Miehen kanssa on pidetty yhtä jo reippaasti yli 30 vuotta. Ja kun hynttyyt lyötiin aikanaan yhteen, muutti hyvin pian perheeseen myös ensimmäinen setteri. Tällä hetkellä niitä on kaksi, Seiska ja Spede.
Läheskään kaikista asioista elämässä emme ole samaa mieltä, mutta siitä olemme, että nämä upeat eläimet ovat täyttäneet arkisen elämämme ilolla ja huumorilla.
Ja sitä on riittänyt jaettavaksi myös lähipiirin ihmisille.
Olimme vast´ikään Kouvolassa parhaan kaverimme Janin luona viikonloppua viettämässä. Heti ensitöikseen Spede loiskautti pihalta uimaan hyiseen Kymijokeen, ja kirmasi sen jälkeen turkki vettä valuen ympäri ämpäri taloa. Pyyhkeillä paikkoja kuivatessamme, aloimme muistella edesmenneitäkin settereitämme ja niiden persoonallisia tapoja sekä mieltymyksiä.
”Tammelan palopäällikkö,” nauroi Jani heti ensimmäiseksi. Tätä nimitystä käytettiin englanninsetteri Nelssonista. Joskus pari-kolmekymppisinä vietimme usein aikaa sukumökillä Tammelassa. Jani ja Kaitsu istuivat mielellään grillipaikan nuotiolla aamutunneille saakka. Ja tasan yhtä kauan Nelsson jaksoi pomppia ympärillä yrittäen ottaa kiinni joka ikisen nuotiosta lentäneen kipinän.
Ja sitten muistui mieleen se kun irlanninsetterimme lähti yöelämään. Asuimme silloin Kaitsun kanssa S-Marketin ja entisen Roppilan Krouvin välissä sijainneessa, nyt jo puretussa Purolinnassa. Lähdimme kerran kesäisenä iltana läheiseen ravintolaan. Pian alkoi ravintolassa melkoinen hässäkkä ja lasien kilinä. Boutros oli saanut kotona ulko-oven auki ja jäljittänyt sijaintimme. Se kirmasi avoinna olleesta ravintolan ulko-ovesta sisään. Hyppeli iloissaan pöydästä pöytään ihmisiä tervehtimässä, niin että juomat kaatuilivat. Onneksi kaikki illanviettäjät suhtautuivat asiaan huumorilla ja remakasti nauraen.
Useilla koiristamme on ollut myös erikoisia ruokamieltymyksiä. Englanninsetterimme Jerry rakasti yli kaiken ternimaidosta tehtävää uunijuustoa. Kun juusto laitettiin kypsymään, se istui uuniluukun takana koko ajan vuolaasti kuolaten. Siis ihan kirjaimellisesti, lattialle ilmestyi kunnon lammikko.
Englanninsetteri Veikka oli puolestaan hulluna kananmuniin. Tuntui, että se kuuli ulos pihanperällekin, jos sisällä rikottiin keitetty kananmuna. Yritimmekin aina kovaäänisesti yskimällä peittää kopautusäänen, jotta se ei heti olisi ilmaantunut paikalle osuuttaan pummaamaan.
Seiska sen sijaan rakastaa popcorneja. Se on läsnä heti, kun kuulee että maissijyvät kaadetaan kattilaan. Ja istuu vieressä sohvalla tuijottaen koko leffan ajan, jos vai poppareita riittää.
Seiskalla on myös eräs erikoinen kyky. Me olemme aika herkkäunisia kumpikin, mutta Seiska osaa yöllä hypätä sänkyymme niin ettei osu kummankaan jalkoihin, eikä meistä kumpikaan herää. Ja kyseessä on sokea koira!
Koirat myös toimivat hyvinä nuorisomagneetteina. Kouvolassa Janin tytär Beeda oli kavereidensa kanssa hengaamassa, kun kuuli että meillä on koirat mukana. Nopeasti tyttö huristelikin mopoautollaan paikalle ja viihtyi kanssamme jopa usean tunnin ajan.
Sari Merilä
päätoimittaja