Somerolle aiotaan perustaa susikannan hoitosuunnitelman mukainen reviiriyhteistyöryhmä.
Suomen riistakeskus piti Kiiruun koulun auditoriossa Paimion ja Somerniemen susien reviirialueisiin liittyvän sidosryhmätilaisuuden. Paikalle oli kutsuttu tahot, joiden arvioitiin kiinnostuvan susikannan hoidon suunnitteluun osallistumisesta. Mukaan tuli parikymmentä ihmistä eri puolilta seutua. Kuntien edustajia oli Somerolta, Marttilasta ja Koskelta.
Aihetta esittelivät reviirityöryhmien koordinaattori, erikoissuunnittelija Mari Lyly ja riistasuunnittelija Lasse Heimo.
Lylyn mukaan reviiriyhteistyöryhmä on keskustelufoorumi susitiedon äärelle. Sen tarkoitus on arvioida paikallista susitilannetta ja suunnitella ennaltaehkäiseviä toimia sekä pohtia tarvetta puuttua susikantaan. Tärkeää on myös jakaa ajankohtaista tietoa susitilanteesta yleisesti, mutta erityisesti eläintiloille.
Keskustelujen päätteeksi Somero oli valmis perustamaan reviiriyhteistyöryhmän, Paimio ei.
Someron yhteistyöryhmän järjestäytymiskokouksen koollekutsujaksi lupautui Someron Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jari Kuisma.
Somerolta löytyy riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jarkko Nyströmin mukaan vapaaehtoistyöhön valmiita ja sopivia sidosryhmien edustajia, kuten maatalousyrittäjä Lasse Näykki, Suomen Luonnonsuojeluliiton Lounais-Hämeen yhdistyksen varapuheenjohtaja Mikko Hovila ja Varsinais-Suomen Kennelpiirin hallituksen jäsen Jorma Launiainen sekä kaupungin edustaja. Tilaisuudessa oli paikalla sivistysjohtaja Minna Mäkelä-Rönnholm.
Nyström uskoo reviiriyhteistyöryhmän tarpeellisuuteen, koska susien määrä tulee kasvamaan ja siksi pohjatyötä on valmisteltava jo nyt.
Yhteistyöstä Paimion kanssa somerolaiset eivät olleet kiinnostuneita, koska alueilla liikkuu eri susilaumat. Sen sijaan Someron työryhmään halutaan edustajia Kiskon, Forssan–Tammelan ja Nummi-Pusulan riistanhoitoyhdistysten alueilta, minne Somerniemen susien reviirikin yltää.
– Heidän osallistumisensa olisi tarpeen, sillä toiminnalta jää vähän pohja pois, jos me siihen yksin jäädään, totesi Nyström.
Myöskään Paimion suunnalla ei oltu kiinnostuneita yhteistyöstä Someron kanssa.
– Koska kyseessä on kaksi reviiriä, joista toinen on melkein Hämeessä ja toinen meidän alueella, ei niitä ole mitään järkeä yhteensovittaa. Jos ryhmiä perustetaan, pitäisi perustaa kumpaakin omansa. En näe sitäkään, että me liittyisimme Pöytyän ryhmään. Susireviireitä taitaa siihen kohtaan pian mahtua useampi väliin, Paimionlahden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Marko Perkkiö totesi.
Tosin paimiolaiset jäivät aprikoimaan ylipäätään ryhmän perustamisen tarpeellisuutta.
– Miksi perustetaan, jos ei ole tänne tilaisuuteenkaan osallistunut muita Paimiosta kuin riistanhoitoyhdistyksiä. Edustusta ei ole Salon eikä Paimion kaupungeistakaan, pohti Paimionlahden riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Juhani Louramo.
– En tiedä, onko se tää matka vai mikä, hän tosin myös aprikoi.
Toisaalta hän epäili koko yhteistyön tarpeellisuutta.
– Sillähän ei ole mitään päätäntävaltaa eikä työkaluja.
Riistakeskuksen Mari Lyly lupasi vielä olla yhteydessä Paimion alueen muihin sidosryhmien edustajiin, jotta toiminta sielläkin saataisiin käyntiin.
Suomessa toimii kaikkiaan 32 reviiriyhteistyöryhmää ja niissä yleensä edustajia metsästysseuroista, luonnonsuojeluyhdistyksistä, maataloustuottajista, maaseutuelinkeinoviranomaisista, luontomatkailuyrittäjistä, kylä- ja vanhempainyhdistyksistä sekä kunnista ja poliisista.
Reviirityöryhmissä on yleensä kymmenkunta jäsentä, jotka ovat alueen ja sen toimintatavat tuntevia, laajaa luottamusta nauttivia ihmisiä.
Ryhmän toimintaa ohjaa riistakeskus, joka myös antaa tietoa ja auttaa tarvittaessa rahoituksen hankkimisessa.
Luonnonvarakeskus havaitsi 2018 Somerniemellä kaksi sutta.
– Tänä kesänä status on jo perhelauma ja havaintoja kertynyt niin kahdesta sudesta kuin laumasta, jossa on 3–5 sutta, kertoi riistasuunnittelija Lasse Heimo.
– Lauman vaikutusalue on moottoritien pohjoispuolelta Somerolle ja siitä Etelä-Hämeen puolelle Forssan ja Tammelan alueille. Pari dna-näytettäkin on saatu onnistuneesti tältä alueelta. Eli tämä on yksi lauma.
Paimiossa ensimmäiset susihavainnot tehtiin viime vuonna, jolloin havaittiin kaksi eri sutta. Tänä vuonna on dna:n avulla tunnistettu kuusi yksilöä. Lähialueella ainoastaan Paimion reviiristä on tehty tänä vuonna myös pentuhavaintoja.
Susihavaintoja alueella ovat Heimon mukaan tehneet tämän vuoden puolella Forssa–Tammelan, Someron, Marttilan ja Paimion riistanhoitoyhdistykset, Salon seutu, Kiskon piiri ja Nummi-Pusula. Kaiken kaikkiaan susihavaintokirjauksia on 889.
Kotieläinvahinkoja alueella on riistavahinkorekisterin mukaan kertynyt vuosina 2019–22 tähän päivään saakka 38, joista 17 tänä vuonna.
Yleisöstä oltiin vahvasti sitä mieltä, että luvut eivät pidä paikkansa, mihin koolle kutsujat epäilivät mahdollisesti syyksi, että maaseutuelinkeinoviranomainen ei vielä ole syöttänyt kaikkia tietoja järjestelmään.
Lähes kaikki suden aiheuttamat vahingot ovat koskeneet lampaita.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomen susikanta oli maaliskuussa 2022 edellisen vuoden tasolla, niitä oli lähes 300. Suomen susimäärä voi Luken mukaan maksimissaan olla noin 1200 sutta poronhoitoalueen eteläpuolella. Luken mukaan Suomen nykyinen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena. Sen mukaan pienin elinvoimainen populaatio asettuu millä tahansa laskutavalla reiluun 500 suteen.
Maaliskuussa 2022 Suomessa oli todennäköisimmin 60 susireviiriä.