Jäätä, vauhteja ja huonoa näkyvyyttä
Helsingintien alittaa Somerolla neljä alikulkukäytävää. Ne on rakennettu liikenneturvallisuuden parantamiseksi, mutta todettu kevyelle liikenteelle jyrkiksi, talvella jäänliukkaiksi ja näkyvyyksiltään heikoiksi.
Aiemmin, kun rinnakkaistien nopeusrajoitus oli 60, alikulut paransivat turvallisuutta suhteellisesti enemmän. Nykyisin, kun suurin sallittu on 50, turvallisuuden lisääntyminen ei ole yhtä selvää.
Someron vanhusneuvoston puheenjohtaja Pertti Tamminen sai elokuussa ravistelevan sähköpostin. Kirjoittaja kertoi vaaratilanteista, joihin oli alikulkukäytävissä joutunut.
Nimetön kirjoittaja oli keksinyt, että asian saisi eteenpäin vanhusneuvoston kautta. Näin hän kirjoitti:
”Someron kevyen liikenteen alikulut ovat tosi vaarallisia. Lapset, koululaiset ja nuoret asukkaat laskevat täysillä esimerkiksi Evertintien alikulkuun. Välillä kaksi pyörän päällä, katsomatta yhtään, tuleeko risteävältä väylältä ketään.”
Hän oli ollut pyörällä monta kertaa ”vähältä-piti” -tilanteessa.
”Vanhemman väen pyörältä pääsy on vaan hitaampaa ja hankalampaa. Ja mitäs, jos kaatuu?”, hän kysyi.
Kirjoittaja huomautti, että Heikintien alikulussa on Joensuuntietä kohti tultaessa Someron ainoat kevyelle liikenteelle tarkoitetut, kuperat ja pyöreät peilit.
”Peilit pitäisi olla molemmin puolin, myös rinnakkaistien kevyen liikenteen väylää kulkeville”, hän ehdotti.
”Nyt lapsille on näitä äänettömiä sähköpotkulautoja, joilla menevät tosi kovaa. Eli peilit niihin kaikkiin alikulkuihin, molemmin puolin. Lamminniemen, Evertintien, Heikintien ja Vanhan Härkätien alikulkuihin tarvitaan kaikkiin peilit!”
Arvelu on, etteivät peilit liene valtava kustannus. Mutta turvallisuus liikenteessä parantuisi huomattavasti.
Viime maanantaiksi Pertti Tamminen oli kutsunut koolle ryhmän. Siinä olivat vanhusneuvoston varapuheenjohtaja, Someron Sotaveteraaneja edustava Kalervo Niemelä, Sotainvalidien Veljesliiton Someron Osastoa edustava Heikki Kärri, perusturvalautakunnan edustaja Mirja Rouhiainen, sekä vanhusneuvoston sihteeri, kotihoidon esimies Mari Paasikivi.
Pertti Tamminen avasi kokoontumisen.
– Meillä on kokouksia varten ajatus, että niihin tulisi mukaan kaupungin viranhaltijoita, liittyen heidän vastuualueisiinsa asioiden hoidossa. Vuorossa on nyt ”maastokokous”, jalkaudumme maanrakennusmestari Jyrki Rinta-Paavolan kanssa katsastamaan alikulkujen turvallisuutta sekä esteettömyyttä muutoinkin.
Mukana piti olla edustus Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta. Kuten Rinta-Paavola huomautti, alikulut ovat Ely-keskuksen hoidossa, ja sieltä ollaan parempia vastaamaan.
Päätettiin, että Mari Paasikiven kirjoittama pöytäkirjan ote lähetetään kirjelmänä Ely-keskukseen. Ja Elyn vastauksiin Somero-lehti pureutuu myöhemmin.
Lähetettävällä kirjelmällä on painoarvoa. Asian puolesta olivat koolla vanhusjärjestöjen edustajina myös Eläkeliiton Someron yhdistys, Someron Eläkkeensaajat sekä Someron vanhaintuki, näiden täällä olevien lisäksi.
