Ostin kesällä kaivinkoneurakointia tutulta yrittäjältä. Kun syksyn tullen keksin uuden kaivuuprojektin, päädyin vuokraamaan koneen ilman kuljettajaa. Kuoppia pihalle kaivaessani jäin pohtimaan palveluiden ostamisen kulttuuria ja sitä, kannattaako maksaa jollekin muulle työn tekemisestä vai yrittää tehdä itse kaikki mahdollinen.
Mikä sitten estää ostamasta palveluita? Joskus tekijää voi olla vaikeaa löytää, mutta usein myös raha nousee hidasteeksi tai esteeksi. Miksi maksaa jostain, jonka voisi ainakin teoriassa tehdä omatoimisesti?
Kaikella on hintansa, myös omalla vapaa-ajalla. Tästä huolimatta on helppoa käyttää kymmeniä tunteja opetellen, suunnitellen ja lopulta tehden asiaa, johon ammattilaiselta olisi kulunut maksimissaan puolikas työpäivä.
Lopputuloksena syntyy harvoin täyden kympin suoritus, vaikka oman kädenjäljen ihaileminen onkin itsetuntoa kohottavaa.
Huomaan löytäväni itseni tällaisesta tilanteesta kerta toisensa jälkeen.
Yhdysvalloissa palvelukulttuuriin on jo pitkään kuulunut tippaaminen. Alkujaan lähinnä ravintoloissa käytetty palveluraha on laajentunut esimerkiksi erilaisiin kuljetuspalveluihin, jotka tuovat ostoksia ja ruokaa kotiovelle.
Ajan kanssa käytäntö saattaa hyvinkin laajentua myös muiden palveluiden piiriin. Palvelun perushinta on tällöin usein alhaisempi, mutta tippaaminen on vähintäänkin kirjoittamaton sääntö. Sen määrällä on kuitenkin selvä vaikutus siihen, paljonko palvelusta loppupelissä päätyy maksamaan.
Palvelurahaa on yritetty jalkauttaa myös Suomeen vuosikymmenten varrella, mutta ainakaan itse en siitä suuremmin innostu. On mielestäni selkeämpää, että palvelulla on tietty hinta ja tippiä voi täysin vapaaehtoisesti jättää silloin, kun siltä tuntuu.
Huomattavasti parempi keino onkin kannustaa palveluiden ostamiseen kotitalousvähennyksen kaltaisilla kannustimilla, vaikka niilläkin on toki omat varjopuolensa.
Kun muutaman kuukauden päästä tulee jälleen aika tehdä lupauksia uudelle vuodelle, aion luvata itselleni lisää vapaa-aikaa ja sen mahdollistamiseksi enemmän työtä eri alojen palveluntarjoajille. Toivotaan, että riittävän moni tekee samansuuntaisia valintoja, jotta suomalainen palvelukulttuuri kehittyy ja voi hyvin.
Kalle Elo
yrittäjä