Koulunjohtaja Markku Sarén on ylpeä työpaikastaan Kirkonmäen koulusta, työkavereistaan ja oppilaistaan sekä lasten vanhemmista.
– Pidän koulurakennuksesta. Minusta se on viihtyisä. Tällä rakennuksella ja koululla on historiaa. Onhan tämä Someron ensimmäinen kansakoulu. Koen, että olen osa perinteikästä kokonaisuutta ja jatkan ketjua, toteaa Sarén, joka oli saanut koulun ensimmäisen opettajan Pietari Sorman pojan tyttäreltä Sylvia Hämäläiseltä postia. Siinä onniteltiin 140-vuotiasta koulua.
Sarénista Kirkonmäen koulu on selkeä vaihtoehto Someron alakoulujen joukossa. Se on kyläkouluhenkinen lähellä keskustaa. Koulu on sopivankokoinen ja oppilaita riittää. Se pystyy toimimaan.
Oppilaita on 126, joista ekaluokkalaisia on 23, kakkosella 18, kolmosella 25, nelosella 19, vitosella 22 ja kutosella 19.
– Parinkymmenen oppilaan luokat ovat opetukseen ihanteellisia ja sopivia nykyisiin tiloihin, selvittää Sarén kompleksia, jossa on kaksi koulurakennusta sekä ruokala.
Opetushenkilökuntaa on kymmenen: kuusi luokanopettajaa, laaja-alainen kiertävä erityisopettaja, kiertävä englanninopettaja ja kaksi koulunkäynninohjaajaa. Lisäksi tiimiin kuuluu teknisten töiden tuntiopettaja.
Koulu muuttuu yhteiskunnan mukana. Tulee uusia tuulia, edistystä ja tehtäviä. Mutta on asioita, jotka pysyvät.
Markku Sarénista koulun yksi tärkeimmistä tehtävistä on yhteiselon opetus.
– Että opimme olemaan ja toimimaan yhdessä. Että ymmärrämme ja arvostamme erilaisuutta ja olisimme avarakatseisia. Oppisimme tuntemaan itsemme ja vahvuutemme. Kohtaaminen on tärkeä asia. Ja se että kuuntelee toisen juttuja.
Sarén uskoo näiden taitojen opetuksen onnistuvan, kun ympärillä turvallisessa ympäristössä on tutut aikuiset niihin ohjaamassa ja kannustamassa.
Hänestä sinnikkyys on yksi oppimisen avainsanoista. Vaikka tulee epäonnistumisia, niin jatkaa.
– Että jaksaa yrittää, sillä se kantaa hedelmää. Koulua kannattaa käydä, sillä oppiminen ja uteliaisuus on hyödyllistä ja mukavaa.
Alakoulussa opetetaan tietyt perusasiat, kuten laskemaan, lukemaan ja ymmärtämään lukemaansa. Lukemisen vaaliminen on Kirkonmäen koulunjohtajasta erityisen tärkeää, sillä se vaikuttaa kaikkeen oppimiseen ja ympärillä olevan elämän ymmärtämiseen.
– Unohtaa ei sovi kädentaitoja eikä taideaineita. On myös ammennettava tietyt perusopit historiasta, jotta tietää, miten ennen on ollut. Opettelemme yleistietoa, miten yhteiskunta toimii, mitä on ympärillämme, missä me olemme kartalla, entä muut.
Sarén on pohtinut, olisiko joskus pitänyt vielä hanakammin patistaa jotakin oppilasta keskittymään opintoihin tai ottamaan itsestään enemmän irti, kun huomaa rahkeita siihen olevan.
– Mutta kun vuosien päästä tapaa oppilaitaan ja juttelee heidän kanssaan, niin tulee hyvä mieli. Lapsista on kasvanut ihan kelpo aikuisia. He ovat päässeet elämässään eteenpäin. Sen olen huomannut, että yleensä asiat menevät hyvin, toteaa 32 vuotta opettajana työskennellyt Markku Sarén.
Kirkonmäen koulu pähkinän kuoressa
– aloitti toimintansa 11.9.1882
– ensimmäiset opettajat Henrik Ruokonen ja Gustaava Järvinen; Pietari Sorma oli opettajana pitkään v. 1884–1927
– oppilaita tänä syksynä 126
– 6 luokanopettajaa, 2 koulukäynninohjaajaa, laaja-alainen kiertävä erityisopettaja, kiertävä englannin kielen opettaja sekä teknisten töiden tuntiopettaja
– juhlii 140-vuotiasta taivaltaan tänään perjantaina 9.9. avoimin ovin kello 9–12 sekä 17–19, luvassa vanhanajan koulumeininkiä, kuten kaunokirjoituksen perehdytystä, liikuntaa, vanhoja valokuvia ja koululauluja, koulun kuoro esiintyy, mukana opinahjon nykyisiä ja entisiä opettajia ja oppilaita
Mitä odotat tältä koulupäivältä?
– Että saisin kaiken tehtyä, toteaa Aarni Kakko, Kirkonmäen koulun toisluokkalainen.
– Liikuntatunteja, kavereiden näkemistä ja yhdessä tekemistä, kuten lipunryöstöä ja jalkapallon pelaamista, sanoo neljäsluokkalainen Iiro Pusa.
– Ruotsin tuntia. Se on yksi lempiaineistani, kuten myös matematiikka ja englanti, kertoo Essi Kapilo kuudennelta luokalta.
