– Pienestä oli kiinni kissojen tulevaisuus, sanoo Someron Eläinapuyhdistyksen puheenjohtaja Janna Tyni .
– Sain tutultani viestin illalla 22.30, että hän oli ottanut talteen kolme leikkuupuimurista löytynyttä pientä kissanpentua ja tarvitsisi apua niiden kanssa. Pyysin ilmoittajaa tuomaan pennut meille. Pennut olivat noin 3-viikkoisia, painot oli noin 300 gramman paikkeilla. Sellaisia pieniä, jotka eivät vielä lähde pesästä mihinkään ja ovat täysin emon hoivasta riippuvaisia. Pennut olivat kovin nälkäisiä ja annoin niille kissaemonmaidonvastiketta ruiskulla, kertoo Tyni.
– Pentujen silmät olivat tiukasti kiinni, vaikka sen ikäisten pentujen silmien olisi pitänyt jo aueta. Huuhtelin ja liotin niitä keittosuolaliuoksella. Silmistä vuotanut erite oli liimannut ne kiinni. Sain silmät aukenemaan ja ne näyttivät onneksi vahingoittumattomilta. Jos pennun silmä liimautuvat kovin pitkäksi aikaa kiinni, niin se voi vaurioittaa niin, että kissasta tulee sokea.
– Kun pennut oli hoidettu ja laitettu kantokoppaan lämminvesipullon kanssa, lähdimme etsimään emoa. Kukaan ei ollut sen koommin nähnyt aikuista kissaa pentujen löytöpaikalla, mutta arvelin sen olevan lähellä. Noin pienet pennut menevät äkkiä heikkoon kuntoon ilman emoa. Pentujen täytyy syödä parin tunnin välein.
– Veimme mieheni Jani Tynin kanssa pennut kantokopassa puimurin alle ja asettelimme sen päälle lakanoita ja pyyhkeitä. Kantokopan eteen laitoimme vanerisen kissanloukun sillä ajatuksella, että emon on kuljettava siihen päästäkseen pentujen luokse. Loukussa oli loukkuvahti, joka soittaisi puhelun minulle, kun loukku laukeaisi.
– Lähtiessämme paikalta taskulampun valokiilassa näkyi kissan silmät viereisessä rakennuksessa, mutta kissa pujahti karkuun, kun kävelimme lähemmäksi. Tiesimme siitä, että emo oli lähistöllä seuraillut touhujamme.
Alle tunnin sisällä loukkuvahti hälytti.
– Lähdimme hakemaan kissoja keskellä yötä.
– Emokissa oli pienikokoinen musta, kaunis kuin mikä, kuvailee Tyni.
Ja niin kissaperhe pääsi asumaan Tynien ulkosaunan pukuhuoneeseen.
Tyni kertoo, että joskus emokissa saattaa stressitilanteessa laiminlyödä pentujensa hoidon, mutta tämä emo vaikutti olevan oikein tyytyväinen uuteen kämppään.
– Se alkoi heti imettää ja putsata pentujaan. Olin tyytyväinen, koska pääsin itse nukkumaan. Pienten kissanpentujen ruokkiminen kahden tunnin välein on todella raskasta, joten jätin mielelläni emokissalle tällaiset velvollisuudet.
– Aamulla ilmoitin kissoista Löytöeläinkoti Omatassuun. Koska emokissa vaikutti aralta ja pennut flunssaisilta, sovimme, että kissaperhe jää hoitooni, ja jos kissan omistaja sattuu kyselemään kissaa, hänelle annetaan yhteystietoni.
Pentujen silmät olivat taas muurautuneet kiinni.
– Jouduin ensimmäisten päivien ajan huuhtelemaan silmiä 6–8 kertaa päivässä. Pennut olivat myös nuhaisia ja aivastelivat. Pentujen painot kuitenkin nousivat hyvin ja ne olivat muutenkin reippaita.
– Emokissa suhtautui yllättävän suopeasti siihen, että otin pennun kerrallaan pesästä hoitotoimenpiteitä varten. Joskus villiintyneet kissat saattavat puolustaa jälkikasvuaan hyvinkin aggressiivisesti. Tämä emo tuntui olevan kaikin puolin tyytyväinen uuden asunnon palvelun tasoon. Ruokakin tarjoiltiin vuoteen viereen. Kissaemo sähisi kyllä ihmisen tullessa huoneeseen ja äkkinäiset liikkeet eivät olleet sen mieleen. Mutta sitä pystyi silittämäänkin, eikä se yrittänytkään purra tai raapia. Kiltti kissa siis.
Tyni sanoo, että emon käytöksen perusteella saattoi olettaa sen olleen joskus jonkun lemmikki, mutta se oli ollut jo jonkin aikaa luonnossa omillaan ja hiukan villiintynyt.
– Hoidossamme on paljon kissoja, joilla ei ole ollut juuri minkäänlaista kontaktia ihmiseen ja sellaista kissaa ei kyllä mennä silittelemään pari päivää kiinnioton jälkeen. Täysin villiintyneetkin kyllä kesyyntyvät ihan mallikelpoisiksi kotikissoiksi, mutta eivät näin nopeasti.
