Teksti ja kuvat Eija Komu
”En kaipaa kultaa, en hopeaakaan, / tahtoisin rikkoa / vain tuon piñatan. / Iske, iske tiuhaan, / käytä hyvin mailaa, / muista välimatka, / missä on piñjata? / Jos et osukaan, / sinua mä tuuppaan. / Piñataan kaikki mahtuu, kaikki mahtuu / karamellit maailman”, kertoo perinteinen meksikolainen La Piñata -laulu.
Someron kirjasto järjesti jo toisen kerran Piñata-työpajan meksikolaisen Paola Hernandez Castañedan johdolla. Piñata on hedelmillä tai karamelleilla täytettävä koristeellinen esine, jota isketään tikulla, jolloin ilmoille tulee karkkia. Muotona voi olla esimerkiksi tähti tai lintu. Koristeluun käytetään silkkipapereita, joita liimataan sormin vedestä ja vehnäjauhosta sekoitetulla liimalla. Tähden sakarat ovat eräänlaisia liimattavia tötteröitä.
Piñata on tärkeä erityisesti katolisen posadas-juhlan aikana joulukuussa. Juhla juontaa juurensa Joosefin ja Marian majapaikan etsinnästä. Nykyään juhla on maallistunut, ja pinataa tavataan usein syntymäpäivillä.
Piñatan askarteluun osallistui toistakymmentä lasta ja aikuista. Opetuskieli vaihtui aikuisten ollessa kyseessä välillä suomesta englanniksi.
Paola Hernandez-Castañeda on tullut kolme vuotta sitten Somerolle, koska aviomies on somerolainen. Heidän pieni tyttärensä syntyi Meksikossa, ja tällä onkin kaksoiskansalaisuus.
– Somero on todella hyvä paikkakunta, turvallinen ja terveellinen. Täällä on helppo tutustua ihmisiin, vaikka suomalaiset ovatkin ujoja. Anoppini on auttanut paljon minua, samoin miehen ystävät. Avoimen päiväkodin äidit ovat ihania; tunnen itseni tervetulleeksi. Olen opiskellut suomea Salossa ja Forssassa. Vaikeinta suomen kielessä ovat monikko, partitiivi, rektiolauseet ja postpositiot.
– Meksikoa rasittavat rikollisuus ja turvallisuusongelmat: naiset ja lapset eivät voi liikkua siellä yksin. Myös korruptiota, rasismia ja epätasa-arvoa on paljon. Silti me hymyilemme ja yritämme nauttia elämästä, vaikka vaikeuksia onkin. Olemme lämpimiä, iloisia ja ystävällisiä ihmisiä, kertoi lämmin ja eloisa Paola Hernandez Castañeda.
Kirkonmäen koulun oppilaat, kahdeksanvuotiaat Chenrica, Linnea ja Aarni askartelivat innokkaasti rupatellen keskenään.
– Näistä tulee hienoja! Tärkeintä ovat karkit, ja syömme ne kaikki itse, tuumivat lapset.
Kuusivuotias Leivonpesän esikoululainen Olavi Rauhansalo ja hänen isänsä Joonas Rauhansalo askartelivat rauhalliseen tahtiin kumpikin omaa pinataansa.
– Ei tätä ole kauhean helppoa tehdä. Tötteröiden ja papereiden liimaaminen on aika vaikeaa, vaikka liima onkin hyvää. Tämä pinata rikotaan, kun Peetu täyttää vuoden, kertoi Olavi isonveljen ylpeydellä.
Piñata-perinne
-juontaa juurensa Kiinasta
-Marco Polo toi tämän aasialaisen perinteen Eurooppaan, ja italialaiset loivat termin ”pignatta”, ”saviruukku”
-Meksikon piñata on yhdistelmä esilatinalaisamerikkalaisia tapoja, joita evankelistat ovat mukauttaneet kristilliseksi atsteekkien kulttuurista
-alun perin piñata tehtiin savi- tai pahviruukulla
-piñataan liimattiin seitsemän piikkiä tähden muodon antamiseksi, symboloivat seitsemää kuolemansyntiä
-tikku tai keppi, jolla piñata murskataan, kertoo voimasta, jolla paha voitetaan ja valhe murskataan
-paperin kirkkaat värit symboloivat paholaisen kiusauksia
-hedelmät ja makeiset, joilla pinata on täytetty, ovat palkinto synnin voittamisesta
-nykyään piñatoilla on kaikenlaisia värejä, muotoja ja hahmoja
-eivät enää kuulu ainoastaan joulukuun juhla-aikaan vaan kaikenlaisiin juhliin: kasteesta ensimmäiseen ehtoolliseen ja häihin
Lähteet: gourmetdemexico.com.mx, mexicodesconocido.com.mx