Yhdessä todettiin, että onneksi paikkakunnalla on nuoria. He ovat kuitenkin niitä, joiden vauhdit ovat kovimmat. Alikulut on rakennettu turvallisuuden parantamiseksi, etteivät ihmiset ylittäisi vilkasta kantatietä.
ABC:n kylmäaseman alikulku oli ensimmäinen kohde. Se tiedettiin liukkaaksi talvisin. Vesi ei pääse pois alikulusta, vaan jäätyy.
– Viemäri on. Mutta keväällä näitä viemäreitä meidän pitää käydä avaamassa kaivinkoneella. Palteet jäätyvät. Muuta emme oikein pysty tekemään, sillä seuraavana päivänä niissä usein on sama juttu, Rinta-Paavola selvitti paikalla oleville.
Auki kaivaminen ei kuulu kaupungille, se vain tehdään.
– Hyvää hyvyyttään, sillä se on Elyn homma. Mutta jos Elyä odotetaan, se on maailman tappiin. Puhelinsoitot tulevat meille, ja jos me soitetaan Elylle, se on vain ketjun jatkamista. Nopeammin me se avataan, Rinta-Paavola huomautti.
Elyn valvonta ei ilmeisesti ole riittävää. Viraston mestari ajaa päivässä läpi tietyn määrän teitä. Mutta kun ajettavaa on satoja, ellei tuhat kilometriä, ei valvonta ole kattavaa.
– Elyllä on Someronkin alueella urakoitsija. Luulen, että Elyssä hommaa olisi jaettu, että osasta valvontaa huolehtii urakoitsija, Rinta-Paavola otaksui.
Paikalle sattunut mies totesi ykskantaan, että alikulun viemäri on väärässä paikassa.
– Sen vuoksi alikulu on joko uima-allas tai jäätikkö, mies totesi.
Rinta-Paavola vastasi miehelle, että kaupunki kyllä kaivaa auki viemäriaukkoja, mutta ei kuitenkaan rupea Elylle kaivamaan viemäreitä.
Härkätien kerrostaloja vastapäätä olevan bussipysäkin esteettömyys todettiin heikoksi. Pysäkille johtaa portaat, jonka kivet ovat vinossa, eikä aukipitäminen talvella onnistu koneilla. Korjauskeino olisi, että kulku pysäkille järjestyisi kauempaa, ilman portaita.
Lidlin risteyksen suojatien Tamminen nimesi ”giljotiiniksi”. Kun auto pysähtyy suojatien eteen, sen ohi voi sujahtaa toinen auto, vaarantaen jalankulkijan.
Vaikka suojatien eteen pysähtyneen auton ohittaminen on laissa kielletty, sitä tapahtuu.
– Toinen giljotiini on Shellin risteyksessä. Siellä tilanne helpottuu, kunhan luvattu ympyrä saadaan valmiiksi, Tamminen huomautti.
Jyrki Rinta-Paavolan mielestä Ely voisi laittaa ”välkkyvaloja” suojateiden tolppiin.
– Samanlaisia kaupunki on laittanut esimerkiksi Joensuuntielle.
Alikulkujen yksi ongelma on tuloväylien jyrkkyys. Pyöräilijä ei halua taluttaa pyöräänsä vastamäessä ja ottaa siksi alamäessä vauhtia. Samalla vaarantuu oma ja muiden turvallisuus.
Heikintien alikulkuun kaupunki asensi peilit. Teki jälleen työn, joka kuuluisi Elylle.
Tilatut peilit ovat kuitenkin liian pienet ja liiaksi kuperapintaiset, minkä vuoksi pyöräilijän on vaikea nähdä ja havaita toinen pyöräilijä peilistä. Nykyiset peilit ovatkin suuressa määrin turhat. Lisäksi niitä pitää aika ajoin uusia ilkivallan takia.
Pärnämäentien risteyksen ja Joensuuntien risteyksen välillä oleva Helsingintien alikulku on loivareunaisempi, mutta siinä kevyen liikenteen pitää varoa risteävää liikennettä molemmin puolin.
Ja taas viemäri oli väärin.