Teksti Kirsi Seppälä, kuvat Emmi Kähkönen
Aktiivinen, persoonallinen ja positiivinen. Näillä sanoilla Erika Rahkosta kuvaa maajussien yhteisön vetäjä Harri Vinnamo. Rahkonen äänestettiin ylivoimaisesti 950 äänellä maajussit ryhmän 2023 Vuoden ryhmäläiseksi.
Erika Rahkonen vastaanotti kunnianosoituksen MaatalousKonemessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Somerolla asuva Rahkonen työskentelee Koski Tl:ssä perheensä emolehmätilalla.
– Kenellä on jotakin mukavaa ja järkevää sanottavaa, pärjää. Pahaa verta jakavat eivät pärjää, Vinnamo tiivistää.
Hän tietää, mistä puhuu, sillä on vetänyt maajussien Facebook-ryhmää vuodesta 2010. Vinnamo harjoitteli sivun tekoa ja pyysi mukaan muutaman kaverinsa. Parin vuoden kuluttua ryhmä lähti nopeaan kasvuun. Nyt mukana on 13 000 jäsentä, jotka ovat maatalouden kanssa tekemisissä.
Vinnamo kuvailee ryhmää maahenkisten, jalat maassa olevien aikuisten ihmisten hiekkalaatikoksi. Paljon puhutaan asiaa ja läppää heitetään myös.
Some luo yhteisöllisyyttä
Erika Rahkoselle maajussien ryhmä on muodostunut tärkeäksi väyläksi pitää yllä sosiaalisia suhteita.
– Paljon ystäviä on sitä kautta tullut. Kun on messut tai muita isompia tapahtumia, aktiiviset ryhmäläiset kokoontuvat siellä, hän kertoo.
Rahkonen kokee, että ryhmän kautta saa laajennettua omia näkemyksiään ja ymmärrystään, kun kuulee vähän muidenkin mielipiteitä tai kun jaetaan kokemuksia vaikkapa satotasoista.
Ryhmään kuuluvat maajussit keskustelevat maata-loudesta ja muistakin aiheista laajasti.
– Aluksi ryhmä oli julkinen, mutta kun mukaan tuli elokapinatyyppisiä ihmisiä, alkoi ryhmästä tulla kritiikkiä. Kuusi tai seitsemän vuotta sitten sääntöjä muutettiin niin, että jokaisen, joka kutsuu mukaan uuden ihmisen, pitää laittaa minulle hänestä suositteluviesti ja ihmisen pitää olla maatalouden kanssa tekemissä, Vinnamo kertoo.
Ryhmässä on vähän enemmän miehiä kuin naisia. Eniten on 25–40-vuotiaita; yli 60-vuotiaat ovat marginaalissa.
Vuoden maajussi on valittu vuodesta 2014 saakka. Aluksi valinta tehtiin jonkun maatalousnäyttelyn yhteydessä niin, että ryhmäläiset sopivat kokoontuvansa jollekin osastolle.
– Ensiksi meitä oli kourallinen ihmisiä, mutta parin vuoden päästä 500. Näyttelyiden järjestäjät alkoivat hermostua, kun tukimme heidän näyttelynsä käytävät. Vuonna 2019 saimme Helsingin näyttelyssä päälavan käyttöön ja Vuoden maajussin julkistamisesta tuli juhlavaa, Vinnamo vertailee.
Rohkeutta keskustella
– Moni tuli tilaisuuden jälkeen kiittämään minua ryhmään julkaisemistani kirjoituksistani sekä rohkeudesta ottaa kantaa. He kertoivat, kuinka itsekin haluaisivat ottaa osaa keskusteluihin, mutta eivät syystä tai toisesta rohkene. Toivottavasti voin omalla esimerkilläni kannustaa muita olemaan rohkeampia ja aktiivisempia. Paljon hyviäkin mielipiteitä jää kuulematta siksi, ettei uskalleta sanoa, Erika Rahkonen tiivistää.
Ryhmässä keskustellaan asioista laidasta laitaan.
– Vaihdellaan kuulumisia ja tsempataan toisiamme kiiresesongin keskellä. Paljon tulee käsiteltyä ajankohtaisia uutisia ja varsinkin tällä hetkellä Ukrainan sota puhututtaa, että miten se vaikuttaa Suomeen.
– Ensin elettiin yli kaksi vuotta keskellä pandemiaa ja nyt vielä Ukrainan sota, joka viimeistään on tehnyt näkyväksi sen, miten haavoittuva maailma lopulta on. Mietityttää myös, miten paljon Ukrainan sotaa lopulta käytetään keppihevosena, kun kannustetaan ihmisiä mukaan “talkoisiin”, että selvitään tämän kriisin yli. Vaikka ongelmat muun muassa energiapolitiikan osalta olivat olemassa jo ennen Ukrainan sotaa. Venäjän helmikuinen hyökkäys vain oli se, joka lopulta tämän kuplan puhkaisi, Rahkonen sanoo.
Myös maatalouden tilanne on noussut tapetille Ukrainan sodasta seuranneen energiakriisin ja kohonneiden kustannusten myötä.
– Tuotantokustannukset alkutuotannon puolella ovat nousseet rajusti vajaan vuoden sisällä, mutta jo valmiiksi alhaiset tuottajahinnat eivät ole seuranneet riittävästi kustannusten mukana. Alkutuottajilta vaaditaan, että pitäisi tuottaa laatua, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan. Ja nyt puhutaan nimenomaan elintarviketeollisuuden ja kaupan osuudesta. On jotenkin ristiriitaista, että teollisuus nostaa kädet pystyyn ja sanoo, ettei voi nostaa tuottajahintoja, koska heidän oma talous ei kestä, eivätkä he toisaalta kykene neuvottelemaan kaupan kanssa sopimuksia uudelleen. Ja kauppa taas vetoaa siihen, ettei pysty teollisuudelle maksamaan enempää. Tässä pitäisi nyt kaikkien kolmen tahon päästä samaan neuvottelupöytään ja löytää yhteisymmärrys. Maatalouden omavaraisuus on kuitenkin osa meidän huoltovarmuuttamme. Kyllähän me voimme omavaraisuutemme ruoantuotannon suhteen ajaa alas ja tuoda ruoka jatkossa ulkomailta. Olisi kuitenkin syytä pohtia, mitä se tulisi yhteiskunnalle maksamaan. Puhutaanko silloin enää halvasta ruoasta, Rahkonen kyseenalaistaa.
Rahkonen ei näe tulevaisuuden taloudellisia näkymiä kovin ruusuisina.
– Kukaan ei tiedä, kuinka kauan Ukrainan sota tulee kestämään ja miten se päättyy. Tilanteet muuttuvat päivittäin ja on lähes mahdotonta yrittää ennakoida, vaikka se olisi kuitenkin tärkeä osa yritystoimintaa, hän sanoo.
