Hyyppärän harjualue on valtakunnallisesti merkittävä luonnon monimuotoisuuskeskittymä. Pääosin Somerolla (53 %) sijaitsevalle luontoalueelle on luvassa oma hoitosuunnitelma vielä tämän vuoden puolella.
Natura 2000 -suojeluohjelmaan kuuluva suojelualue on tärkeä osa suunnitelmaa, jossa muun muassa kerrotaan käytettävistä keinoista, joiden avulla yksityisillä maanomistajilla on myös mahdollisuus turvata erityisiä luontoarvoja ja jopa saada siitä korvaus.
Talousmetsissä luonnon monimuotoisuus voidaan huomioida hakkuu- ja hoitotöiden suunnittelussa. Hoitosuunnitelmaan sisällytetään myös tietoa erilaisista suojelu- ja luonnonhoitotoimien mahdollisuuksista.
Yli 400 metsänomistajaa
Vajaa 2500 hehtaaria käsittävä luontoalue sijaitsee Somerniemen ja Kiikalan raja-alueen kummankin puolen, ja vähäinen osa on Lohjaa. Suojelun keskiössä ovat erityisesti pienvedet kuten purot ja lammet, paahdeympäristöt sekä lehtojen ja puustoisten soiden muodostamat elinympäristöverkostot.
Alueella on yksityisiä ja valtion omistamia suojelualueita. Näiden lisäksi Hyyppärällä omistavat maita myös kunnat, seurakunnat, yritykset ja yhteismetsät. Metsäisellä alueella on yli 400 metsänomistajaa, joten se edustaa runsaalla omistajapohjalla tyypillistä suomalaista metsäaluetta.
Hoitosuunnitelma on osa Hyyppäränharjun yhteistoimintaverkosto -hanketta. Sitä koordinoi Valonia/Varsinais-Suomen liitto yhteistyössä Suomen Metsäkeskuksen, Metsähallituksen, Varsinais-Suomen Ely-keskuksen ja Tapion kanssa. Hanketta on rahoittanut Ympäristöministeriö vuosina 2020–2022.
Maanomistajat ovat päässeet hankkeen aikana kertomaan omien metsiensä luontoarvoista sekä kiinnostuksesta vapaaehtoiseen suojeluun. Talousmetsien luonnonhoidosta on voinut esittää ajatuksia ja toiveita. Hanke on jo ehtinyt herättää maanomistajissa kiinnostusta suojeluun ja luonnonhoitoon.
Metsänomistaja ei ole yksin
Valtio rahoittaa elinympäristöjen suojelua Metso- ja Helmi-ohjelmilla, joiden tarkoitus on hillitä luontokatoa. Suojelu on vapaaehtoista, ja aloitteen pitäisi tulla maanomistajalta. Somero lähti mukaan Valonian Helmi-hankkeeseen viime lokakuussa. Helmeen sisältyy työpaketti, jossa laaditaan pienvesikartoituksia ja kuntoutussuunnitelmia.
Vapaaehtoinen METSO-suojelu on metsänomistajalle helppo tapa suojella metsää ja saada suojelusta puuston hintaan perustuva korvaus verovapaana. Mahdollisuuksia lisää myös kestävän metsätalouden rahoituslaki, Kemera. Siinä solmitaan määräaikaisia, 10 vuoden pituisia ympäristötukisopimuksia.
Talousmetsissä erilaisia luonnonhoidon keinoja ovat muun muassa riittävät suojavyöhykkeet pienvesien ja vesistöjen rannoilla ja soiden reunoilla, lahopuun määrän lisääminen ja sekapuustoisuuden suosiminen.
Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen muun muassa riittävillä vesiensuojelutoimilla maa- ja metsätaloudessa parantaa virtavesien ekologista tilaa ja siten uhanalaisen taimenen ja muiden vesissä ja rannoilla elävien lajien elinolosuhteita.
Rikas luonto
Hyyppäränharjulla on merkittäviä luontokohteita, jotka ovat varmasti retkeilijöillekin tuttuja kuten kirkasvetinen Kultalähde, erämaajärvi Iso-Valkee, Varesjoen notko tai suppalammeksi luokiteltava järvi, Kalaton. Kiikalan lentokentällä ja Oinasjärventien varressa taas on ainutlaatuista paahdelajistoa.
Hyyppäränharju on erityisesti paahdeympäristönä valtakunnallisesti merkittävä. Siellä on huomattava määrä harjuselänteitä, suppia ja jyrkkiä harjurinteitä, joilla esiintyy runsaasti uhanalaisia ja edustavaa paahdelajistoa, kuten kangasajuruoho, hietaneilikka, idänkeulankärki ja kissankäpälä.
Lintulajistoon kuuluvat muun muassa silmälläpidettävä kangaskiuru, erittäin uhanalainen huuhkaja, vaarantunut töyhtötiainen ja kehrääjä. Alueella esiintyy merkittävää muutakin uhanalaista lajistoa kuten liito-orava ja taimen.
Harjualueelle on sen tarjoamien luonnonvarojen vuoksi keskittynyt paljon erilaista toimintaa, kuten maa-ainestenottoa, metsätaloutta, maanviljelyä, vedenottoa ja retkeilyä.
Valonian koordinoimassa METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa on nyt edistetty eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kehitetty sitä, miten eri toimijat olisivat tietoisia toimintansa vaikutuksista ympäröivään luontoon, miten eri toiminnoissa voidaan vähentää haitallisia vaikutuksia ja kenties jopa tukea luontoarvojen säilymistä.
Yhteistyötä tehden
Varsinais-Suomen Ely-keskus on tehnyt Hyyppärällä jo vuosien ajan hoitotoimenpiteitä, joiden tavoitteena on turvata uhanalaisten paahdelajien säilyminen alueella. Yhteistyötä on tehty niin tiealueiden kunnossapidon kuin alueen maa-ainesottoyritysten kanssa. Yhteistoiminnan kautta kunnostuksia on pyritty laajentamaan myös muihin luontotyyppeihin, kuten lähteiden ja purojen lähiympäristöön.
