Teksti ja kuvat Olli Salomäenpää
– Kyllä minä pidän itseäni vahvasti vanhan liiton miehenä, mutta jos ei kulje tekniikan kehityksen mukana, niin jää auttamatta jälkeen. Eli koen, että tämän investoinnin jälkeen ei ole enää paluuta menneeseen, Totti Nuoritalo toteaa vahvasti.
Automatisaatio ja digitalisaatio. Kaksi termiä, jotka tulevat yhä useammin vastaan yhä useammassa paikassa. Koneissa ja laitteissa se tarkoittaa ihmisen siirtymisestä itse koneen käyttäjästä lähinnä sen toimintojen tarkkailijaksi. Sama koskee myös laitteita, joissa on pyörät. Robottiruohonleikkurit kulkevat ohjauslankojen sisällä ympäri nurmikkoa väsymättömästi. Robottipölynimurit kolistelevat taloissa huonekaluihin törmäten. Monissa varastoissa automaattitrukit hakevat tavaraa ja onpa Helsingin kaduilla nähty tavarankuljetusrobottejakin. Maanteillä uudet autot osaavat kulkea itsekseen kaistaviivojen välissä, jotkut merkit pystyvät hyvinkin autonomiseen ajamiseen. Tosin lainsäädäntö on monessa vielä täysin automaattisen ajamisen esteenä.
Tätä taustaa ajatellen on selvää, että sama koskee myös maataloutta. Modernissa navetassa on monenlaista robottia huolehtimassa eläinten tarpeista, uutterasti ja väsymättä. Ihmisen tehtävä on tarkkailla koneiden ja eläinten toimintaa. Mutta mitä tapahtuukaan pellolla, traktorin hytissä, tuossa hevosen modernissa korvikkeessa?
– Katolla on vastaanotin, joka on yhteydessä paikannussatelliitteihin, nytkin näyttää olevan yhteys 30 satelliittiin, Totti Nuoritalo kertoo.
– Kuinka tarkkaan laite paikantaa itsensä, riippuu maksetusta lisenssistä. Minulla on paikannuslisenssi, jossa voi olla sijaintiheittoa 15 senttimetriä. Se riittää kylvöihin tai ruiskutuksiin erinomaisesti. Maksamalla lisää päästään jopa 2 sentin tarkkuuksiin, joka saattaa olla erityiskasviviljelyksissä tarpeen.
– Tiedot pellosta ja sen rajoista täytyy joko itse ajaa laitteeseen traktorin kanssa tai sitten niitä voi saada ohjelmoitua suoraan maatalouden Vipu-palvelusta. Tämän jälkeen voidaan kertoa koneelle esimerkiksi työkoneen leveys. Kone tämän jälkeen valitsee itse optimaaliset ajolinjat. Rattiin ei tarvitse koskea, kuljettaja huolehtii ainoastaan nopeudesta.
Oma juttunsa ovat Nuoritalon mukaan peltojen päisteet eli peltojen päät ja niissä tehtävät käännökset.
– Niitä varten tarvitaan yleensä lisäominaisuuksia, joiden myötä traktori osaa automaattisesti tehdä käännökset ja kulkea uutta peltouraa oikeassa kohdassa.
Vastaanottimen lisäksi tarvitaan ohjausnäyttö ja yhteys traktorin ohjauslaitteisiin.
– Se asia voidaan hoitaa joko moottoroidulla ratilla tai sitten yhteydellä ohjauksen hydrauliikkaan. Monissa uusissa traktoreissa järjestelmän saa jo tehtaalla valmiiksi asennettuna eräänlaisena lisävarusteena. Ostaja päättää, haluaako hän ostaa ominaisuuden vai ei.
– Kyllä tällaiset järjestelmät ovat lyöneet muutamassa vuodessa todella paljon läpi. Vaikka investointi on varsin hintava, sen antamat hyödyt ovat kuitenkin niin kiistattomat. Tämän avulla tarvitsee ajaa pellolla vain sen verran kuin on tarve, jolloin säästyy polttoainetta, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja pelto itsessäänkin säästyy traktorin aiheuttamalta kulutukselta.
– Mahdollisuudet ovat rajattomat. Ajatellaan vaikkapa ruiskutuksia. Modernia laitetta pystytään ohjaamaan yksittäinen suutin kerrallaan. Kun meillä on koko ajan paikkatieto olemassa, niin ei tule käytettyä kasvinsuojeluaineita tarpeettomasti lohkolle. Tai toisaalta lannoitteita voidaan kohdistaa peltolohkolla oikea määrä juuri oikeaan paikkaan, kun on tarkat tiedot maan pitoisuuksista.
– Vaikka tämän avulla saadaan siis myös suoraa taloudellista hyötyä, niin katson silti, että suurin hyöty tulee kuljettajalle itselleen. Kun itse ohjaaminen jää pois, jää paljon paremmin aikaa ympäristön ja työkoneen tarkkailuun. Nimittäin, jos olet tuijottanut 10 tuntia aktiivisesti pellolla eteesi ja yrittänyt ajaa huolellisesti, on kyllä päivän päätyttyä todella puhki. Eli tämän voi sanoa lisäävän työviihtyvyyttä ja sitä kautta myös jaksamista sekä työtehokkuutta huomattavasti.
Tarinat kertovat, kuinka sotien jälkeen sodassa olleet monet hevoset saattoivat kulkea asemilta yksikseen takaisin kotitalliin. Vielä ei kaiketi olla siinä tilanteessa, että yksinäinen työjuhtatraktori osaisi vaikkapa tulla tietä pitkin itsekseen pellolta polttoaineen huvetessa tilatankille täydennykseen, mutta teknologian kehittyessä sekin päivä saattaa olla lähempänä kuin kuvittelemmekaan.
