Hurran perheessä on runsaasti viherkasveja. Ne ovat lämpimänsävyisten kasvilamppujen seurassa kodikkaita ja runsaan kauniita. Voi todeta, että ne ovat merkittävä osa sisustusta.
Anna ja Vesa Hurran talossa Pärnämäessä on keskiverto-omakotitalotonttia isompi piha. Se suo mahdollisuudet ”viherpeukalointiin” ulkonakin.
Puutarhassa tehdään paljon yhdessä. Vesa Hurra on nuorehkona miespuolisena ehkä jopa harvinaisempi sisäkasviharrastaja. Hieno asia!
– Harrastajissa on ollut pitkään yhä nuorempia. Jotkut heistä haluaa ’hifistellä’ esimerkiksi kasvualustoilla ja valoilla.
Kyseessä voi olla niin sanotusti ”uudenlainen” harrastamistaminen, jossa paneudutaan yksityiskohtiin. Iäkkäämmällä väestöllä voi olla oma tyyli, jossa esimerkiksi lisävaloja ei käytetä lainkaan.
Varsinaisesti kasveja alkoi tulla enemmän, kun Hurran pariskunta teki ensimmäistä, yhteistä kotia. Tuli enemmän pysyvää – ja tilaa.
– Lämpimässä keinovalossa illalla kasvin vihreys tulee hyvin esille. Tykkään siitä. Esimerkiksi palmun lehtien kautta valo tulee epäsuorasti, rikottuna huoneeseen.
Alku eläinten terraarioista
Kaikki harrastajat eivät nykyisin käytä perinteistä multaa, jolloin kasveille ei ole talvilepoa.
– Valo sanelee käytännössä kaiken. Mitä enemmän, sen parempi. Jos sitä on ympäri vuoden, ei kasvi tiedä talvesta. Se ei mene lepotilaan ja sitä voi lannoittaa ympäri vuoden. Kesällä kasvua on tietysti enemmän, kun lisänä on vielä luonnonvalo.
Vesa Hurraa miellyttää harrastuksessaan, että kasvit tekevät kodista kodin.
– On mukavaa, kun on vihreää ympärillä. Se on elävää, koko ajan joku kasvaa.
Harrastus alkoi pikkuhiljaa. Aluksi Hurralla oli eksoottisia elämiä, käärmeitä ja liskoja.
– Sisustin niiden terraarioita viherkasveilla. Sitten matelijat jättäytyivät pois, tuli koiria ja gerbiilejä. Hiljalleen kasvit rupesivat kiinnostamaan enemmän.
Voi tulla liikaa
Aluksi kasveja kuoli, kuten kenellä tahansa. Ei juuri enää.
– Asiasta jutellaan suvussa tai kavereiden kesken. Mutta silloin on pielessä todennäköisesti joko valon puute tai kastelu. Paljon riippuu siitä, missä paikassa kasvi on asunnossa. Hämärässä kasvi ei välttämättä kuole, mutta eipä se juuri kasvakaan.
Isot ”kauppakeskuskasvit”, joissa on runsaassa valossa kasvaneet lehdet, eivät ole tavoite kotioloissa. Mutta jos haluaa kasvattaa näyttävää, niin ei muuta kuin antaa valoa.
Yläkerran rappusissa kasvava isoposliinikukka on yli 50-vuotias. Se tuli taloon, kun siskon anoppi luopui siitä. Se oli kasvanut pienessä mytyssä, melko kituliaasti.
– Levitin sen bamburistikkoon ja siinä on ikkuna vieressä. Siitä se ’lävähti’ kasvamaan vauhdilla. Suurin osa näistä on kuitenkin 4–10-vuotiaita, jotkut reippaasti vanhempiakin.
Enimmillään kasveja oli kotona jo liikaakin.
– Huomasin, että ne alkoivat viedä viikosta kohtuuttoman paljon aikaa. Luovuin pikkuhiljaa ylimääräisistä ja nyt on mukava tasapaino. Kolmannes hävisi, parhaillaan niitä on meillä ehkä 20–25.
– Mutta saattaa olla harrastajia, jotka sanovat: ’ei mulla paljon kasveja ole, oisko niitä ehkä 100’. Kaikilla on oma käsitys harrastuksestaan, Hurra naurahtaa.
Valo, vesi ja lannoitus
Jos kasvia kastelee liikaa, niin juuret lähtevät melko varmasti mätänemään. Kasvi niin sanotusti nuukahtaa, jolloin joku saattaa ajatella, että nyt sillä on jano, ja sille laitetaan lisää vettä.
– Silloin se on jo menoa. Jos taas kastellaan liian harvoin tai liian vähän, niin juuret voivat kuivua liikaa. Ja jos tässä vaiheessa annetaan vettä reippaammin, että josko se siitä piristyisi, niin juuret voivat tästäkin lähteä mätänemään, kun ne ovat kuolleet oikein kuivaksi, ’koppuraksi’.
Altakastelevia ruukkuja Vesa Hurra ei käytä. Hän kastelee mullan päälle.
– Ruukuissa on kookosta, männynkaarnaa, perliittiä ja leca-soraa. Se toimii tyystin eri tavalla kuin kukkamulta ja sen pystyy läpikastelemaan huoletta. Muilta harrastajilta opittu ja itse kokeiltu asia. Mutta erikoisempi kasvualusta on ihan oma taiteenlajinsa. En suosittele sitä kenenkään suin päin kokeilla, tutustumatta asiaan kunnolla.
Jos perusasiat ovat kunnossa, Hurra kuskaa kasvit ulos kesäisin ja kastelee ne reippaasti vesiletkulla.
– Yleensä kukkamulta pitää vaihtaa vuosittain. Mutta on tapauksia, että kasvi menestyy 10 vuotta samassa mullassa ja ruukussa. Eli kasvaa silti kuin viimeistä päivää. Jos kasvi on jollakin hoidolla mennyt hyvin, en ehkä sitä lähtisi vaihtamaan ilman pätevää syytä. Kukkamulta on silti hyvä pyrkiä vaihtamaan vuosittain.
Valo, vesi ja lannoitus, tässä järjestyksessä, ovat tärkeimmät kasveille. Jos valoa on enemmän, sitä enempi tarvitaan myös vettä ja lannoitusta.
Perusjuttu auttaa ehkä monia pääsemään ”jyvälle”.
– Ellei talvella ole keinovaloa, niin ei juurikaan tarvita myöskään lannoitusta, koska kasvu on vähäistä.
Millainen on sitten kasviharrastuksesi tulevaisuus?
– Harvemmin mitään asiaa mietin kovin pitkälle. Ehkä keskityn siihen, että minulla olisi nämä kasvit, edelleenkin. Kasvattaa niitä niin, että kasvu olisi tervettä. En ainakaan haaveile mistään
eksoottisemmista tai haastavammista lajeista.
– Jossain vaiheessa sellaista suuntaa hain. Pari niistä on vielä jäljellä. Mutta täällä niiden kasvu on hieman ’kituista’ ja vähän vaikeaakin. Pitäisi olla hieman enemmän lämpöä ja runsaampi kosteus, että kasvu olisi lajityypillistä.
– Tykkään perinteisistä lajeista enemmän.
