Someron lukion itsenäisyyspäivän juhlassa juhlapuheen piti koulun oppilasta Emmi Hätönen, joka menestyi myös viime keväänä 9.-luokkalaisten puhekilpailussa sijoittumalla toiseksi.
– Kokoonnumme yhteen koreasti katettuihin pöytiin ja ripustamme salkoon oman, meille niin rakkaan siniristilippumme. Valtaosa meistä seuraa perinteisiä Linnan juhlia, arvostellen sen pukuloistoa ja ihastellen presidenttiparia, totesi Hätönen.
– Toisille itsenäisyyspäivä alkaa vierailulla hautausmaalla, muistellen omia isovanhempia ja sytyttäen haudoille kynttilöitä.
– Osalle itsenäisyyspäivä saattaa olla vain yksi juhlapäivä muiden joukossa, mutta liehuvan lipun näkeminen salossa herättää aina tunteita ja saattaapa se nostaa pintaan myös kysymyksiä: Mitä Suomi merkitsee minulle, tai mitä suomalaisuus oikeastaan on? Onko se vain passista ilmenevä tunnus vai onko se hiljaisuus, se tunne kesämökin hämyisessä saunassa? Vai onko se kenties lätkän MM-kultajuhlat Helsingin Kauppatorilla ja uiminen suihkulähteessä? Mitä on olla suomalainen? Millainen on hyvä suomalainen? Jos minun mielipidettäni kysytään, mitä tässä ei todellakaan tehdä, vastaukseni on rehellinen ”en tiedä”.
Suomalaisuus on Hätösen mukaan käsite, jota on mahdoton selittää muualta tänne saapuneille yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävästi.
– Mutta jos nyt välttämättä joku vähänkin ymmärrettävä vastaus pitäisi antaa, voisin tiivistää sen seuraavasti: Suomalaisuus ei ole ainoastaan kansallisuus, se on myös ajatusmaailma, aivan kuten Suomi ei ole vain rajattu maa-alue, vaan sen kansalaisten muodostama kokonaisuus. Me saatamme syntyä Suomeen suomalaisina, mutta todellisuudessa Suomi ja suomalaisuus syntyy meistä.
– Olemme saattaneet törmätä meistä suomalaisista tehtyihin yleistyksiin. Itse seuraan aina mielenkiinnolla, mitä mieltä muut ovat meistä, miten ulkomaalaiset reagoivat suomalaiseen ruokaan tai musiikkiin. Jotkut yleistykset aiheuttavat keskuudessamme hilpeyttä, toiset saavat meidät hämilleen ja jopa epäilemään itseämme.
– Olemmeko metsässä asuva juro, pimeydestä ja hevimusiikista voimansa ammentava ja jokaviikkoista perjantaipulloa jonottava kansa? Vai se ralli-englantia puhuva, eri urheilulajeissa meritoitunut kestomenestyjä?
– Suomen kielessä on monia sanoja, jotka kertovat meidän suomalaisten luonteenpiirteistä ja arvoista. Jotain niiden tärkeydestä kielii myös se, ettei niillä ole mitään vastineita muissa kielissä. Esimerkkeinä näistä ovat seuraavat sanat, jotka ovat niin tärkeitä ja etenkin olennaisia suomalaiselle kulttuurille, ettei suomalainen elämänsä aikana pysty välttymään niiltä: legendaarinen sisu ja usein ylenkatsottu vahingonilo.
– Suomalaisilla on myös sanavarastossaan erittäin kätevä valikoima säätä kuvailevia sanoja. Näistä hyviä esimerkkejä ovat kaikkien osaamat nimitykset lumen eri olomuodoille: on hankea, nuoskaa, loskaa, puuterilunta, hankikantoa ja jotta tähän ei menisi koko päivää voimme vain todeta, että sanoja on monta.
Oma kieli on Hätösen mukaan etuoikeus, joka tuo meitä yhteen ja tekee meistä yhtenäisen kansan.
– Euroopan toisella laidalla Ukraina taistelee kiivaasti oman itsenäisyytensä puolesta. Se muistuttaa meitä erittäin tärkeästä asiasta, jota emme saisi unohtaa: Itsenäisyys on asia, jota emme koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä.
– Ilman meitä edeltävien sukupolvien tekemiä uhrauksia emme voisi elää niin mahtavassa maassa kuin Suomi.
Hytönen nostikin esiin Mokoman laulun Sydänjuuret: ”Sain äidiltä kieleni, sain isältä maan. Johtotähdeksi mieleni, kaipuun sitä painamaan”.
– Meidän tehtävämme seuraavana sukupolvena on jatkaa isänmaamme rajojen puolustamista sekä kansamme olemassaolon turvaamista, samalla intohimolla ja ylpeydellä kuin vanhempamme ja isovanhempamme ennen meitä.
Emmi Hytönen siteerasi puheensa lopuksi pätkän jo edesmenneen jalkaväen kenraalin ja sotaveteraanin Adolf Ehrnroothin 20 vuotta sitten pitämästä itsenäisyyspäiväpuheesta: ”Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!”
