– On parempi tehdä onnistunut nosto alhaisemmilla painoilla, kuin että lataa tankoon isot painot, mutta epäonnistuu nostossa.
Näin puhelee somerolainen kovan luokan voimanostaja Jussi Kananen, onnistuessaan nyt ensimmäisissä kisoissaan maailmalla sitten kesällä tapahtuneen loukkaantumisen. Pari lääkäriä ja yksi ortopedi olivat olleet jo varmoja, ettei kilotehtailu enää onnistu. Väärässä olivat.
Mies lähti kisaamaan Puolan Siediceen nuoremman veljensä Kalle Kanasen kanssa. Vaimo Emma Sirén-Kananen jäi tällä kertaa hoitamaan vasta kuuden kuukauden ikäistä Eric Sakari Aleksanderia.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa toi myös hankaluuksia. Edullisin lento oli Poznaniin Länsi-Puolaan. Suunnitelma oli jatkaa junalla Varsovaan ja sieltä edelleen kisakaupunkiin.
Pommiuhka
Kun miehet menivät ostamaan lippuja, olikin juna-asemalla tieto pommista. He juoksivat poliisin ja sotilaiden käskyttäminä muiden mukana karkuun, Jussi Kananen ensimmäistä kertaa toipilaana.
– Kun uhka oli ohi, ehdittiin viimein junaan, siitä toiseen junaan ja juuri ja juuri ajoissa kisapuntariin. Tuli aikamoinen jännitys alkuun.
Moninkertainen maailmanmestari Jussi Kananen osallistui XPC Powerlifting World Cup -kisassa kahteen eri lajiin ja kahteen eri sarjaan per laji, mikä on maksimi XPL-lajiliitossa.
– XPC on tiukoin ja kovatasoisin liiga maailmassa. Mukaan otetaan vain ne kisaajat, jotka ovat menestyneet muissa ammattilaisliitoissa. Esimerkiksi Euroopan- ja maailmanmestaruuskisoihin pääsee, jos on saanut jotain menestystä vaikka SM-kilpailuissa.
– No, mun mielestä tämä on kovempi juttu kuin maailmanmestaruuskilpailut, Jussi Kananen pohjustaa.
Isolla varovaisuudella
Paikalla oli kovia joukkueita ympäri maailmaa, Vietnamista asti.
– Ihmiset olivat säästäneet vuosia ja panostaneet tähän kisaan huomattavasti enemmän kuin MM-kisoihin. XPC on varsin uusi liitto. Sen on perustettu siksi, että ammattilaisliittoja on niin paljon, että voidaan oikeasti katsoa: kuka on kuka.
Penkkipaita-kisassa Kanasen kilpailukumppaneista moni loukkaantui lämmittelyssä.
– Säästelin omaa kehoa, että toivun kesän tapaturmasta. Nostin 1-kankaisella paidalla 200 kiloa. Jätin kisan siihen ja sillä naurettavalla tuloksella voitin kisan. Olin luvannut vaimolle, että en riskeeraa parantumisprosessia.
Slinkkari-paidalla Kananen nosti 250 kiloa, joka sekin oli hänelle liian helppo. Kolme isointa sarjaa oli yhdistetty ja mukana olivat kilpailun massiivisimmat kaverit. Taso oli korkealla, kilpailijoita tässä vaiheessa mukana 17.
– Olisin voinut nostaa viimeisellä vaikka 300 kiloa, mutta piti varoa. Yllättäen voitin sillä 250:llä, mitä en olisi ikinä uskonut. Moni ahnehti liikaa; sitä käy paljon.
Neljäs mitali kolmen kullan jälkeen oli hopea. Se tuli pistekisassa, jossa mukana oli ikä, paino ja nostettu paino. Paidalla Kananen nosti avoimen luokan superraskaan sarjan yli 140-kiloisissa. Ikämiessarjat alkavat vasta 40 ikävuoden jälkeen.
Kovemmat hävisivät
Kananen arvioi, että koko tehoista on onnettomuuden jälkeen jäljellä noin 60 prosenttia.
– Mukana oli minua kovempia nostajia, mutta olin heitä fiksumpi kisassa, taktikointi ei ole kiellettyä. Uskomattomasti oli myös tuuria, kun toisilla vastaavasti oli epäonnistumisia.
– Olisi pitänyt myös enemmän luottaa tekniseen osaamiseen. Nyt yritin runtata raa’alla voimalla. Osaan kyllä käyttää varusteita hyödyksi. Kevyetkin varusteet suojaavat kuitenkin olkapäitä, rintakehää, kyynärpäitä ja muuta, enkä raakana olisi missään tapauksessa mennyt nostamaan.
– Olen myös kiitollinen Someron terveydenhoidolle. Mitään taikajuomia en ole juonut. Olen syönyt runsaasti lihaa, onneksi vaimo on hyvä kokki, ja olen nukkunut riittävästi, Kananen puntaroi.
Ylpeyttä veljestä
Veljellä, Kalle Kanasella, meni myös hyvin.
– Hänestä olen ihan käsittämättömän ylpeä. Hän on nyt viettänyt paljon aikaa Somerolla ja on ainoa, jota olen nyt treenauttanut. Enemmän meni veljen puolesta jännittämiseen, kuin omien kisojen. Hän oli kuitenkin itse rauhallisuus, mutta minä olen aina ollut hermopussi ja -raunio.
Kalle Kananen nosti 107,5 kiloa, mikä on 75-kiloiselle kaverille hyvin. Hän voitti avoimen sarjan pronssin sekä lisäsarjassa kultaa.
– Oli mahtavan ihanaa nähdä ihmisiä ympäri maailman! Vain venäläiset puuttuivat, mutta sehän nyt on itsestään selvää.