetissä ja oon aika kova suustani, niin se on aiheuttanut mielipiteitä puolesta ja vastaan.
– Vaikka jokaisella ei olisi kyse rohkeista kuvista tai räppäreiden musiikkivideoista, niin jokaisella saattaa olla yrittäjänä olo, että tietyt ovet eivät aukene tai ihmiset eivät halua nähdä meidän potentiaaliamme.
Sointu Borgille Diili-voitto toi muutoksen.
–Diili-voitto oli mulle mindfuck. Olen tottunut olemaan tietyllä tasolla ulkopuolinen, en mitenkään katu-uskottava, ja yhdessä yössä musta tulikin yhdyskuntakelpoinen.
Borg haki Diiliin, kun korona iski Suomeen.
– Olin juuri valmistunut ekonomiksi ja lähtenyt tapahtuma-alalle, mutta kaikki meidän keikat peruuntuivat. Vetelin kotona Pirkan hernesoppaa ja mietin mitä tekisin elämälläni. Tiedostin, että en tulisi pärjäämään työhaastatteluissa, koska ekonomit neutraalimmalla taustalla ja siistimmällä google-historiallapainaisivat ohi.
Kun kutsutosi-tv-ohjelmaantuli, alkoi Borg etsimään tietoa menneiden vuosien voittajista.
– Vertasin itseäni varsinkin naisiin. Oli aikamoisia tekijöitä, joidenkin ansiotulotkin olivat 200 000–300 000. Kelasin, että mulla on tää Kelan yrittäjäasumistuki. Ajattelin, että minneköhän olen lähdössä painimaan. Mutta onneksi pääsin epävarmuuden äänistä. Jos olisin kuunnellut niitä, olisi jäänyt pirusti hienoja asioita kokematta.
Diili-voittotoi elämään useita vaikutusvaltaisia ihmisiä.
– Heidän seurassaan murtui illuusio siitä, että maailmasta löytyisi yli-ihmisiä.
– Menestyneitä ihmisiä ajaa kuitenkin yleensä sama voima; he kertovat itselleen voiton tarinaa. On fakta, että monet lahjakkaat ihmiset jäävät rannalle sen takia, että kertovat itselleen lannistavaa narratiivia.
– Meillä kaikilla on pään sisällä käynnissä sellainen lannistava monologi. Puhumme itsellemme jatkuvasti, välillä kannustavasti, välillä epäkannustavasti. Yhtenä huonona aamuna kirjoitin ylös omia päänsisäisiä ääniäni, ja se oli aika järkyttävää kuunneltavaa.
Borg uskoo, että ihmiset kantavat mukanaan tarinoita, esimerkiksi suvun tarinoita tai vaikka kaupungin tarinoita.
– On aika tärkeätä jossain kohtaa kysyä itseltään, millainen on se sisäinen tarinani, jota itselleni kerron ja kuka sen on sinne asentanut.
– Itselläni on ollut riittämättömyyden tarina, josta olen miettinyt, että kuka sen sinne laitoin. On voinut tulla kasvatuksesta, lähipiiriltä, koulutuksesta. Mitä kummallisemmat kommentit menneisyydestä voivat jäädä elämään ja muhimaan alitajuntaan. Kun kuulee niitä rumia asioita päänsä sisällä, kannattaa muistaa, että me emme synny maailmaan täynnä itse-epäilyäja itsekritiikkiä, vaan jostain ne ajatukset tulevat.
Borg kertoo lähteneensä tietoisesti muuttamaan tarinankerrontaa päänsä sisällä.
– Olen siten löytänyt aika paljon itsestäni osaamista ja potentiaalia, mistä en edes tiennyt.
Hän antaa esimerkin kahdesta opiskelutoveristaan. Toinen oli duunaritaustainen ja pääsi kauppakorkeakouluun. Perhe suhtautui asiaan tyyliin: mitä lähdet sinne yliopistoon hienostelemaan. Miksi et mee oikeisiin töihin. Toinen oli samassa paikassa haluamattaan vain siksi, että niin hänen suvussaan piti tehdä.
