Suomalaisilta on kysytty, miten he suhtautuvat lähitulevaisuuteen. Kysymys on saanut vastaajat hämilleen. Mitä seurauksia meille on Ukrainan sodasta ja Venäjän uhasta, mitä inflaatiosta, polttoaineiden, sähkön ja lämmön kallistumisesta? Pitäisikö nyt varastoida ruokaa hätävaraksi? Entä mitä seuraa korkojen noususta ja asumisen kallistumisesta? Kuinka selviämme tulossa olevasta taantumasta? Riittävätkö rahat enää ruokaan?
Useimmat myöntävät, et-teivät osaa arvioida mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toiveikkuus paluusta entiseen horjuu. Onko tämä se uusi normaali? Voiko siihen mitenkään varautua? Vai eletäänkö siis niin kuin ennenkin ja odotetaan, mitä tulevaisuus tuo?
Arkinen elämämme ei ole aivan niin solmussa, kuin näistä kysymyksistä voisi päätellä. Mutta koville se voi ottaa. Lehdistö on tarjoutunut jälleen avuksi. Ainakin hetkeksi iltapäivälehtien etusivuilta ovat poistuneet kuolemanpelkoa lietsovat otsikot sydänkohtauksiin, maksasairauksiin, suolistosyöpään ja aivohalvaukseen viittaavista oireista. Kenenkään ei ole aikoihin tarvinnut lukea lääkärikirjoja löytääkseen omasta olostaan terveyttä uhkaavia vaaroja. Jos siis luulit olevasi terve, niin kyllä iltapäivälehdet osoittivat sinun erehtyneen. Onneksi näistä vaaroista selviäisi kaikki tietävien lehtien tarjoamilla elämäntapaohjeilla.
Terveysvalistuksen tai oikeastaan sairauksilla pelottelun sijaan etusivut ovat täyttyneet nyt yksityiskohtaisilla sotakuvauksilla, silpoutuneilla ruumilla ja sotarikoksilla. Sotauutisten rinnalla lehtien etusivuista kilpailevat ohjeet sähkön säästämisestä, autoilun vähentämisestä ja polttopuiden hamstraamisesta sekä joka kodin hätävaran ja patteriradioiden hankkimisesta. Eikä sovi unohtaa inflaation vaaroista varoittamista. Asuntovelallisille ennustetaan vaikeuksia, taantuman voi johtaa työttömyyteen eikä raha riitä ruokaan.
Entisenä valtakunnallisen sanomalehden päätoimittajana toivon, että lehdet tietävät, mitä lukijat haluavat lukea. Sehän on niiden tehtävä. Silti ihmettelen, onko lukijoiden kiinnostus asioihin niin kapea-alaista, kuin nämä etusivujen valinnat sairauksista ja arjen vaaroista osoittavat.
Kurjuutta tarjotaan ja sitä riittää monille perheille ilman omaa ansiota. Korona on jo koetellut perheiden ja yrittäjien normaalia taloutta. Toista vitsausta suomalaiset eivät olisi ansainneet. Sotataloudesta puhuminen on poliittista pelottelua, mutta hallituksen apu on silti monille välttämätöntä. Erityisen vaikeaa se on nyt myös yrittäjille ja maataloudelle, jotka eivät ole vielä toipuneet koronan tuomista vaikeuksista.
Koville ottaa sen ymmärtäminen, että vihreää siirtymää ei tässä tilanteessa saisi lykätä, vaikka perheet kärsisivät kylmää ja nälkää. Muinoin minun arjessani atomivoimalaitos oli suurin ihmiskuntaa uhkaava vaara. Äidit pelottelivat sillä lapsiaan ja ympäristövalveutuneet vaativat niiden sulkemista ja korvaamista kaasu-, tuuli- ja aurinkovoimalla. Nyt tiedetään, ettei Suomessa pelkällä tuuli- ja aurinkovoimalla selvitä. Tuulettomia ja pilvisiä päiviä on liikaa.
Tuulettomiin hetkiin tarvitaan säätövoimaa. Atomivoimaa tarvitaan peruskuormaan, sen ovat vihreätkin tunnustaneet. Nyt kelpaisi hiilivoimakin, jos sillä päästäisiin sähkön riistohinnoista ja -katkoista. Turpeen tarpeellisuuskin myönnetään. Näin ajatukset ja aatteet muuttuvat.
Kaiken tämän keskellä pieni ihminen on pahasti hämmentynyt. Mitä pitäisi tehdä, vai eikö mitään? Ei ole ihme, että hämmennys on suurta, sillä tulevaan emme paljon voi vaikuttaa. Alennetaan siis huoneiden lämpötilaa, käytetään vähemmän saunaa ja kuumaa vettä, sammutetaan turhat valot ja jätetään turhat ajot ajamatta. Täällä Somerolla ei kuitenkaan selvitä julkisen liikenteen varassa eikä kaikkia katuvalojakaan sovi sammuttaa. Kaupassakin pitää käydä ja palveluja tarvitaan. Eletään siis niin kuin ennenkin, ostetaan mitä tarvitaan ja kulutetaan se mihin on varaa. Autetaan naapuria, jos apuun on tarve.
On sallittua olla hämmentynyt, koska parempaakaan tietoa ei ole. Mutta säilytetään tulevaisuuden usko ja jätetään maailman loppua ennustavat uutiset lukematta. Maaseudulla muutoksiin sopeutuminen on luonnollisempaa kuin keskuskaupungeissa. Naapureita autetaan, jos on avun tarve. Täällä on kaunista ja siitä voi nauttia uhan alla niin kuin ennenkin.
Johannes Koroma
pääkonsuli