Someron Eläkkeensaajat puoli vuosisataa
Merkkivuosia on hyvä juhlia. Kuten tiistaina vanhalla seurakuntatalolla, jossa juhlan aiheena oli Someron Eläkkeensaajat ry:n kunniakkaasti jo 50 vuotta jatkunut taival.
Juhlapuheen pitäjä, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL:n puheenjohtaja, kunnallisneuvos Simo Paassilta totesikin liiton jäsenyhdistysten olevan upporikkaita, vaikeivät ne rahassa kylve.
– Sitä rikkautta, joka yhdistyksiemme toiminnasta kumpuaa, ei rahassa voi mitata eikä se näy tilinpäätöksissä. Rikkautemme on yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemisen iloa ja toisista huolehtimista. Se on sitä kuuluisaa sosiaalista pääomaa, Simo Paassilta kauniisti todisti salintäyteiselle juhlaväelle.
Vapaaehtoisuuden arvo kasvaa
Ajankohtaisosuudessaan Paassilta peräsi eläkeläisten aseman puolestapuhujien kuulemista myös sosiaali- ja terveystoimen uudistuksessa, sotessa.
– Sote siirtää kunnilta vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista hyvinvointialueille, mutta kunnille jää vastuu asukkaidensa terveyden hyvinvoinnin edistämisestä.
Seikka tulee nostamaan entisestään vapaaehtoisuuteen perustuvien toimijoiden merkitystä.
– Kunnat tulevat tarvitsemaan niiden kumppanuutta. Kunnilla ei ole mahdollisuutta korvata omilla työntekijöillään sitä hyvinvointityön määrää, jota seurat ja järjestöt tekevät.
Arvostus välillä puuttunut
Simo Paassilta piti valitettavana, etteivät monet kaupungit ja kunnat ole riittävästi osanneet arvostaa paikallisten eläkeläisjärjestöjen vapaaehtoista työtä. Olisi pitänyt järjestää taloudellista tukea ja toimitiloja.
Hän halusi nostaa yhteistyöhaluja sote-uudistuksen jälkeisessä elämässä.
– Siinä paikallistason eläkeläisjärjestöjen tulisi tehdä aikaisempaa enemmän yhteistyötä. Tähän pitäisi olla hyvät mahdollisuudet, koska eläkeläisjärjestöillä on enemmän yhteisiä intressejä, kuin toisiaan erottavia.
Hän halusi korostaa eläkeläisjärjestöjen yhteistyön merkitystä myös maakuntatasolla. Nyt on näytön paikka.
– Ikäihmiset on käynnistymisvaiheessa olevien maakunnallisten hyvinvointialueiden palvelujen yksi merkittävä asiakasryhmä. On tärkeää, että heitä edustavat organisaatiot ovat aktiivisia vaikuttajia oman alueensa hyvinvointipalveluista päättäviin tahoihin.
Vanhuusasioille virka
Paassilta ehdotti, että muiden tärkeiden virkojen lisäksi hyvinvointialueelle tulisi perustaa ikääntyneiden arjen tuntevan henkilön, vanhusasiavaltuutetun virka.
– Hänen tehtävänsä olisi hyvinvointialueen ikääntyneen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistoimenpiteiden ja palveluiden saatavuuden seuranta, laadun valvonta sekä niistä raportointi.
Tehtäviin kuuluisi myös neuvonta ja ohjaaminen palveluiden äärelle.
– Vanhuusasiavaltuutetun tulisi toimia tiiviissä yhteistyössä kuntien ja hyvinvointialueen vanhusneuvostojen sekä alueellaan toimivien ikäihmisiä edustavien järjestöjen kanssa. Lisäksi hän tekisi yhteistyötä tämän vuoden tammikuussa aloittaneen valtakunnallisen vanhuusasiavaltuutetun kanssa.
Paassilta toivoi myös omaishoidon palkkioiden harmonisoimista. Tähän asti on ollut vain lakimääräisiä minimivaatimuksia, jonka seurauksena maksettavissa palkkioissa ja muissa tukimuodoissa on ollut suuria eroja kuntien välillä.
Valtakunnallinen etujärjestö
Vaikka Suomessa toimii useita valtakunnallisia eläkeläisliittoja, on haluttu myös yhteistyötä. Siksi vuonna 2006 perustettiin kuuden valtakunnallisen eläkeliiton etujärjestö EETU ry.
Eetun jäsenjärjestöissä on noin 250 000 henkilöjäsentä. Hallinto on kevyt, ei ole omaa toimistoa eikä henkilökuntaa. Niiden sijaan on kuuden liiton muodostama hallitus. Puheenjohtajuus kiertää, tänä vuonna se on EKL:llä.
– Eetun päätöksenteossa noudatetaan yksimielisyyden periaatetta, kaikkien järjestöjen pitää hyväksyä kannanotot. Siksi ne eivät aina ole niin ärhäköitä, mitä moni toivoisi, Simo Paassilta katsoi puheessaan.
Nousuja sekä laskuja
Someron Eläkkeensaajien puheenjohtaja Juhani Kaivo kertoi yhdistyksen historiasta.
Aluksi jäsenmäärä nousi nopeasti ja oli 190 vuonna 1975. Tästä alkoi tasainen lasku vuoteen 1996 asti, jolloin saavutettiin pohjanoteeraus, 50 jäsentä.
– Siitä on noustu ylöspäin, sillä jäsenmäärän laskuun ei liene ollut yhtä erityistä syytä. Vilkas kerhotoiminta on kuitenkin jäänyt, silti vuodesta 1997 lähti liikkeelle lievä, mutta jatkuva kasvu. Nyt jäsenmäärä on noin 125, Juhani Kaivo kertoi juhlan avausosuudessa.
Alkuun kokouksissa kävi 50–60 osallistujaa, nykyisin riittää sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset.
– Kokouksia tärkeämpää on ollut varsinainen toiminta: kerhot, vierailut, juhlat, risteilyt, teatterimatkat ynnä muu. Enimmillään kerhoja ollut kymmenen samanaikaisesti, Kaivo muistutti.
Huipentumina olivat 1980-luvun kesäjuhlat, joihin saapui jopa 400–500 ihmistä.
Lopuksi
Piirin puheenjohtaja Ulla Pullola toi tilaisuuteen oman tervehdyksensä. Seurakunnan tervehdyksen toi seurakuntapastori Kira Knuutila. Kaupunginjohtaja oli estynyt, mutta hänen tervehdyksensä luki juhlaväelle Riitta Lehtinen, joka myös yhtenä ohjelmana lausui runoja.
– Se, mitä me voidaan tehdä elämässä, on tehdä siitä mahdollisimman hyvä toinen toisillemme, Kira Knuutila muistutti.
Ansioituneet jäsenet saivat kunniakirjat sekä ansiomerkkinsä, kultaiset sekä hopeiset.
Ohjelmiltaan juhla oli runsas. Anne Leppälä, laulu ja huilu sekä miehensä Pekka Leppälä, koskettimet, musisoivat tunteikkaasti ja mieleenpainuvasti. Eläkkeensaajien oma lauluryhmä lauloi. Lisäksi oli yhteislaulua, joina olivat asiaankuuluvasti Satumaa ja Maamme.