– Innokkaita oppilaita sekä 5. luokan nokkahuiluläksyä. Nyt on opeteltu sävelet g, a ja h, eli millä voidaan soittaa vaikkapa kappale Ostakaa makkaraa, kertoo luokanopettaja Nella-Mari Lindberg.
Hän odottaa myös koulun kuoron harjoituksia. Opettaja Päivi Häkkisen perustamassa yli 30 vuotta toimineessa kuorossa on 30 laulajaa.
– Kuoro antaa lapsille esiintymiskokemusta ja luokkarajojen yli menevää opiskelua ja kanssakäymistä, jatkaa Lindberg.
Luokanopettaja Minna Takala odottaa kivaa koulupäivää ja opettamansa kuudennen luokan mukavia oppilaita.
– Suurimmaksi osaksi työpäivät ovat kivoja. On tietysti niitäkin, jolloin on kiire, on paljon kokeita järjestettävänä ja korjattavana, tai kun pitää miettiä todistuksia ja arvosanoja. Hässäkkää on yleensä ennen joulua ja keväällä.
– Sitä kun saan nähdä lapsen kasvoilla ilon, kun hän ymmärtää jonkun jutun. Loppuviimeksi odotan sitä, että saan tehtyä itseni lapsille tarpeettomaksi, sanoo koulunkäynninohjaaja Heidi Virtanen, jonka rooli vaihtuu kello 13 iltapäiväkerhon kerhonohjaajaksi.
– Kerhossa lapsi saa oikeasti olla lapsi ja leikkiä. Ei tarvitse vetää mitään roolia.
Mikä on parasta Kirkonmäen koulussa?
– Kaikki. Liikunta on ehkä mukavinta. Tämä on sopivankokoinen; tänne ei eksy. Täällä on yhteishenkeä, heittää Aarni Kakko.
– Kaverit ovat tärkeitä. Oppilaat ja opettajat ovat mukavia. Täällä ei ole liian tiukkaa, tietää Iiro Pusa.
– Koululla on hieno historia. Täällä on hyvä yhteishenki. Koulu ei ole liian suuri, eikä pieni, vaan sopivankokoinen. Opettajat tuntevat oppilaansa ja oppilaat toisensa. Jos jotain tulee eteen, niin siihen asiaan voi tarttua heti, luettelee Essi Kapilo useita hienoja juttuja koulustaan.
Nella-Mari Lindbergistä koulun koko on parasta.
– Tämä on yhtä aikaa iso ja pieni. Tunnetaan lähes kaikki. Tällaisella joukolla on mahdollisuus järjestää nopeastikin tempauksia. Meillä on hyvä yhteishenki, mukavat lapset, työkaverit ja perheet. Minusta myös toimiva oppilaskunta on hieno asia. Se on järjestänyt esimerkiksi väriviikon, jolloin pukeudutaan päivittäin eri väreihin. Se vie yhden viikon pimeästä marraskuusta pois, sanoo Lindberg.
– Mukavat työkaverit ja kivan kokoinen koulu, jossa tunnetaan toinen toisemme. Sijainti on hyvä; voimme kävellä kirjastoon, uimahalliin…, luettelee Minna Takala.
– Meillä on ihania oppilaita. Lapset yllättävät. Heillä on fiksuja ideoita, ja niitä on toteutettu. Oppilaskunta on mahtava, ja sitä kautta lapset pystyvät vaikuttamaan asioihin, oppivat yhteistyötä ja saavat osallistua yhteisiin asioihin. Lapset esimerkiksi ehdottivat, että yhdessä maalattaisiin töherrykset ulkoaidasta peittoon. Niin teimme. Leikkasimme pensasaitaakin, jatkaa opettaja Takala.
Heidi Virtasesta koulun koko edesauttaa toistensa tuntemisessa ja asioista tietämisessä.
– Lasten ja aikuisten välille tulee läheinen suhde. Usein minua kutsutaankin vahingossa äidiksi tai mammaksi. Kerhossa on aikaa lapselle, kuunnella häntä ja luoda turvallinen olo. Iltapäiväkerhossa minulla on äidillisempi rooli.
Virtanen yrittää tehdä kännykän tarpeettomaksi kerhossa.
– Kerho on paikka, jossa harjoitellaan sosiaalista elämää ihan livenä, opetellaan olemaan yhdessä.
Miten koulua voisi kehittää?
– Voisi järjestää koko koulun yhteisen luokkaretken tai mennä jonnekin koko porukalla, ehdottaa Aarni Kakko.
– Liikuntatila voisi olla isompi. Meidän luokkaan voisi hankkia kahdet rummut, jotta useammat saisivat soittaa, esittää Iiro Pusa.
– Koulun historiaa voisi hyödyntää jotenkin, pohtii Essi Kapilo.
Nella-Mari Lindbergistä olisi kiva, jos taideopetus musiikki ja kuvataiteet saisivat omat luokkahuoneet. Voisi jättää tavarat, soittimet, nuotit ja muut sille sijoilleen, eikä tarvitsisi kuljettaa niitä joka tunnille paikasta toiseen.
– Tietotekniikka vaatii myös päivitystä, heittää Lindberg.
Minna Takalasta koulun pihan soisi olevan virikkeellisempi.
– Pienpelikenttä lisäisi myös koulualueen iltakäyttöä.
Heidi Virtanen toivoo, että kun muutoksia koulussa tehdään, niin niitä ei tehtäisi yhdellä kertaa liikaa.
– Annettaisiin siirtymäaikaa, edettäisiin hitaasti ja rauhallisesti. Silloin ei synny niin vahvaa muutosvastaisuutta uusille asioille.