Teksti ja kuva Eija Komu
Metkan Köörin Sydän lämpöä täys -konserttiin oli tullut täysi salillinen kiitollisia kuulijoita. Konsertilla juhlistettiin Rauli Badding Somerjokea, joka olisi täyttänyt 30. elokuuta 75 vuotta. Metka Kööri on treenannut Baddingin tuotantoa tähänastisen historiansa aikana yhteislaulutilaisuuksissa.
Kuoroa luotsaava ja konserttia johtanut Olli Salomäenpää on omalta osaltaan tehnyt hienoa työtä aloitettuaan aikoinaan kuoron kanssa alkutekijöistä. Tulos nähtiin tässä: Salomäenpään sovittamat stemmat sujuivat osittain komeasti, ja mikä tärkeintä: laulamisen ilo on vahvasti läsnä. Pieniä soolo-osuuksia on ripoteltu sinne tänne, ja se, mikä puhtaudessa ja lievässä hapuilussa menetetään, saadaan inhimillisessä koskettavuudessa takaisin.
Kuorolaisilla on sydän lämpöä täys, ja tämä tuntuu välittömänä kontaktina yleisöön. Säestäjinä toimivat kitarasta huolehtinut Antti Vainio ja harmonikastaan enimmäkseen pianoääniä loihtinut Tuomas Virtanen. Minna ”Wippe” Filppu toimi tuttuun tapaan kuoron puhetorvena.
Konsertin nimibiisi on tuttu 1960-luvulta Yardbirdsin esityksenä. Alkukangertelu kuului vaisuutena. Sopraanojen ylä-äänet olivat hieman epävarmoja eikä lopputulos ollut kovin sähäkkä, mutta ensituntuman hakemisen jälkeen liikuttiin Suon kulkijan kera jo aivan muissa sfääreissä. Tässä kantrissa sopraanot olivat jo ilmavia ja heleitä, ja miehet lauloivat päämelodiaa miellyttävästi. Biisi on syntynyt Baddingin muistellessa retkiään Selinsuon maisemiin.
Mun sormuksein helmeili iloisesti. Perinteiselle tanssimusiikille pokkaava, sanoitukseltaankin hieman vanhahtava Ilta-aurinko oli sovituksena rikas, ja erityisesti miesäänet miellyttivät korvaa. Nuori rakkaus oli yllätyksetön standardi.
Kuihtuu kesäinen maa -kappaleessa Olli Salomäenpään sovitus oli lämpimyydessään hieno. Altot, jotka muuten jäivät hitusen altavastaajan asemaan tässä konsertissa, kuuluivat hyvin, ja sopraano-osuudet olivat kauniita.
Mikset nuku sisko pieni tarjoili erilaisia soolo-osuuksia. Joku jännitti enemmän, joku vähemmän, ja kirkkaustaso vaihteli sitä mukaa. Mä haluan sun oli varma, ja erityisesti alttoja täytyy tässä yh-teydessä kehua: ne saivat nyt kunnon osuuden. Liikaa viinaa svengasi vahvasti.
Väliajan jälkeen kuultiin ensimmäisenä Sulamith-humppa, josta Badding versioi kvasirockin. Metkan Köörin tulkintana se oli perinteistä peruskauraa. Tuomas Virtanen soitti jazzahtavan soolon. Pinokkiossa, joka oli Baddingin henkilökohtainen suosikki Laivat-levyllä, ei ollut alkuperäistä iskevyyttä, ja lopputulos jäi takkuiseksi.
Vihjailevan eroottinen Mä jäin kii on aina kunnianhimoinen yritys, sillä levytyksessä on äärimmäisen kovatasoinen taustakuoro kuvioimassa, ja se jää aina soimaan korviin. Joka tapauksessa kuorolaiset olivat saaneet kiinni biisin juonesta: ”Kun aamulla hänet mä näin, / hän oli kärppänä taas sylissäin. / Mä kysyin: `Onko hyvä näin?´/ Liekki poltti sydäntäin. / Hän kääntyi: `Kenties toisinpäin´. / Ja niin, o-ooh, / mä jäin kii.”
Paratiisi laulettiin yhteislauluna, kuten tapana on. Antti Vainion kitarasoolo eteni keveästi ja suoraviivaisesti, kun taas levyversiossa Jukka Tolosen fillit ovat kiemuraisemmat. Muista hyviä aikoja sisälsi konsertin vaativimmat stemmat, ja kokonaisuus oli upea, vaikka sopraanojen ylä-äänet olivatkin jonkin verran kireitä. Erittäin vaativa haaste selätettiin kunniakkaasti. Jykevää on rakkaus oli sujuva, eikä siihen ollut tehty mitään kommervenkkejä: perusjuttu. Hilpeän kesäinen Tynnörilintu rullasi kevyesti. Seksuaalisen vapautumisen manifesti Fiilaten ja höyläten jäi pakostakin tulkinnallisesti hentoiseksi, vaikka rajuja elkeitä nähtiinkin. Encorena kuultiin Tähdet, tähdet, joka oli kiinteä kokonaisuus lempeässä haikeudessaan. Sen säkeet nähtiin myös Baddingin kuolinilmoituksessa: ”Karvas jää kaipuu, / pää alas taipuu, / päivä käy uus koittamaan.”
Uskon, että Badding myhäilee tähdistään Metkan Köörin rakkaudelliselle ja sydämelliselle paneutumiselle hänen tuotantoonsa.