– Molemmista huomasi, kuinka oman suvun tarina painoi takaraivossa.
– Kannattaakin joskus pysähtyä, varsinkin vaikeina aikoina, miettimään, että kuka siellä pään sisällä nyt puhuu. Onko se ylikonsultoiva vanhempi tai negatiivinen exä.
Uskallanko erottautua joukosta
Nykyään toistellaan henkistä brändäystä ja brändäyksen tärkeyttä.
– Vähän liiaksikin omasta mielestäni. Joukosta voi erottua hyvin erilisin tavoin. Voitte erottua vaikka sillä tavalla, että olette kotoisin Somerolta.
– Me eletään indivisualistisessa kulttuurissa, jossa jokaisen yrittäjän ja yrityksen pitää erottua. Olen itse saanut monesti kuulla näillä puhekeikoillani, että miten voi erottua, kun ei ole räiskyvä tai eksovertti, eikä edes tykkää tuoda itseään ja osaamistaan esille. Ei tarvitsekaan. Voi erottua vaikka sillä, että on oma persoonansa, hillitty tai hallittu.
– Välillä niin yrittäjinä kuin yksilöinä pelottaa pompata esiin. Pidetäänkö sitä turhamaisena? Itse haluaisin päästä koko tästä ajatusmaailmasta eroon. Jos olet ylpeä itsestäsi ja pidät tietyllä tapaa ääntä, niin se ei ole narsismia tai turhamaisuutta.
– Olen itse kuudennen polven tamperelaisia ja minuun on iskostettu, että ei tehdä itsestä numeroa. On pitänyt opetella pääsemään siitä tietyissä tilanteissa eroon. Yrittäjän on pakko pystyä seisomaan selkä suorassa oman tonttinsa takana, koska kukaan muukaan ei sitä meidän puolestamme tee. Siinä ei ole minkäänlaista turhamaisuutta.
– Hirveästi pelätään sitä, että mitä muut ajattelee. Miettivätkö, että tässä ylikorostan itseäni. Eivät ajattele. Pienillä paikkakunnilla meininki on aidompaa ja rennompaa, mutta jossain yhteyksissä ihmiset saattavat juuri senkin vuoksi jännittää räväköitä vetoja ja uudistumisia. On tiiviitä yhteisöjä ja totuttu valmiiksi asetettuihin rooleihin, josta on vaikea irrottautua. Uskon kuitenkin, että kun yksi tekee edellä, muut uskaltavat tulla perässä.
– Itse sain 12 vuotta märkää rättiä naamalleni, ennen kuin on alettu arvostaa meininkiäni. Kun uskaltaa tehdä asioita omalla tyylillä, niin se antaa hirmuisesti liikkumavapautta. Kyllästyin ihmisten ahdasmielisyyteen, ja ihan tahallanikin paukuttelin rajoja. Niin sain happea hengittää. Kylähullulla on lääniä liikkua, saa ihan eri tavalla anteeksi.
Yrittäjyydessä aletaan nykypäivänä ylipäätään liikkua murroksessa, jossa on monenlaista liikkumapintaa tehdä ja mennä.
– Tulevaisuuden toimarit tulee luultavasti pitämään twitch-lähetyksiä pigatsu-puku päällä.
Seiso omilla jaloillasi
Nykypäivänä puhutaan paljon hyvinvoinnista ja omasta jaksamisesta.
– Usein se kuitenkin huomataan liian myöhään. Been there, done that.
Borg ohjeistaa, että pitää uskaltaa seistä omilla jaoillaan.
– En tarkoita sillä yhteisöllisyydestä luopumista tai omalla yksittäisellä saarella asumista. Tarkoitan sitä, että tapa millä asioita teet, on sellainen että et pyytele sitä anteeksi, vaan seisot hyvässä ja pahassa koko oman kokonaisuutesi mukana. Et piiloudu massaan tai kenenkään taakse.
