Teksti ja kuvat Eija Komu
Suomen Lavatanssiyhdistys tanssitti jälleen Unto Monosen Muistokilpailuja Someron monitoimitalolla karsintoineen ja finaaleineen. Tradition laahus on pitkä: kyseessä oli jo 28. kerta.
Arvovaltaiseen tuomaristoon kuuluivat A-tuomari Liisa Kontturi-Paasikko Sastamalasta, B-tuomari Asko Saari Ylöjärveltä, C-tuomari Jyrki Siivonen Laitilasta, D-tuomari Päivi Honkanen Loviisasta ja E-tuomari Timo Hydén Jyväskylästä.
Lavatanssiyhdistyksen puheenjohtaja, somerolainen Kirsi Viitanen toimi kilpailun johtajana, ja sen juonsi riihimäkeläinen hallituksen jäsen Merja Timari.
– Unto Monosen Muistokilpailut on lavatanssiperinteitä kunnioittava todella suuri kilpailu. Siinä parit tanssivat toisilleen kunkin musiikin ja muut tanssijat huomioon ottaen. Eläytyminen on tekniikkaa tärkeämpää, kuvailee Kirsi Viitanen.
– Tango on pysynyt tangona Unto Monosen musiikin myötä. Hänen musiikilleen on ominaista hakkaava tasainen marssirytmi ja upeat sanat.
– Kiitän Someron kaupunkia tuesta. Kilpailun ansiosta ihmiset tulevat katsomaan lavojamme ja huomaavat, kuinka hieno paikka tämä on. Someron tunnettavuus lisääntyy, iloitsee Viitanen.
Sarjoja riitti joka lähtöön: lavahumpan SM-finaali, tangon avoin C-finaali, Satasarjan A-finaali, jossa parin yhteisiän pitää olla vähintään sata vuotta ja miehen vähintään 50 vuotta, seniorien A-finaali, jossa yhteisiän pitää olla vähintään 120 vuotta ja miehen yli 60 vuotta.
Mukana oli myös uusien kisaajien ikärajaton sarja aloittelijoille. Sen ehtona on, että pari ei ole saanut osallistua kilpailuihin ennen vuotta 2020. Myöskään tanssinopettajat eivät saa osallistua. Suomalaisen tangon A-finaali on avoin kaikille.
Tanssi on nautinto
Haminalaiset Sari ja Raine Ristola ovat tanssineet parina vuodesta 1996, ja kilpailuihin he ovat osallistuneet vuodesta 2006 lähtien joka vuosi. Satasarjan he ovat voittaneet pari kertaa. Tällä kertaa heidän lajeinaan olivat sekä tango että humppa.
– Olen kotoisin Miehikkälästä Reijo Taipaleen lailla, ja Reiskan tulkinnat ovat ylivetohienoja. Niissä on aidon tangon fiilis. Unto Monosen tangot ovat perinteistä vanhaa marssityyleineen. Tässä kilpailussa niitä kuullaan joka toisena, ja joka toinen on puolestaan kevyempää, hitaampaa ja loivempaa lajia, luonnehtii Raine Ristola.
– Tunne ja eläytyminen ovat tärkeää. Tanssimisen pitää olla mukavaa: musiikki vie meitä. Perustekniikan pitää olla hallussa: tehdään erilaisia kuvioita, toteaa Sari Ristola.
– Meillä on rento olo. Tässä iässä ei ole enää hirveitä paineita, joten keskitymme nauttimiseen; emme vedä osuuttamme hampaat irvessä, painottaa Raine Ristola.
Tällä kertaa pari sijoittui satasarjan A-finaalissa kuudenneksi.
Täysillä mukana
Lavahumpan SM-finaalissa sai huomata, miten kevyesti ja irtonaisesti kaikki rullasi. Mariskan Suloinen myrkynkeittäjä tahditti pilke silmäkulmassa pareja: ei mitään humppa-humppa-tättäräätä. Musiikkivalintoja ei voi syyttää sisäsiittoisuudesta, kun kuuntelee Pogostan villiruusua: ”Oi kukka Pohjois-Karjalan! / Sua aina rakastan.”
Unto Monosen tangoista kuultiin muun muassa Marja, Yön hiljaisuudessa, Tähdet meren yllä, Kohtalon tango ja instrumentaalina Lapin tango. Väliaikamusiikkina soi Jos jätät minut.
Sekä tuomaristo että yleisö elivät täysillä mukana kilpailussa. Tuomaristo nosti vähän väliä kättä ilmaistakseen, että halutaan vielä yksi kappale.
– Mitäs olette niin hyviä!, tokaisi Merja Timari.
Yleisöstä puolestaan hihkuttiin: ”Hyvä 14! Hyvä 15! Hyvä 30!”
Peräti kolme palkintoa pokkasivat taiteilijanimi Oskari Järvenpäästä ja hänen partnerinsa Antti Lyytikkä Jämsänkoskelta: humpan SM, satasarjan voitto ja hopea avoimessa tangossa. He ovat tanssineet kolme vuotta yhdessä ja kokeneet kymmeniä kilpailuja, tänäkin vuonna jo yhdeksän. Sekä humppaa että tangoa he ylistävät aivan ihaniksi. Humppa on kepeää ja iloista, tangossa on taas enemmän syvyyttä.
– Hyvä tekniikka auttaa eläytymään, mutta hauskanpito on tärkeintä, arvottaa Oskari.
– Iloisessa humpassa on pelleilyn varaa, jatkaa Antti Lyytikkä.
– Vaikka hikeä vuodatetaankin kovasti, vakava tango voi olla hauskaa, kun antautuu rytmille, tuumii Oskari.
– Vertaisin tätä talon rakentamiseen: perustuksen täytyy olla hyvä, sanoo Antti Lyytikkä.
Pari luonnehtii Unto Monosen tangoja voimatangoiksi: niissä on actionia, ei himmailua. Somerolle tuleminen on heidän mielestään nastaa.
– Monitoimitalon lattia on vähän nahkea, mutta kenkiähän on erilaisia, toteaa Antti Lyytikkä.
Tämän kilpailun jälkeen alkaa talvitauko, mutta maaliskuussa pari kilpailee Tampereella, jossa he tanssivat hitaita valsseja ja cha cha chata.
Miten tästä eteenpäin?
Kilpailun loppumetreillä nieleskeltiin kyyneleitä, kun Kirsi Viitanen heitti lopulliset jäähyväisensä toiminnalle ja ilmoitti samalla, että kilpailujen järjestämisessä tulee kahden vuoden tauko, sillä rahoitusta ei tipu. Pääsyy on korona. Mahdollisesti aikanaan valitaan toinen vetäjä, mutta vielä ei tiedetä, kuka. Kirsi Viitanen sai paljon halauksia koko kolmenkymmenen järjestelyvuotensa mitalta.
Vaikka ”yön tummat siivet” Unto Monosen tapaan siis varjostivatkin finaalia, kaltaiselleni rockmummolle tapahtuma oli äärimmäisen opettavainen ja ennakkoluuloja murtava.