Teksti Eija Komu
”Jeesus oli yksin kuin tunneli”, on Sirkka Turkka kirjoittanut. Yksinäisyys on suoranainen kansantautimme. Someron seurakunnan vapaaehtoistyönohjaaja Essi Torkkomäki-Ryhtä kertoi seurakunnan ystäväpalvelusta ja sen edellytyksistä Naisten aamukahvilla Pellavaenkelissä.
– Vapaaehtoistyömme tärkein sektori on ystäväpalvelu. Rinkiin kuuluu 30 ystävää, jotka käyvät säännöllisesti, mieluiten joka toinen viikko tunnin verran, tapaamassa seuraa kaipaavia, useimmiten senioreita. Yksinäisyys on tunteena sisäsyntyinen ja henkilökohtainen; parisuhteessakin voi kokea yksinäisyyttä.
Essi Torkkomäki-Ryhtä toivoo, että jokainen uskaltaisi sellaisen hetken ja olon tuntiessaan tunnustaa olevansa yksinäinen. Siihen löytyy apua. Infoa löytyy seurakunnan kotisivuilta ja tietenkin ensisijaisesti soittamalla Essi Torkkomäki-Ryhdälle.
– Someron kaupungin kanssa meillä on ulkoiluystäväpalvelu. Se on matalan kynnyksen toimintaa, ja syvempi ystävyys voi alkaa siitä. Tämän avun piiriin hakeutuvat ovat melko heikkokuntoisia; tällöin jo postilaatikolle meno voi olla vaikeaa. Jos takana on kaatumisia, mukana on myös kuntoutusaspekti. Jonkin verran tarjolla on myös lääkärissäkäyntiapua, mutta olisi hienoa, jos saataisiin saattaja-apua esimerkiksi teatteriin.
Jo se, että lähtee kohtaamaan muita ihmisiä, lisää elinvoimaa, mutta tarvitaan myös oleilua yksin omien ajatusten kanssa. Tehostetun asumisen piiriin siirtyminen on iso harppaus, mutta esimerkiksi Lamminniemessä on tarjolla päivätoimintaa, joka on avoin muillekin kuin asukkaille. Kotihoito voi pyytää seurakunnalta ystäväpalvelua huomatessaan jonkun olevan sen tarpeessa.
Kirjautuminen palveluun on yksinkertaista: paikalla on silloin apua tarvitseva ja joku hänen lähimmäisensä sekä Essi. Nimi ja tapaamisaika kirjoitetaan muistiin. Niin yksinkertaista se on. Yleisökeskustelussa tuli esille toive siitä, että vapaaehtoisilla olisi vaikkapa nimineula tunnistamisen helpottamiseksi. Myös vieraskirja on erittäin tärkeä. Essi Torkkomäki-Ryhtä kertoi, että korona-aikana turvauduttiin puhelinpalveluun, mutta aivan kaikki eivät pysty puhelinkommunikaatioon.
Seurakunnan vapaaehtoiset eivät koskaan tee kotihoidon töitä: eivät siivoa, eivät pese ikkunoita, eivät jaa lääkkeitä. Soittamisapua he voivat antaa sekä välittää tarvittavaa tietoa eteenpäin. Vaitiolovelvollisuus on ehdoton. Vapaaehtoiset tapaavat toisiaan vertaisilloissa, muttei sielläkään ruodita asiakkaiden asioita.
Ystäväpalveluun hakeutuu usein nuoria äitejä, työelämässä olevia tai juuri työelämän taakseen jättäneitä. Palkkioksi saa hyvän mielen siitä, että autettava ilahtuu. Ensisijaisena tavoitteena on tulla oikeaksi ystäväksi, jolloin seurakunnan antama puskuri jäisi pois.
17-vuotias Alli Ryhtä huolehti tilaisuuden musiikista soittamalla viululla Erkki Melartinin Aamurukouksen, G. Perlmanin Chant to the Moonin ja osion J.S. Bachin Talonpoikaiskantaatista.
Rohkeasti siis mukaan ystävätoimintaan! Me kaikki tarvitsemme toisiamme!
