Yrittäjän eläkelain uudistuksiin ajetaan nyt muutosta, joka vaikuttaisi työtulon määrittämisen perusteisiin. Eduskunta sai yrittäjän eläkelain (YEL) uudistuksen käsiteltäväkseen ennen juhannusta. Uudistus on herättänyt vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Osa yrittäjistä on vastustanut uudistusta, koska sen pelätään vähentävän kiinnostusta yrityksen perustamiseen.
Uudistetun lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023. Se velvoittaisi eläkeyhtiöt tarkistamaan YEL-työtulon säännöllisesti kolmen vuoden välein. Hallituksen tavoitteena on saada YEL-työtulo vastaamaan nykyistä paremmin yrittäjän työpanoksen arvoa.
Tiistaina pidettiin Eduskuntatalolla mikro- ja yksinyrittäjien mielenosoitus. Samassa yhteydessä luovutettiin eduskunnalle yli 67 000 allekirjoittama adressi, joka vastustaa hallituksen yrittäjien eläkelakiin ehdotettua muutosta ja vaatii muutosehdotuksen käsittelyn keskeyttämistä ja kumoamista.
Someron kaupunki kutsui yrittäjät ja yritysten edustajat aamukahville, jossa tiukkaa tietoa YEL-uudistuksesta kertoi johtaja ja varatuomari Janne Makkula Suomen Yrittäjien työmarkkina- ja yrityslainsäädäntöyksiköstä.
Makkula oli vahvasti sitä mieltä, että keskustelut some-kanavilla ovat perustuneet paljolti väärinymmärryksiin.
– Itse asiassa esitys muuttaa asioita yrittäjän kannalta parempaan suuntaan kuin mitä nykyinen on, hän vakuutti.
Työntekijöiden eläkejärjestelmä tuli voimaan 1963, jonka jälkeen meni muutamia vuosia, ja alettiin järjestellä maataloustuottajien eläkelainsäädäntöä MYELiä sekä siinä sivussa yrittäjille omaa YELiä. Se tuli voimaan 1970.
– Jo silloin oivallettiin, että yrittäjän YEL-työtulon ja maksun sitominen johonkin tiettyyn yksittäiseen lukuun, ei ole niin yksinkertaista kuin palkansaajalla, totesi Makkula.
YEL on vakuutus, joka antaa yrittäjälle oikeuden muun muassa vanhuuseläkkeeseen, osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen. Suomessa asuvan ja toimivan yrittäjän on vakuutettava itsensä eläkelain mukaisesti.
Jo yli 52 vuotta YEL-työtuloa on määrittänyt sellainen palkka, joka kohtuudella ja noin suurin piirtein pitäisi maksaa yrittäjän tekemästä työstä, jos se teetettäisiin ulkopuolisella.
– Nyt kun aiheesta on käyty keskustelua, on esitetty ajatuksia siitä, miksi sitä ei sidottaisi johonkin todelliseen lukuun, eikä tällaiseen hankalasti hahmotettavaan fiktiiviseen lukuun, joka joudutaan aina arvioimaan. On esitetty, että se sidotaan yrittäjän todellisiin tuloihin tai yrittäjän itselleen maksamaan palkkaan. Mutta mitkä on yrittäjän todelliset tulot, kyseli Makkula.
Hän antoi esimerkin kahdesta yrittäjästä. Yrittäjä, jonka vuotuiset verotettavat tulot liiketoiminnasta ovat 40 000 euroa, maksaisi todellisten tulojen ajattelun mukaan koko siitä summasta 24,4 prosenttia YEL-maksua. Yrittäjä ei voi maksaa itselleen palkkaa, kun yritystoiminta on yrittäjä itse. Eli otot, jotka yrittäjä tililtä nostaa, eivät ole yritykselle kuluja eivätkä yrittäjälle tuloja, vaan verotus perustuu vuotuiseen tulokseen.
Kun osakeyhtiölle kertyy 40 000 euron verotettava tulos, niin se on osakeyhtiön tuloa, ei yrittäjän. Yrittäjä voi itse päättää, minkä verran palkkaa nostaa. Jos hän ottaisi palkkatuloina 15 000, niin hän maksaisi sen mukaan YEL-maksuja. YEL on yrittäjän henkilökohtainen vakuutus, ei yhtiön.
– Eli samalla tulostasolla ja alalla, mutta eri yhtiömuodoilla toimivista yrittäjistä toinen maksaisi YEL-maksuja 40 000 eurosta ja toinen 15 000:sta. Tämä johtaisi yrittäjien keskinäiseen eriarvoisuuteen ja yritysmuotojen kohteluun eri tavalla lakisääteisessä eläkejärjestelmässä ja vakuutuksessa.
– Emme pidä hyvänä, että yritysmuodon valintaan alkaisi vaikuttaa YEL-järjestelmä, hän huomautti.
– Eli se 70-luvun järjestelmä ei ole huono suhteessa yrittäjien keskinäiseen yhdenvertaisuuteen.
– Pienimuotoisessa yrittämisessä ei voida maksaa saman verran palkkaa, mitä koko liikevaihto on, koska siitä vähennetään kuluja ja muuta ja vielä pitäisi jotain jäädä yrittäjänkin leivän päälle.
