Yleistä Kävelystä.
Kaikille tuttu liikuntamuoto. Oman kunnon mukaan niin vauhti kuin matkan pituuskin. Terveillä suoritus on enemmän omasta tahdosta kiinni ja tietysti kulloisestakin kunnosta, Kävelyä voi tehdä vaikka joka päivä. Siinä on aika vähäinen riski ylikuormittaa itsensä, jos on kohtuullisen terve.
Jos olet vuosia jo kävellyt sen saman lenkin samalla vauhdilla, se ei kehitä. Lisää vauhtia tai pidennä lenkkiä. Mikään ei kehity, jos kuormitus on aina sama. Eli vaihtele maastoa, vauhtia ja matkan pituutta. Noin kahdeksan viikkoa pidemmät jaksot samalla kuormituksella ovat kunnon kannalta paikallaan junnaamista.
Rajoittavia tekijöitä on muun muassa sairaudet ja vammat. Niistä lyhyesti. En ole lääkäri, kirjoitan vain oman kokemukseni ja lääkäreiltä saamani palautteen pohjalta.
Sydänsairaudet, kuten verenpainetauti ja suonien alkava tukkeuma tai operaation jälkeinen tila. Lääkäri antaa ohjeet. Yleensä neuvoo liikkumaan mahdollisuuksien mukaan oman kunnon mukaisesti. Nykyisin saatava lääkitys on aika hyvä. ”Kestonitroilla” pärjää mukavasti ja suihkeet mukaan lenkille ja tietysti se puhelin. Iäkkään kannattaa ladata muutenkin 112 ohjelmisto puhelimeensa. Tärkeintä taitaa olla säännöllisyys, eli ei jäädä sohvalle, vaan liikutaan päivittäin; mielellään monta kertaa päivässä, niin kunto paranee. Alussa on mieli maassa, vähitellen asia häviää taustalle, muutaman vuoden päästä unohtuu lähes täysin.
Nivelten, selän ynnä muuta sellaista kivut ja vaikka esimerkiksi jalkaterän laskeuma. Jos kivut estävät liikunnan, lääkärien (ortopedi) ja hyvien fysioterapeuttien ohjaama kuntoutus auttaa usein uudelleen liikkeelle ja sitkeys kuntoutuksessa voi hyvinkin tuoda takaisin kivuttoman, hyvän olon. Tukipohjalliset saattavat olla tarpeen. Lääkitys auttaa, että kipuvaiheessa pystyy tekemään parantumisen edellyttämään monipuolisen lihaksia vahvistaviin sekä lihastasapainon korjaavaan kuntouttavaan liikkumiseen. Tässäkin on ratkaisevassa roolissa oma sitkeys ja usko parempaan.
Missä ja miten on hyvä kävellä toimintakyvyn ja terveyden parantamiseksi?
Omien rajoitusten mukaisesti me joudumme toimimaan. Se voi olla vaikka huoneissa ja käytävillä kävelyä rollaattorin kanssa tai mäkisessä maastossa, soilla ja vastaavilla liikkumista reppu selässä. Muutamia huomioitavia asioita kuitenkin.
Hyväryhtisenä, mutta rentona. Katse kohdistettuna johonkin kauas, muutaman sadan metrin päähän, niin selkäkin oikenee automaattisesti. Sisällä kävellessä voi keskittyä vaikka maton reunaa pitkin kävelyyn. Jos tasapaino on huono, niin varmista, ettei lähellä ole vahinkoa aiheuttavia esineitä horjahdustilanteessa.
Paras, jos pystyt, on mennä ulos pehmeälle joustavalle alustalle. Se kehittää tasapainoa. Hiekkamontut ja mäkien rinteet ovat erinomaisia paikkoja myös. Hyvät jalkoja tukevat kengät helpottavat ja pitäväpohjaiset auttavat kaltevilla pinnoilla.
Jos horjuttaa ja olet jo tasamaavaiheessa, voit ottaa kävelysauvat avuksesi ja vaikka rollaattorin. Palataan sauvakävelyyn erikseen myöhemmin.
Entä jos et halua mennä yksin. Soita naapurin ovikelloa ja pyydä mukaan. Saat samalla hyvää seuraa ja kavereita. Jos et kehtaa soittaa, niin katsele, milloin naapuri on pihalla, ja käy sitten juttelemassa. Jos teillä on erilainen vauhti, niin tehkää ensin yhdessä hitaamman tahdissa ja sen jälkeen nopeampi yksin.
Jos kaihi tai vastaava näkövika haittaa, ota kaveri kainaloon ohjaamaan pahojen paikkojen ohi.
Kokoa vaikka oma kävelyryhmä. Autat samalla muita, kun autat itseäsi pysymään toimintakunnossa. Sehän tässä on tavoitteena sekä liikunnan tuoma hyvä olo suorituksen jälkeen.
Venyttele lopuksi, niin lihakset eivät jää kireälle. Jokapäiväiset pitkät lenkit voivat juoksijoille ainakin aiheuttaa polvikipuja ynnä muuta, jos venyttelyt jäävät tekemättä. Venyttelyistä tulee aikanaan oma juttunsa. Kehitetään tätä vähitellen kaikki yhdessä!
Kävelyterveisin
Kyösti
Kirjoittaja on liikuntaa harrastava Somero-lehden lukija