22.11. esitelmöin Rauli Badding Somerjoen (1947–1987) elämästä ja elämäni Badding-biiseistä Helsingissä Kallion kirjaston Kupolisalissa. Tilaisuuden olivat järjestäneet perinteisen tanssimusiikin vaalimisyhdistys Virtapiiri ry, Kallion kävelyfestivaali ja Kallion kirjasto.
Letkulainen harmonikansoittaja Antti Vähäniitty johdatteli yleisön aiheeseen soittamalla perinteisen tanssimusiikin lisäksi Baddingin tuotannosta Laivat, Tähdet tähdet ja Paratiisin . Kupolisaliin varatut istuinpaikat, noin viisikymmentä, olivat täynnä. Virtapiirin puheenjohtaja Merja Hållfast esitteli minut, ja kerroin esitelmäni aluksi lisää itsestäni ja Badding-suhteestani. Kerroin myös, että olen kova jännittämään. Sitä seurasi myötätunnon aalto: oli turvallista levätä yleisön sylissä.
”Mua pidettiin kylähulluna”, kertoi Badding Peter von Baghille puhelinhaastattelussa radiossa 1985 muistellessaan kasvuvuosiaan Somerolla. Amerikkalaisesta rockista ja perinteisestä suomalaisesta tanssimusiikista kasvualustansa löytänyt Badding treenasi Elvis -moodia laulamalla The Kingin hittejä Hirsjärven metsissä samoillessaan ja Someron keskustan raitilla. Tällöin hänellä oli seuranaan Rafe Tanskanen, joka kehitteli Badding-nimen aiemman Puten tilalle ja tarjosi tukeaan sekä suojelustaan aralle ja kompleksiselle Baddingille.
Valssi Arpiset haavat oli ensimmäinen valintani esitykseeni. Sen Badding levytti Rakkaudella – Raulilta -levylle 1982. Levyn humpat, tangot ja valssit oli sovittanut Reijo Lehtovirta, joka myös soitti kaikki levyn puhallinosuudet. Badding valitsi levyn kappaleet ja kertoi, ettei hän halua mitään sovituksellisia kommervenkkejä, vaan iisiä, tasapainoista tyyliä. Arpiset haavat on herkkä ja haikea tulkinta: ”On särkynyt sieluni kannel, / siitä kieli on nyt katkennut…”.
Badding sävelsi biisejään hyräilemällä sekä viheltämällä, naputtelemalla ja taputtelemalla rytmiä reisiinsä. Sydämessäni-biisin demon Badding vihelsi kovaa ja korkealta 1973. Se sai sanat 1974 ilmestyneelle albumille Näin käy rock&roll. Minulle on sanottu, että viheltäminen on helppoa, mutta kun yritin mennä Baddingin perässä, sain vihelletyksi vain kaksi tahtia, loppu oli pelkkää pihinää.
Valot on Baddingin tunnelmallinen balladi. 1970-luvulla Baddingin mentori M.A Numminen törmäsi mieheen, joka väitti olevansa Elviksen manageri. M.A. Numminen antoi tälle Valot-singlen siinä toivossa, että se tavoittaisi Elviksen ja tämä levyttäisi sen. Miehestä ei kuitenkaan kuulunut sen koommin mitään, mutta M.A. Numminen uskoi biisin kansainvälisiin mahdollisuuksiin. Badding levytti Valojen englanninkielisen version 1975. Alkuperäiselle tekstille uskolliset käännössanat kirjoitti Peter O`Neill.
Mä jäin kii ( I Got Stung ) on peräisin Elviksen repertuaarista. Badding rokkaa rajusti. Biisi on avoimen eroottinen olematta rivo. Hectorin sanat ovat sopivasti vihjailevat: ”Mä nyt minne käteni paan? / Hän repii tähtiä hiuksistaan. / Mä sanon: onpa hyvä sää,/ vaikka mitään en mä nää. / Hän silmää hiukan räväyttää / ja niin, o-ooh, / mä jäin kii.” ” Erityishuomiota kannattaa kiinnittää Pepe Willbergin, Kalle Fältin ja Arto Alaspään muodostaman taustakuoron komeaan kuviointiin. Hengästyttävä suoritus!
Badding hallitsi myös kantrin. Suon kulkija on peräisin hänen viimeiseksi jääneeltä Laivat -levyltään (1985). Omakohtainen sanoitus ja sävellys on syntynyt Baddingin muistellessa retkiään Selinsuolle. Huuliharppua soittaa J. Karjalainen. Badding-elämäkerturi Jukka Rajalalle, joka tapasi poikavuosinaan Baddingin kolmesti tämän keikoilla ja sai soittaa tälle, Badding oli kertonut, että hän itki biisiä tehdessään, niin voimakas oli kaipuu tälle rämesuolle.
Viime kesänä yritimme Baddingin pikkusiskon Mailiksen kanssa löytää polkua Selinsuolle, mutta polun pää oli joutunut metsänpeittoon ryteikön ja risukon keskelle. Rafe Tanskanen sen sanoi: ”Suo pitää Baddingin puolia eikä päästä sinne ulkopuolisia.” ”Mä surut laulan suohon, murheemme hukataan. / Suon silmä meitä tutkii / tummalla katseellaan.” YouTubesta löytyy Suon kulkijan kuvituksena video Lieksan Reposuolta. Se on lapsuuteni rakas suo Pankakoskella lapsuudenkotini takamaastossa. Taas kerran mystinen yhteys Baddingiin!
Gasellinherkän laulelman Kaita polku Badding teki jo 16-vuotiaana mutta levytti sen vasta 1977. Keikkaohjelmistossa se oli jo varhain. Toivon, että sen säkeet tulisivat aikanaan kuolinilmoitukseeni: ”Saan siivet kantapäihin, / en kiinni jäisi jäihin. / Ne kaukaa ylittäisin / tuskan unohtaen.”
Badding ohjailee kulkuani tähdistään. Kiitos, Badding, toivoo rakkaudella Eija.
Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija, kriitikko