Palkittu Nigerian kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie , 45, luennoi BBC Radio 4:ssa aiheesta Vapaus puhua. Hän totesi, että tällä hetkellä niin nuoria kuin aikuisia pelottaa esittää kysymyksiä, koska heille sanottaisiin, että ne ovat vääränlaisia.
Elämme ilmapiirissä, jossa itse-sensuroiminen on yleistä. Kirjailija puhui kirjallisuudesta, mutta tilanne on sama myös politiikassa. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla samaa mieltä. Ilman vapautta ei ole kirjallisuutta. Eikä ilman vapautta ole demokratiaa.
Taustalla on sota Ukrainassa. Suomi on peloissaan. Sodan on sanottu olevan Venäjän hyökkäyssota, jossa syyllinen on Venäjä ja eritoten presidentti Vladimir Putin.
Ulkoministeri Sergei Lavrov on sanonut (HS 2.12.22), että Yhdysvallat on se, joka on luonut Ukrainasta eksistentiaalisen uhan Venäjälle. Brittitutkija Keir Gilesin mukaan (HS 2.12.22) kyseessä on länsimaiden sota Venäjää vastaan, ei enää sota vain Venäjän ja Ukrainan välillä.
Kirjoitan nyt aiheesta narratiivissa, ja tätä eivät länsimaat todennäköisesti allekirjoittaisi.
YK:n yleiskokouksessa oli hätä-äänestys 24. helmikuuta. 141 jäsentä 193 maasta äänesti Venäjää vastaan. Mutta moni iso maa, esimerkiksi Kiina, Intia ja Etelä-Afrikka, pidättäytyi äänestämästä. Eli on selvää, ettei koko maailma usko sodan syyllisen olevan yksin Venäjä. Koko maailma ei ole samaa mieltä Naton kanssaan.
USA:n naapurimaan Brasilian presidenteistä Jair Bolsonaro ja Luiz Inácio Lula da Silva ovat kumpikin samoilla linjoilla Ukrainan sodan suhteen. He syyllistävät sekä Eurooppaa että Yhdysvaltoja.
Maailmanpolitiikassa eivät välttämättä kovat uhat auta, sanktiot eivät ratkaise ongelmia, jos USA ja Venäjä eivät löydä neuvottelupohjaa.
Ukrainassa odotetaan ankaraa talvea. Siellä on jo kuollut ja haavoittunut kymmeniä tuhansia ihmisiä.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR raportoi 29.11, että Ukrainasta on sodan alettua tullut pakolaisvirta Eurooppaan. Saksaan on paennut Ukrainasta yli miljoonaa ihmistä, Iso-Britanniaan 146 000, Puolaan 1 508 000, Ranskaan 119 000, Tsekkeihin 463 000, Moldovaan 97 000, Espanjaan 154 000, Italiaan 173 000, Bulgariaan 52 000 ja Venäjälle 2 852 000. Tosin tiedetään, että osa on pakotettu muuttamaan sinne.
Myös 6,54 miljoonaa ihmistä on sisäisesti siirtynyt Ukrainan maaperällä. Ja tarinat siellä ovat traagisia.
Maat, jotka eivät tuomitse Venäjää tai vihaa Putinia esittävät eri perusteita, kuten kansantaloudellinen tai sotilaallinen mielenkiinto, länsimaiden tekopyhyys, Euroopan maiden ohimennyt kolonialismi 1800-, 1900- ja 2000-luvuilla tai rasismi USA:ssa ja Euroopassa nykyään.
Esimerkiksi uutiset George Floydin murhasta USA:n poliisin käsissä 2021.
Maailman väkiluvultaan rikkaimpiin kuuluvat Kiina ja Intia sekä vaikutusvaltaiset pienet maat Israel ja Saudi-Arabia ovat ystävällismielisiä Venäjää ja Putinia kohtaan. Kullakin on omat syynsä.
Haluankin siis muistuttaa, että kaikki maailman maat eivät kritisoi Venäjää ja Putinia, eivätkä ole valmiita hyväksymään länsimaiden sanktioita heitä vastaan.
Venäjä on vaikutusvaltainen maa. Se on niin sanottu suurvalta. Heillä on ystäviä Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Venäjä on kiinnostunut naapurimaasta Ukrainasta, kyseessä on geopoliittinen kamppailu.
Me näemme edessämme USA:n, länsimaiden ja Naton vastakkainasettelun Venäjää vastaan.
Kiina ja Venäjä ovat löytänyt yhteisiäkin ajatuksia. Intia ei ole pelissä mukana, mutta sekin seuraa tarkasti kaikkea, mikä hiertää maailman suurvaltojen välejä.
Michael Fahmy
maailman kansalainen