Lapsuus Salossa. Sitten armeijaan Säkylään, josta Haminaan ja edelleen kokelaaksi Kaartin pataljoonaan Helsinkiin. Ja edelleen OKL:ään Raumalle.
Porras portaalta edeten Mika Koskinen saapui hiljattain Joensuun koulun rehtoriksi. Opiskelujensa aikana hän asui Rauman ohella vuoden verran Porissa, puoliso Kirsi Koskisen saadessa sieltä sairaanhoitajan työtä.
– Vuonna 1993 meille syntyi ensimmäinen lapsi, Laura. Vaimon jäädessä äitiyslomalle muutimme taas Raumalle ja pari vuotta siitä syntyi Sanni. Olin ensin puoli vuotta luokanopettajan virassa Perniön Nurkkilan koulussa, jonka jälkeen sain luokanopettajan viran Alhaisten koulusta Salossa 1995, Mika Koskinen selvittää uransa alkuvuosia.
Alhaisista hän meni opettajaksi ja rehtoriksi Salon Sirkkulan kouluun, jossa oli aina nykypäivään 4. joulukuuta asti, jonka jälkeen odotti Somero.
– Mahdollisuus Joensuun koululle tuli sopivaan saumaan. Sen verran on työvuosia takana, 27 vuotta luokanopettajana, josta 18 vuotta koulun johdossa, että varsinkin loppuaikoina – kaksoisroolissa paljon opetustunteja ja hallintotehtävät päälle – että halusin vaihtelua, muutosta.
Viheltäjänä
Salossa on hyvä elää. Siellä on ystäväpiiri ja harrastukset.
Harrastuspuoli onkin sitten vahva. Opiskeluvuosiin asti hän pelasi jalkapalloa. Ryhtyi sen jälkeen 1992 kurssin käytyään erotuomariksi, jossa on saanut kulkea Suomea ristiin rastiin, Kuopiota, Pietarsaarta ja Rovaniemeä myöten.
Se kantoi jopa niin pitkälle, että Koskinen on tuomaroinut Veikkausliigaa ja miesten Ykköstä. Kymmenen vuotta hän oli lajissaan Suomen huipulla.
– Lopetin ne hommat 2010. Olin 16 vuotta Salon Erotuomarikerhon puheenjohtaja. Edelleen vihellän Salossa ja lähiympäristössä. Viime kesänä olin Someron tekonurmellakin toistakymmentä kertaa, Koskinen selvittää.
Somerniemen kesäteatterissakin hän on käynyt joka kesä.
Keskustelu siirtyy luontevasti juuri päättyneisiin jalkapallon MM-kisoihin. Niitä vakaa penkkiurheilija seurasi innokkaasti.
Voittajaksi hän veikkasi Brasiliaa, mutta toisin kävi. Joukkue osoittautui pettymykseksi viimeisessä pelissään. Marokon ja varsinkin Kroatian pärjäämisen todella pitkälle hän näki tervetulleena yllätyksenä.
”Tuomioita” lajista
Koskinen ei ole otteluita tuomitessaan joutunut tarkistamaan tilanteita nauhoilta. Eikä pidä käytänteestä.
– Pelit ovat poikki pitkään ja jatkoajat venyvät. Vaikka pelataan isoista panoksista, niin kuitenkaan siellä ei ole maailman parhaat erotuomarit. Ne ovat maanosakiintiöittäin. Euroopassa olisi myös kokeneita VAR-erotuomareita, joilta tilanteiden tsekkaaminen kävisi nopeasti.
Seuraavilta kisoilta hän toivoo FIFA:n nöyrtymistä.
– Ei näin voi jatkua. Turha rakentaa tuollaista infraa kisojen takia, kun maailmassa on vaikka miten paljon valmiitakin puitteita. Eikä siirtolaisten kohtalo kestä päivänvaloa. Sponsoreiden pitäisi jo reagoida, he pystyvät vaikuttamaan. Ei näissä kisoissa ollut samanlaista kiimaa kuin kesäkisoissa.
Itse hän ei enää pelaa, mutta seuraa. Vieläkin hän on Veikkausliigassa erotuomaritarkkailijana, kiertää Etelä-Suomea ja käy antamassa erotuomareille palautetta. Lisäksi on tuomarointeja 2–3 kertaa/viikko. Intervallityyppistä liikuntaa tulee tälle raamikkaalle tuomarille miltei 7–10 kilometriä/ottelu.
Raumalla asuessaan hän seurasi Lukon kiekkopelejä. On edelleen kova fani.
Isoja pointteja
Joensuun koulu miellyttää häntä oppimisympäristönä.