Koska ihmiset ovat laumaeläimiä, on periaatteessa mahdotonta olla miettimättä, mitä muut ajattelevat.
– Evoluutionkin myötä on haluttu olla osa porukkaa. Ennen vanhaan jos erotettiin laumasta, se merkitsi kuolemaa. Se on hyvin sisälle hakattu asia.
– Mutta se, että uskaltaa seisoa omilla jaloillaan tarkoittaa, että uskaltaa myös ottaa vastaan naurunalaiseksi joutumisen tai väliaikaisen epämukavuuden ja häpeän tunteen.
Elämässä ja yrittämisessä tulee väkisin vastaan erilaisia virstanpylväitä.
– Kun koetaan junnaavamme paikallamme ja haluamme uudistautua tai lähteä kokonaan uuteen suuntaan, on se äärimmäisen pelottavaa. Omilla jaloilla seisomisella tarkoitan myös sitä, että vaikka mentäisi nenälleen, uskotaan että kyllä mä täältä vielä nousen ja kerään itseni tomusta. Se on myös sitä, että kun koetaan kritiikkiä, pahaa mieltä tai tuotetaan pettymyksiä, niin seisotaan niidenkin asioiden takana.
Paskan määrä on vakio
– Se on slogan, jota tykkään toistella. Tämä lainalaisuus pätee vähän kaikkeen, toteaa Borg.
– Olen saanut kuulla, kuinka hienoa on kun ura on lähtenyt nousuun ja ovet avautuneet. Mutta ihmiset eivät ymmärrä, mikä sen hinta on ollut.
– Diili-vuosi ei ollut mitenkään miellyttävä. Oli paljon vastavoimia. Ja yhäkin tuntuu, että mitä korkeammalle uskaltautuu tikkaita nousemaan, sitä enemmän tulee paskaa vastaan. Kun olen miettinyt menestyksen kilohintaa, onko loppupeleissä kyse siitä, mihin taidot riittävät vai siitä mikä on meidän paskansietokykymme.
– Kaikki tietävät, että kun vastuu kasvaa niin ongelmatkin kasvavat samassa mittasuhteessa. On huojentava oivaltaa, että turbulenssi ja kaaos ovat aina läsnä. Silloin siihen osaa suhtautua eri tavalla.
– Itse ajattelin niin naivisti kun lähdin Diiliin, että tietty määrä suosiota ja tietynlainen ansiotaso minimoisivat ongelmat. Mutta se menikin toisella tavalla. Jos mut tiesi ennen Diiliä 500 ihmistä, ja heistä 10 prosenttia ajatteli, että onpa ärsyttävä muija, niin voitte miettiä, mikä se vastavirta on, kun miljoona ihmistä tunnistaa pärstän. Joka päivä tulee kritiikkiä, joka päivä saan kuulla olevani hyödytön ja naivi ja läsyn lässyn lää. Toisaalta on kiva huomata, että siihenkin tottuu.
– Kun paskan määrä on vakio, ja vastavirtaa on aina olemassa, pitää tehdä hiljainen päätös, antaako sen diktatoida meidän hyvinvointia ja etenemistämme. Monesti ajatellaan, että kun ollaan hiljaa tulee kalaa. Mutta vaikka päätettäisiin, ettei haluta pistää itseämme likoon tai ottaa riskejä, ollaan vain kotona tekemättä mitään, niin naapurin mielestä voidaan lajitella roskat väärin tai käydä väärään aikaan suihkussa. Kritiikki ja vastavirta eivät katoa mihinkään.
Kuolemme kaikki kuitenkin
Sointu Borg julkaisi viime keskiviikkona esikoiskirjansa Kuinka haistattaa asialliset vitut?
– Haastattelin siihen muun muassa Kai Kunnasta ja puhuimme hänen aivoinfarktistaan. Hän puhuin muun muassa siitä, kuinka kohtauksen jälkeen elämästä poistui kiire ja hän alkoi nähdä ajan käsitteen aivan eri tavalla. Ylipäätään hän tituleerasi elämäänsä lisäajalla, eli päivä kerralla.
