– Sienet ja marjat, saavat Erja Virtasen (kuvassa oikealla) metsään.
Marjat käyvät Raija Mäkisenkin houkuttimeksi.
– Minä en näe metsässä sieniä, kun en niitä syökään. Käyn poluilla kävelemässä; kuuntelen ja hengitän raitista ilmaa. Metsä tuoksuu ihan erilaiselta keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella, kuvailee Raija Mäkinen.
– Aika ajoin on hyvä mennä ulos. Ihminen tarvitsee raitista ilmaa, tietää kaksikko.
– Sieneen voisin lähteä. Koiran kanssa tykkäsin lähteä kävelylle metsään, kertoo Lauri Perlinen ajasta, jolloin hän asui aivan liki metsiä.
– Menen ihan vaan kävelemään. Ennen marjastin ja sienestin, mutta en enää. Puolukoita saatan nytkin vielä hieman noukkia, sanoo Kerttu Peltokangas.
– Käyn metsässä aika usein. Siellä on parempi hengittää, tuumaa Peltokangas, joka on maalta kotoisin.
– Harrastan partiota, joten metsissä on tullut oltua. Pari päivää sitten hain kantarelleja, suppilovahveroitakin saa pian.
– Voisin viettää metsässä vaikka kuinka kauan. Siellä menee ajantaju, on rauhallista. Sammaleita rakastan, tykkään käydä vaeltamassa, luettelee Terhi Tulilahti.