– Minulle on syntynyt positiivinen ensivaikutelma. Täällä on otettu erittäin hyvin ja lämpimästi vastaan. Tuntuu, että koulussa on hyvä henki, myös oppilaat ovat ottaneet hyvin vastaan.
Perusasiat ovat hyvällä tolalla ja oppilaita on paljon. On täyttä, kaikki tilat ovat käytössä – pihan parakkeja myöten, jossa toimii muun muassa yksi kolmesta ukrainalaisryhmästä. Heitä on myös Kirkonmäellä yksi ryhmä.
– Heidät tulee saattaa tähän yhteiskuntaan kiinni ja oppimaan kieltä mahdollisimman nopeasti. On myös epävarmuustekijöitä; jäävätkö he tänne, mikä on heidän tulevaisuutensa ja paljonko tulee lisää.
Kysymykset ovat isoja. Mika Koskinen on päättänyt, että niin paljon autetaan kuin pystytään.
Arki sujuu, ukrainalaiset ovat sopeutuneet kouluun hyvin. On löytynyt kieltä osaavia opettajia ja ohjaajia.
– Kaikki ryhmät täällä ovat kuitenkin suht hyvän kokoisia. Olen tyytyväinen tapaan, miten Somero on satsannut resursseja järkevästi. Täällä on aikuisia, ohjaajia, on pienryhmät ohessa.
– Oppilashuoltoresurssi täällä on valtavan hienoa. Kun valtakunnallisesti puhutaan psykologien pulasta – Salossakin huutava pula psykologeista – niin täällä on psykologi paikalla useampana päivänä viikossa. Meillä on kuraattori ja on terveydenhoitaja; oppilashuollon tukiverkko on tässä. Se on iso juttu. Pystymme reagoimaan matalallakin kynnyksellä ja nopeasti.
Joensuun koululla on säilynyt pitkään myös kulttuuri, johon on kuulunut tyttöjen ja poikien yhteiset jalkapallopelit välituntisin hiekkakentällä, kaikki iloisesti yhdessä.
Ne tärkeät perusasiat
Koskinen haluaa, että koulussa ollaan perusasioiden äärellä. Sen lisäksi, että lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan – niin hän haluaa, että oppilaat osaavat myös käyttäytyä.
– Oppivat elämään tätä elämää, niin että heillä on kaveri- ja yhteistyötaitoja, myös tunnetaitoja. Eli miten ollaan ryhmässä, miten puhutaan kaverille ja miten häntä kuunnellaan. Niitä asioita tarvitaan myös työelämässä. Vaikka tarvitaan atk-taitoja, tarvitaan myös sosiaalista pääomaa. Näissä asioissa riittää harjoittelemista ja ne ovat yksi oleellinen osa elämässä.
Oppiaineista Koskinen haluaisi painottaa matematiikan ja matemaattisen ajattelun merkitystä. Kielet ja äidinkielen taito seuraavat hyvänä kakkosena, kuin myös monilukutaito.
– Oppilaat hyvin usein ovat taitavia tietokoneella, mutta se sisältö mitä tietokoneella tehdään, kuin myös tiedonhankinta, ovat hyvin pinnallista. Eli oppilas ei osaa kriittisesti suhtautua siihen, mikä on oikeaa ja tärkeää tietoa. Oppimaan opettaminen on hyvin tärkeää.
Kännykän käyttöön liittyy koulun ulkopuolella kirjavia käsityksiä.
– Ensimmäisen viikon aikana en nähnyt kenenkään oppilaan kädessä kännykkää. Minusta täällä on selvät säännöt ja sävelet ja oppilaat tietävät sen.
Eli kännykkä on mukana koulussa, mutta se ei saa näkyä eikä kuulua. Toisaalta se on luokassa tietoväline, jolla etsitään tietoa. Silloin kun siihen annetaan lupa ja mahdollisuus.
– Ellei ole näin selkeitä pelisääntöjä, asia saattaa helposti lähteä käsistä. Tehdään TikTok -videoita tai kuvataan sellaista, mitä ei saisi kuvata – homma menee pelleilyn puolelle. Mielestäni täällä on hyvät säännöt! Homma on hanskassa, on helpompi toimia, kun on yhteiset pelisäännöt.
– Tässä hommassa ajatellaan aina lasten etua.
Mika Olavi Koskinen
- syntynyt Salossa 13.9.1969
- OKL 1990–1994
- aloitti nyt joulukuussa Joensuun koulun rehtorina Somerolla
- puoliso Kirsi, myös Salosta, on sairaanhoitaja Salon sairaalassa
- lapset Sanni, 27, ja Laura, 29, asuvat pääkaupunkiseudulla
- omakotitalo Tupurissa Salossa