– Kuolemme kaikki kuitenkin -ajatus ollut itselleni apukeino. Kun olen joutunut tilanteisiin joissa jännitän tajuttomasti, niin tuudittaudun siten, että eihän tätä kukaan muista 60 vuoden päästä. Vaikka paskoisi housuihinsa Kauppatorilla, niin ketään ei kiinnosta enää mullan alla.
– Elämän rajallisuus toimii hyvänä muistutuksena sille, että kuinka paljon me ikinä mokaammekaan, sillä ei elämässä ole minkään sortin merkitystä. Eli katastrofiajattelu ja jatkuva itsensä piinaaminen ovat ajanhukkaa.
Borg antoi esimerkin saattohoitotutkijasta, joka selvitti mitä ihmiset pohtivat kuolinvuoteellaan. Eniten kaduttiin sitä, ettei oltu rohkeasti uskallettu elää oman näköistä elämää, oli pelätty vain mitä muut ajattelevat.
– Tämä on kaikki peilattavissa yrittäjyyteen, kaikkia jännittää. On uudenlaisia haasteta ja tilanteita. Mutta kun lähdette tekemään mitä tahansa ja kun pahin pelko ja ahdistus iskee, niin muistakaa, että suuressa mittakaavassa ei ole mitään hätää.
Sinne vaan, saatana!
– Kun puhutaan yrittäjän rohkeasta tekemisestä, eli siitä miten uskallettaisiin painaa omaa kaistaa, niin mieleen tulee Karhu-ryhmässä ollut Harri Gustafsbergin ajatus siitä, että rohkeus ei ole pelon poissaoloa.
Kaikesta epävarmuudesta ja pelosta ei voikaan totaalisesti päästä ikinä eroon.
– Joka kerta kun olen itse kauhusta kankeana, olen päättänyt, että sinne meen, anyway. Jos lähdetään välttelemään epämiellyttäviä tilanteita ja lykkäämään sen vuoksi asioita, niin kaivetaan omaa kuoppaa. Itse käytän työkaluna lausetta: ”Sinne vaan, saatana!”
– Katselen vähän, onko vieressä ihmisiä, ja sanon sen ääneen.
– Yrittäjänä tarvitaan arkeen struktuuria ja rutiineja, ei kukaan voi jatkuvasti olla omalla epämukavuusalueellaan, mutta välillä on poistuttava kuplastaan. Jos ollaan siellä missä on kivaa ja ennustettava, niin ei kehitytä.
Mistä rohkeus ja draivi omaan tekemiseen?
Mistä löytää draivi omaan puurtamiseen, kun se kun se tökkii? Miten päästä pois suosta?
– Kun tekemisen pohjarakenteisiin saa luotua merkityksen, niin se helpottaa. Löytää, mikä päivittäinen ajuri on. Ikinä ei saa sanoa itselleen, että oma tekeminen on merkityksetöntä. Se on ruminta myrkkyä, mitä voi itselleen sanoa.
Ulkopuolista kannustustakin tarvitaan.
– Toivon että kun te täällä Somerolla tunnette toisianne, ja kun joku haluaa lähteä jotain rohkeasti tekemään, niin sen sijaan että kuiskuttelette mikäs tolle on tullu ja mitä se aamupuurossaan on ottanut, taputattekin selkään ja kannustatte: Helvetin rohkeeta! Tätä tarvitaan!
– Vaalikaan myös omaa hyvinvointianne, olkaa itsellenne armollisia ja miettikää mitä merkityksiä ja uudenlaisia intohimoja voisi löytää hassuistakin asioista. Kun me ihmisinä kasvamme ja kehitymme koko ajan, niin kyllä meidän tekemistenkin pitää. Itse olen nyt hyvin erilainen kuin 10 vuotta sitten ja näen asiat eri tavalla ja haluan myös toteuttaa ne eri tavalla. Antakaa kasvutilaa myös sille.