Janna Tyni otti pentujen silmäeritteestä näytteen ja lähetti laboratorioon tutkittavaksi. Niin sanotussa flunssapaneelissa tutkitaan näytteestä neljä yleisintä kissa-flunssan aiheuttajaa: Mycoplasma felis, Chlamydophila, Herpesvirus ja Calicivirus.
– Yllättäen kaikki olivat negatiivisia. Tosin pentujen silmätkin alkoivat parantua pikkuhiljaa ja huuhtelukertoja tarvittiin aina vain harvemmin. Ilmeisesti niillä oli ollut silmätulehdus, joka lähti paranemaan ihan sillä, että silmät pidettiin puhtaina.
Kissaperhe muutti Marjo Äikkään luo hoitoon. Hän toimii yhtenä yhdistyksen kissojen sijaiskotina.
– Kun pennut alkavat lähestyä luovutusikää, joka on 14 viikkoa, sekä pennuille että emolle etsitään vastuuntuntoiset uudet kodit. Kissat rokotetaan ja leikkautetaan ennen luovutusta. Sijaiskodeissa kissat tottuvat yhteiseloon ihmisten kanssa.
– Otamme kaikilta flunssaisilta kissoilta nukkatikkunäytteet, jotta saamme oikeanlaisen hoidon aloitettua. Väärällä hoidolla kissa saattaa tulla oireettomaksi, mutta sairastuu sitten uuteen kotiin muuttaessa tai rokotteen yhteydessä.
Yksi testi maksaa yhdistykselle noin 113 euroa.
– Kaikki kissat testataan myös FIV- ja FeLV-tautien varalta. Yhdistyksen hoivissa kissat saavat kissaflunssia ja rabiesta vastaan rokotteet, kissat leikataan ja sirutetaan. Sekä sisä- että ulkoloislääkkeitä kuluu paljon, kertoo Tyni.
– Tämä oli jo toinen kissaperhe tänä vuonna Turuntieltä. Aikaisemmin kesällä meille tuli emo ja kolme pentua läheltä puimurikissojen löytöpaikkaa. Emokissa oli synnyttänyt erään perheen ulkorakennukseen. Pennut olivat vähän isompia, kun ne löydettiin ja ehtineet villiintyä.
– Sen emokissan kohtalo oli surullinen. Löytöhetkellä sen häntä oli poikki. Veimme kissan eläinlääkärille, jossa todettiin, että kissan rintaranka oli murtunut. Se oli virheasennossa ja kissa ilmaisi kipua, vaikka oli rauhoitettuna. Koska toipumisennuste oli olematon, eutanasia oli ainoa vaihtoehto.
– Pennut, jotka alkavat olla luovutusikäisiä, ovat sijaiskotihoidossa yhdistyksemme hallituksen varapuheenjohtaja Tarja Mannervuoren kotona.
– Kissakeisseissä hyvin usein toistuu tietyt osoitteet tai alueet. Kenellä on hukassa kaksi leikkaamatonta tyttökissaa? Löytöpaikat ovat Turuntie 200–600 välisellä alueella, kyselee Tyni.
Suomessa on kissakriisi
Se tarkoittaa sitä, että luonnossa on tuhansia kissoja, joista ei kukaan pidä huolta.
– Kissat lisääntyvät nopeasti, joten vapaasti ulkoilevat kissat on syytä leikkauttaa, kertoo Someron Eläinapuyhdistyksen puheenjohtaja Janna Tyni.
– Se ei ole enää nykypäivää, että maatalon pihalla on lauma leikkaamattomia kissoja. Näistä pihakissoista osa lähtee vaeltamaan, ja jos olosuhteet ovat otolliset yhdestä leikkaamattomasta naaraasta voi muodostua isokin kissapopulaatio jonnekin. Kissat löytävät aina jonkun autiotilan ja kun sinne muutamat pennut pyöräyttää ja ne pennut pyöräyttää lisää pentuja, niin kohta on lauma villiintyneitä kissoja.
Someron Eläinapuyhdistys tekee työtä kissapopulaatioiden talteenotossa ja hoidossa sekä ennaltaehkäisyssä.
– Autamme ihmisiä, joiden kissamäärä on lähtenyt tai uhkaa lähteä lapasesta. Toivoisimme, että meihin ollaan yhteydessä, jos tällainen ongelma on. Toivoisimme myös, että omaiset tai läheiset puuttuisivat asiaan. Jos mummolla ja vaarilla on lauma leikkaamattomia kissoja, niin siihen pitää puuttua. Ennen pitkää populaatio kasvaa suureksi ja sitten kuvaan tulee mukaan erilaisia sairauksia. Hoidetaan kissat ajoissa leikkaukseen!
Someron Eläinapuyhdistys toimii vapaaehtoisvoimin.
– Kissojen eläinlääkäri ja -lääkintäkulut ovat suuret. Jäsenmaksuilla ja kissojen adoptiomaksuilla saadaan katettua osa kuluista. Kissanruokaa, -hiekkaa ja muita tarvikkeita otamme lahjoituksina vastaan. Lisäksi joudumme tekemään erilaista varainkeruuta.
– Haluatko auttaa? Haluatko jäseneksi? Pienikin apu on suuri apu. Yhteystiedot, jäsenhakemukset ja muuta, kuten kotia etsivät kissat, löytyvät kotisivuiltamme www.someronelainapu.fi, vinkkaa Tyni.
