Ottakaa rohkeasti yhteyttä
Hoitaja Taina Hagelberg oli pohtinut työtoveriensa kanssa, että olisi mukava saada ulkoilukavereita Tervaskannon asukkaille. Pieni hetki ulkoilmassa katkaisee tavallista päivää ja viikkoa palvelutalossa. Happihetki tekee mielelle ja kropalle hyvää. Ruoka ja unikin maittavat ulkoilun jälkeen paremmin.
Hagelberg otti yhteyttä useampaankin tahoon, esimerkiksi seurakuntaan, SPR:ään ja lukioon.
Seitsemän Someron lukion opiskelijaa Hyvinvointikurssilta otti Vie vanhus ulos -haasteen vastaan. He ulkoiluttivat Toivo- ja Tyyne-kodin 15 vanhusta viime perjantaina.
Kauko Järvinen ja Matti Ruokonen istuivat tyytyväisinä nuorten kyydissä. Järvinen tuumasi, että häntä saa viedä ihan mihin vaan, vaikka Jussin Baariin.
Kauko Järvinen toivoi, että pääsisi edes kerran viikossa ulkoilemaan.
– Vielä parempi, jos joka päivä, kertoi mies, joka asuu neljättä vuotta palvelutalossa eikä oikein ole vielä ottanut sitä kodikseen.
Pyörätuolin puikoissa ollut Emmi Kasurinen oli entuudestaan tuttu Järviselle, sillä oli ollut kesätöissä Tervaskannossa.
– Silloin pelattiin Maijaa, ja yritin opastaa mopon käyttöä ja korjaamista Emmille, mutta ei tainnut ottaa opikseen, heitti Järvinen.
– Kauko kertoi paljon vitsejä, vastasi Kasurinen.
Ulkoiluttaja Iida Koivu oli myös ollut kesällä töissä Tervaskannossa ja edelleen silloin tällöin viikonloppuisin. Hän on miettinyt, olisiko hoitajan työ hänen tulevaisuuden ammattinsa.
– Kannattaa miettiä kaksi kertaa. Ala on rankka, neuvoi Kauko Järvinen.
Taina Hagelberg sanoo, että useilla Tervaskannon asukkailla ei ole omaisia elossa tai lähistöllä. Kontaktit ulkoelämään ovat vähäiset. Korona-aika on tehnyt vierailut entistä harvemmiksi palvelutaloihin.
– Nyt kun taas saamme tavata, niin ryhdytään tutustumaan toisiimme. Luodaan verkosto, josta on iloa meille kaikille.
Hagelberg kertoo, ettei tarvitse olla entuudestaan tuttu.
– Kyllä me täällä yhytämme toinen toisensa luo. Kaikenikäiset, ottakaa rohkeasti yhteyttä Tervaskantoon, soittakaa tai napatkaa hihasta kiinni meitä hoitajia kaupassa, jos tunnistatte, neuvoo Hagelberg.
– Kynnys aloittaa tuntuu olevan korkea. Luullaan, että pitää tehdä ja osata jotain sirkustemppuja. Tärkeintä on olla toisen kanssa. Ystävänä voi olla niin monella tavalla. Voi käydä ulkoilemassa, pelaamassa korttia, lukemassa lehteä tai kirjaa tai jutustelemassa, luettelee Hagelberg mahdollisuuksia, joita on monia.
– Moni arastelee turhaan. Ei tarvitse jännittää: Me laitamme asukkaan valmiiksi ulkoilukuntoon ja otamme hänet vastaan. Ulkoiluttajan, ystävän ei tarvitse osallistua hoitoon.
Vaitiolovelvollisuus koskee ystävien kesken. Tulee muistaa, ettei toisen asioita kerrota eteenpäin.
