Johanna Venhon koostama Martti Suosalon tähänastinen elämä (WSOY 2022) on parhaita lukemiani kotimaisia näyttelijäelämäkertoja. Martti ”Manu” Suosalo (s. 1962) on tietenkin itseoikeutetusti pääasiassa äänessä, mutta sanansa sanovat myös kollegat, lapsuudenystävät ja vaimo, dokumenttielokuvien ohjaaja Virpi Suutari.
Martti Suosalo asui kahdeksanvuotiaaksi Oulussa. Sitten tuli muutto Turkuun, mutta se ei haitannut: uuteen paikkaan orientoituminen sujui hyvin. Oppikoulussa kyhäiltiin pikku näytelmiä äidinkielen ja historian tunneille. Jalkapallokuninkuus takasi taatun paikan kaveriporukassa.
Minimalismin ihanne on Martti Suosalolle tuttua jo näiltä ajoilta. Kun muutettiin takaisin Ouluun, Nuorisoteatterista tuli tärkeä itseilmaisun kanava. Siellä näyttelivät muun muassa Anna-Leena Härkönen ja Sari Havas. Suosalo oppi paljon fyysisestä teatterista. Lopulta kaikesta tekemisestä tuli suoraa kasvualustaa näyttelijäntyöhön, olipa kyseessä taikinan veivaaminen kesätyöpaikassa pizzeriassa tai harjoittelupaikka päiväkodissa.
Martti Suosalo pääsi teatterikouluun kolmannella yrittämällä 1983. Siellä vallassa oli Jouko Turkka. Hänen mielipuolinen ja arvaamaton ohjaustyylinsä vetosi Martti Suosaloon. Jouko Turkka kutsui tätä ”jätkäksi”, ja Suosalo oivalsi, että jätkä on veijarimainen lorvailija, jolle sattumalta käy hyvin. Martti Suosalo on kuvaillut mainiosti, miten hän sai teatterikoulussa ensimmäisen kerran oikeutuksen olla sellainen kuin on: ”Sain luvan maailman tuijottelemiseen suuauki, mikä on lapsesta saakka ollut minulle ominaista. Minä kun olen sellainen, että unohdun. Tuijotan. —Lapsi minussa katselee asioita edelleen. Lapseen minussa maailma imeytyy.”
Jouko Turkan Seitsemässä veljeksessä Suosalo esitti Aapoa. Kuvausprosessi oli kokonaisvaltainen ja hikinen: ”Olimme kuin ajokoiria. Jos ei ollut oma kohtaus menossa, juostiin. Koko ajan oltiin valmiina hyppäämään hommiin.” Myöhemmin Ryhmäteatterissa Martti Suosalo oppi kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä ja kasvoi lopullisesti näyttelijän ammattiin. Kuusituntisessa Tarussa Sormusten herrassa hän esitti Bilbo Reppulia. Tunne ryhmään kuulumisesta ja sitoutumisesta oli vapauttava.
Itsenäisyys on ollut Martti Suosalolle aina tärkeää. Nykyään hän kiertää paljon ja tekee ennen kaikkea monologeja. Suhde yleisöön on ensiarvoisen tärkeä: ”Heidän energiansa kannattelee näytelmää. Se on minulle arvokkain palkinto.” Suositut elokuvaroolit ovat taanneet tunnettuuden ja helpottaneet kiertueiden markkinointia. Martti Suosalo unelmoi sirkusteltasta commedia dell` arte -hengessä. Käytännön yrittäjyys on tullut hänelle tutuksi. Vaikka hän valmistautuu rooleihinsa aina huolellisesti, hän tekee työtä vaistollaan. Hovinarrin rooli on tärkeä teatterin tehtävää määriteltäessä: ”Sen tulee kyseenalaistaa rakenteita, kritisoida ja pilkatakin, näyttää normaaleina pidettyihin asioihin kätketty koomisuus tai tragiikka.”
Martti Suosalon tähänastinen elämä tuo näyttelijän lukijan lähelle rikkomatta teatterin ihmettä. ”Teatterissa ollaan kosketuksissa merkityksellisiin virtoihin, elävään hetkeen”, sanoo Martti Suosalo.
Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija ja kriitikko