Kurvasin eilen tankkaamaan autoa ja ilahduin hetkellisesti, kun litrahinta näytti alinta lukemaa pitkään aikaan. Hetken pohdinta palautti kuitenkin mieleen, että vaikkapa vuoden takaisiin hintoihin verrattuna hirveän suurta aihetta iloon ei ole.
Yleinen hintataso ja sen nousu on varmasti tämän talven vakiopuheenaihe kahvipöytäkeskusteluissa. Polttoaineen, sähkön, ruoan tai minkä tahansa muun tuotteen hinnan muuttumiselle, etenkin laskusuunnassa, löytyy varmasti kannatusta.
Mitä jonkin asian sitten kuuluisi maksaa? Se, haluaako nykyisen hintatason nousevan vai laskevan, riippuu oman kokemukseni mukaan vastaajasta. Onko jokin tuote liian edullinen, jos sen alkuperäiselle tuottajalle tai valmistajalle ei jää riittävää korvausta? Ja onko se liian kallis, jos kaikilla halukkailla ei ole varaa siihen? Usein hinta onkin liian korkea ja matala samaan aikaan – etenkin korkean inflaation aikakautena.
Koska Suomi ei ole suljettu markkina, heijastuvat myös rajojemme ulkopuoliset asiat omaan elämäämme. Jos Euroopassa ollaan valmiita maksamaan sähköstä tai öljystä enemmän kuin Suomessa, markkinataloudelle ominaista on, että hinta asettuu maksuhaluisemman asiakkaan tasolle silloin, kun kysyntä ylittää tarjonnan. Kun mukaan sekoitetaan vielä tavallaan markkinatalouden ulkopuoliset, esimerkiksi poliittiset päätökset ja niiden vaikutukset hintoihin eri suhteissa ja alueilla, alkaa soppa olla valmis.
Lopputuloksena useimmat kärsivät tavalla tai toisella, kun hintoja on pakko nostaa ja kauppa ei tämän vuoksi käy entiseen malliin. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta väittäisin tilanteesta hyötyvien olevan selkeässä vähemmistössä. Haluan kuitenkin uskoa, että vaikeat ajat ja niiden mukanaan tuomat muutokset omiin toimintatapoihin ja kulutustottumuksiin auttavat osaltaan rakentamaan kokonaisuudessaan kestävämpää yhteiskuntaa tuleville vuosikymmenille.
Kalle Elo
yrittäjä