Serkukset Brita Stång ja Kalle Pirttilä kertovat, miten he ovat sukua toisilleen. Stångin äiti Laura Pirttilä oli Kallen isän, Kaarlo Pirttilän sisko.
Serkukset muistavat, miten he lapsina viettivät mieluisia hetkiä joukolla muiden serkkujensa kanssa tätien, enon tai muiden sukulaisten kodeissa Kultelassa. Siellä lapset leikkivät ja auttoivat talon töissä, mutta kuulivat myös tarinoita menneistä ajoista, henkilöistä ja tapahtumista.
Vanhat asiat, historia on kiinnostanut kumpaakin lapsesta saakka. He ovat käyneet myös sukututkimuskursseja.
– Nykyään on niin helppo päästä alkuun juuriensa tutkimisessa. Jossain opistossa on aina meneillään joku sukututkimuskurssi. Internetistä löytyy tietoja, ei tarvitse enää mennä kirkkoherranvirastoihin ja muihin arkistoihin. Voi lähettää testinäytteitä ja saada varmistuksia sukulaisuuksiin geneettisen sukututkimuksen DNA-testin avulla, selvittää Kalle Pirttilä.
Hänestä helpoin tapa päästä lähisukuun käsiksi, on jutella omien vanhempien ja isovanhempien kanssa. Hän kannustaa kertomaan omasta lapsuudesta, nuoruudesta ja menneistä ajoista omille lapsilleen ja lastenlapsilleen. Missä puolisot ovat tavanneet toisensa, mitä tehtiin arkena ja pyhinä, kuka asui naapurissa ja niin edespäin.
– Se kiinnostaa lapsia. Oman suvun kautta historia tulee lähemmäs.
Hovilan ja Pirttilän sukujen perustukset ovat Somerolla, ja pääpaino Somerolla on maamiehissä.
– Meidän suvussa ei ole kartettu toisiamme. Olemme osanneet avata suumme. Suuria riitoja en tiedä olleen. Meissä on paljon hämäläisyyttä, harkitsevaisuutta, jämptiyttä ja paikallaan olijaa, arvioi Brita Stång.
Hän sanoo suvusta saavan ainakin puheenaiheen, kun tapaa ihmisiä turuilla ja toreilla.
– Ollaankohan me sukua on hyvä aloitusrepliikki. Suku on yhdistävä tekijä. Meissä taitaa olla jotain samaa, toteaa Stång.
– Kun mennään 10 sukupolvea ja 300 vuotta taaksepäin, niin jokaisella on 1024 esivanhempaa. Eli siellä on niitä sukulaisuuksia, tietää Kalle Pirttilä.
Suku on ollut kannustajana ja apuna. Sen Brita Stång on kokenut. Kun hän oli 17-vuotias, niin äitinsä serkku Wilhelm (Vilho) Dammert pyysi Britaa jouluapulaiseksi kemikalioliikkeeseen. Myöhemmin hän tarjosi liikettä Britalle ja tämän äidille Laura Palanderille (o.s. Pirttilä). Näin Someron Kemikaalikauppa siirtyi suvun sisällä serkulta toiselle, ja Britasta tuli yrittäjä. Sittemmin kauppa myytiin Raija Kostianderille.
Nykyään Brita Stång asuu Lahdessa, mutta viettää paljon aikaansa vapaa-ajan-asunnollaan Kultelassa. Talo oli hänen äitinsä vanhuuden mökki. Kultelan reuna, metsikkö on ollut Pirttilöiden maata.
Sukujuhlien alkuun päästiin, kun Anna-Mari Aura vietti 60-vuotisjuhliaan vuonna 1987. Hän kutsui Hovilan ja Pirttilän väkeä koolle avoimella kutsulla. Kansaahan tuli pilvin pimein Hovilaan.
Alkuun lähdettiin Juho Ali-Yrkkön ja puolisonsa Anna-Liisan (omaa sukua Jolkki ) lasten Johan Viktorin eli Juhon ja Kaarle Kustaan jälkipolvista, sekä veljesten siskon Amandan (avioitui Joose Vitkan kanssa) jälkeläisistä.
Veljekset Juho ja Kaarle avioituivat Pirttilän sisarusten kanssa, Juho Matildan ja Kaarle Marian. Juho Ali-Yrkkö osti Hovilan tilan ja otti nimekseen Hovila. Kaarle Ali-Yrkkö meni Pirttilään vävyksi, ja sukunimi muuttui Pirttiläksi.
Eli sukupuussa vilisee tuttuja somerolaisia nimiä Pirttilää, Hovilaa ja Ali-Yrkköä.
Kalle Pirttilä toteaakin, ettei tarvitse mennä kovin kauaksi taaksepäin, kun somerolaisille löytyy kosolti sukulaisia Somerolta.
Sukukokoontumisten alusta asti on tehty sukukirjoja. Niihin on kerätty tarinoita muun muassa taloista, kapinan ajasta, häistä, Vanhalan tulipalosta ja suvun sankarivainajista. Uutta kirjaa jo tarvittaisiin, sillä suku on lisääntynyt.
Ikiaikainen aihe on, miten saada nuoria mukaan sukukokouksiin ja kiinnostumaan omista juuristaan.
– Nuorten kuuluukin ajatella tulevaisuutta ja mennä eteenpäin. 40–60-vuotiaina he alkavat kiinnostua, mistä he ovat kotoisin, toteaa Kalle Pirttilä, jonka lastensa lapset ovat viettäneet serkkutapaamisia.
Hovila-Pirttilä-Vitka -joukko pitää seuraavaa sukukokousta 25.9. Someron Seurahuoneella.
– Tilaisuudessa saa sukulaisia, tietoa ja ystäviä. Jutellaan, muistellaan ja varmaan mietitään, voisiko tehdä uuden kirjan. Kalle kertoo tutkimuksestaan, jossa hän on selvittänyt, miten isänsä Kaarlo Pirttilän sotatie kulki toisessa maailmansodassa, selventää Stång tulevaa tapaamista.
– Toivomme myös muilta juttuja ja tarinoita suvun vaiheista ja henkilöistä.
Hovila-Pirttilä-Vitka -joukko ei ole rekisteröitynyt yhdistykseksi. Heillä on toimikunta, joka vie asioita eteenpäin.