Itselöytöretkellä

0
Kooste Tobias Thomannin matkakuvista.

Teksti Olli Salomäenpää

”Joskus on lähdettävä kauas löytääkseen itsensä”.

Tämänkaltaiset lauseet voivat olla joillekin juurikin kliseitä, mutta toisille niissä saattaa piillä syvällinen totuus. Jälkimmäiseen joukkoon kuulunee sveitsiläis-suomalainen Tobias Thomann , joka pysähtyi pitkällä vaelluksellaan äitinsä ( Kaarina o.s. Landén ) synnyinseudulla Somerniemellä.

Tobias Thomann saapui matkallaan Somerolle sukuloimaan.

– Lähdin viime jouluna matkaan Espanjan eteläisimmästä kärjestä Tarifasta tavoitteena päästä Nordkappiin, Tobias Thomann kertoo.
– Noin 4 000 kilometriä kuljin jalkaisin, kunnes pääsiäisenä siirryin käyttämään polkupyörää.
Thomannin reitti Nordkappiin kulki läpi Espanjan, Ranskan, Belgian ja Alankomaiden rannikkoseutujen, Tanskan, Etelä-Ruotsin kautta Norjaan. Nordkappista hän on tullut Itä-Suomea alas yhtä matkaa ruskan kanssa. Matkalla on ehtinyt miettimään ja kokemaan paljon.
– Kyllä tämä on ollut minulle tutustumismatka itseeni, mikä oli matkan alkuperäinen tarkoituskin. Mikä on minulle on tärkeää elämässä, mitä minä tarvitsen, mitä haluan tulevaisuudelta? Varmasti jotain on selvinnytkin, mutta vielä on myös halua jatkaa matkaa. Vielä en tiedä, minne olen menossa ja kuinka kauan aion matkassa olla, mutta ajattelen että sydämeni sanoo sitten kun on aika lopettaa.
Mitkä ovat hänen Top 3 -löytöänsä tällä hetkellä?
– Päällimmäisin tunne on, että yksinäisyys on ihmiselle epäterveellistä. Vaikka sinänsä viihdyn hyvin itsekseni, niin olen myös kärsinyt siitä tämän matkan aikana. Olen ajatellut, että kun palaan takaisin työelämään, niin en mene sinne itse töiden takia, vaan työkavereiden.
Intoudumme keskustelemaan työelämästä ja siellä vallitsevista arvoista, tarpeista ja maksettavista palkoista.
– Tein erääseen rakenteilla olevaan kiinteistöön monenlaisia automaatioasennuksia. Aikaa meni minun osaltani projektissa puolisen vuotta. Vuoden päästä talon valmistumisesta intialaiset omistajat päättivät purkaa koko rakennuksen. Silloin kyllä mietin, onko tässä hommassa tai monissa IT-hommissa todellisuudessa kovinkaan paljon järkeä. Ja niistä töistä vielä yleensä maksetaan varsin hyvin. Tuntuu todella nurinkuriselta.
– Toinen ajatukseni koskee ympäristöä ja melua. Keski-Euroopassa on joka paikassa ihmisiä, ruuhkaa ja melua. Sellaisessa ympäristössä eläminen tekee ihmisestä egoistin. Vasta Lapista löytyi riittävästi rauhaa ja hiljaisuutta.
– Kolmas ajatukseni liittyy ihmisten omaan mielenterveyteen. Ajattelen, että ihminen, joka kaipaa tervehtyäkseen vaikkapa psykiatrin apua, voisi miettiä, mennäkö vastaanotolle vaiko lähteä matkalle. Kummassakin tapauksessa hinta voi olla sama, mutta matka antaa enemmän kokemuksia.
Tobias Thomannin yhdeksän kuukauden matka on sujunut tähän asti varsin leppoisasti ja turvallisesti. Yöt hän on nukkunut pääsääntöisesti teltassa.
– Ranskassa oli hieman haastetta, oli muun muassa yksi neljän päivän jakso, jolloin en saanut kunnolla syödäkseni. Myös veden saamisen ja vessaan pääsemisen kanssa oli välillä vaikeuksia. Olin siinä vaiheessa vielä matkassa jalkaisin, jolloin liikkuminen varsinkin palvelujen perässä oli varsin hidasta. Polkupyörä on siinä suhteessa paljon parempi vaihtoehto.
– Olen sitä mieltä, että meidän kaikkien pitäisi luottaa enemmän elämään. Tunnemme turhaan pelkoa siitä, ettemme pärjäisi.
– Meidän pitäisi olla myös positiivisempia, luottaa ihmisiin sekä myös auttaa toisia ihmisiä. Vähemmällä omistamisella on myös yleensä onnellisempi. Ja mikä onkaan ihmiselle tärkeämpää kuin oma nimi.
Tobias Thomannin on aika jatkaa matkaa, haastattelupäivän aikana pitäisi ehtiä polkea vielä Turkuun. Jossain välissä pitäisi saada korvatkin putsautettua.
– Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt voin perheettömänä tehdä, mitä vaan. Voi olla, että tulen Suomeen töihin. Mutta aika näyttää.