Makkula vakuutti, että sellaista tilannetta ei nykyään eikä uudistuksen jälkeenkään voi syntyä, että YEL-työtulo määritetäisiin johonkin ihan absurdille tasolle suhteessa liiketoiminnan laajuuteen.
Paljon puhetta ja kritiikkiä aiheuttanut esitys on annettu Makkulan mukaan eduskunnassa sen takia, että Finanssivalvonta, eli suomalainen eläke-, luotto- ja vakuutuslaitoksia valvova viranomainen, haluaa eläkeyhtiöiden noudattavan lakia. Fiva totesi 2021, että ne eivät niin tee.
– Perusongelma oli Finanssivalvonnan mukaan se, että yrittäjien ilmoittamat työtulot ovat sellaisenaan ja kyseenalaistamatta vahvistettu eläkeyhtiöissä. Lain mukaan eläkeyhtiön on vahvistettava ja asetettava YEL-tulo sellaiselle tasolle, jonka laki määrää. Laki ei ole koskaan sallinut sitä, että yrittäjä vain ilmoittaa työtulonsa ja eläkeyhtiö kuittaa ne sellaisenaan. Näin on kuitenkin käytännössä toimittu jo pitkään.
– Nyt pitää ymmärtää, että vaikka ei tapahtuisi mitään lainsäädäntöuudistusta, eläkeyhtiöt joutuvat joka tapauksessa toimimaan eri tavalla kuin ennen. Niiden yrittäjien, joiden YEL-tulo on lain määritelmässä suhteessa liian alhaisella tasolla, se tullaan tarkistamaan oikealle tasolle eläkeyhtiön toimesta. Näin tapahtuu jo nyt, muistutti Makkula.
YEL-järjestelmässä maksetaan eläkkeitä vuodessa noin 1,5 miljardia euroa. Aktiiviyrittäjiltä kerätään noin miljardi ja valtio maksaa loput.
YEL-maksu on sidottu työeläkemaksuun. Muuten se olisi oli 35–36 prosenttia YEL-tulosta. Eli maksut ovat näin keskenään saman suuruiset.
– Keskeinen väärinymmärrys uudistuksessa on se, että työturva määriteltäisiin jonkun tietyn toimiajan palkansaajien mediaanipalkan mukaan. Sellaista säädöstä esityksessä ei ole.
– Lähtökohtana on edelleen se kohtuullinen palkka, joka työstä pitäisi ulkopuoliselle maksaa. Ja sitten arvioidaan sitä, mikä on yleisesti tietyllä toimialalla oleva palkkataso noin suurin piirtein. Sen jälkeen, uuden säännön mukaan, katsotaan yrittäjän antamat tiedot.
Makkula korostaa, että tällä hetkellä eläkeyhtiöillä ei ole velvollisuutta ottaa huomion yrittäjän itsensä antamia tietoja.
– Kukaan muu kuin yrittäjä itse ei tiedä työpanoksensa määrää tai muita seikkoja. Ei ole olemassa täsmällistä lukua, joka voitaisiin jostain tilastosta ottaa, koska sellaista tilastoakaan ei ole.
Muutoksella ei Makkulan mukaan välttämättä ole esimerkiksi pienyrittäjän maksuihin mitään vaikutusta. Alaraja säilyy edelleen 8 300 eurossa.
– Jos käy niin, että YEL-maksut ovat selkeästi virheellisellä, eli liian alhaisella tasolla, niin nykysäädöksessä ei ole mitään rajaa sille, kuinka paljon tasoa voitaisiin nostaa. Esityksen mukaan, ensimmäistä korotusta voidaan nostaa enintään 8 000 euroa tai 20 prosenttia, riippuen siitä kumpi johtaa suurempaan YEL-tuloon. Rajasta voidaan poiketa ylöspäin yrittäjän suostumuksella.
Sekin on Makkulasta uudistuksessa hyvää, että eläkeyhtiö joutuu perustelemaan päätöksensä. Tällaista säädöstä ei nykylaissa ole.
– Näin yrittäjän on helpompi hakea päätökseen muutosta, jos on eri mieltä.
Siirtymäsäännöksen mukaan eläkelaitos tarkistaa vuoden 2023 loppuun mennessä niiden yrittäjien työtulot, joilla työtulo on alle 15 000 euroa, jollei yrittäjän työtuloon ole tehty olennaista tarkistusta viimeisen kolmen kalenterivuoden aikana.
Vuoden 2024 loppuun mennessä tarkistetaan niiden yrittäjien työtulot, joilla työtulo on alle 25 000 euroa, jollei siihen ole tehty olennaista tarkistusta viimeisen kolmen kalenterivuoden aikana. Jos työtulo on yli 25 000 euroa, se tarkistetaan vuoden 2025 loppuun mennessä, jollei työtuloon ole tehty olennaista tarkistusta viimeisen kolmen kalenterivuoden aikana.
– Järjestelmän ollessa tällainen on vaikea löytää mallia, jossa YEL-järjestelmä voitaisiin lopettaa tai jossa nykyisin tai tulevaisuudessa yrittäjinä toimivien ei tarvitsisi maksaa eläkemaksuja. Koko järjestelmä on rakennettu niin sanotun jatkuvuuden periaatteen varaan.
