Teksti ja kuvat Eija Komu
Kauneimpia joululauluja laulettiin tällä kertaa uudenlaisissa kehyksissä, kun illan ensimmäinen puolisko Someron kirkossa oli omistettu lapsille ja vasta jälkimmäinen aikuisille. Kauneimpien joululaulujen sävelet nousivat korkeuteen nyt viidettäkymmenettä kertaa, ja illan tuotto ohjautui maailman vähäosaisille lapsille Suomen Lähetysseuran kautta.
Illan juonsi seurakuntapastori Kira Knuutila.
– Moni kertoo hakevansa joulun tunnelmaa Kauneimmista joululauluista ja varmasti sitä myös tavoittaa. Suurinta osaa näistä lauluista on laulettu lapsuudesta saakka. Ne sitovat kaikki vietetyt joulut tähän hetkeen ja antavat toivoa tulevasta. Näitä samoja joululauluja tulevat todennäköisesti laulamaan seuraavatkin sukupolvet. Kaikkialla ja kaikille ne kertovat samaa viestiä toivosta, pelastuksesta ja joulun ihmeestä.
Ensimmäistä puoliskoa kuvitettiin kuvaelmalla, jossa olivat läsnä seimi, tähti, enkeli ja kolme kuningasta ( Mauno Kuisma, Risto Lindberg ja Pekka Leppälä ). Kira Knuutila avasi kolmen kuninkaan merkitystä toteamalla, että nämä antoivat tärkeän esimerkin vieraanvaraisuudesta, siitä, miten meidän tulee toivottaa toinen toisemme tervetulleiksi, vaikka olisimmekin erilaisia, tulisimme eri maista ja edustaisimme eri uskontoja.
Seurakunnan lapsikuoro, joka on ollut koolla vasta syksystä alkaen mutta joka esiintyi pontevasti kuin vanhat tekijät, lauloi kanttori Anna-Liisa Forsströmin johdolla Hanna Aution Piirrän pienen tähden ja Maria Portaankorvan Joulu tulla saa. Toisena kuoron ohjaajana toimii Anne Leppälä.
Anne Leppälä pääsi itsekin framille, kun hän esitti yhdessä illan säestäjänä toimineen Olli Salomäenpään kanssa joululauluvihkosen uutta tarjontaa edustavan Jouluna he kaikki ovat täällä Pekka Leppälän säestyksellä. Olli Salomäenpää sooloili puolestaan myöhemmin urkusävellyksen englantilaiseen joululauluun, ”caroliin”, Away in a Mangeriin.
Kira Knuutila kertoi profeetta Simeonin tietäneen ja tunnistaneen Marian siunaukseen liittyvän kärsimyksen – miten tämän sydämen lävitse on käyvä miekka.
– Siunaus käsitti myös sen tulevaisuuden, johon sisältyi suru. Armo ei poistanut tulevaa kärsimystä. Armo, siunaus ja Jumalan läsnäolo ei voi olla varjeltumista kärsimykseltä, mutta se on voima, joka kantaa syyllisyyden, epätoivon ja yksinäisyydenkin läpi, sanoi Kira Knuutila viitaten tätä johdantoa seuraaviin lauluihin, joita olivat Varpunen jouluaamuna, Taivas sylissäni ja Sylvian joululaulu.
Surua ja kärsimystä kantavat tänä jouluna erityisesti ukrainalaiset. Maryna Uzun oli tullut kirkkoon yhdessä tyttärensä Aleksandra Babaievan kanssa.
– Pelkään Ukrainan puolesta. Ystäväni ovat siellä sotilaina. Siellä ei ole kaasua, sähköä eikä vettä, mutta toivon, että jonakin päivänä Ukraina olisi vielä vapaa. Luen Ukrainan uutisia ollakseni perillä kulloisestakin tilanteesta. Jouluiloni ei voi olla täydellinen, kun ajattelen Ukrainassa kärsiviä ystäviäni ja sukulaisiani, kertoi kesäkuussa Suomeen saapunut ja Ukrainassa nettitoimittajana työskennellyt Maryna Uzun.
– Olen kuitenkin saanut täältä uusia ystäviä. Somero on kaunis ja rauhallinen kaupunki, ja täällä on kaikki tarvittavat palvelut uimahallista lähtien, löysi Maryna Uzun ilon aiheita arjestaan.
Ennen väliajan glögitarjoilua lapset saivat vapaasti käydä koristelemassa joulukuusta jaettavina olleilla karkeilla. Myös Maryna ja Aleksandra pysähtyivät ihailemaan joulukuusta.
Monien herkistävien laulujen jälkeen ilta päättyi seisaaltaan laulettuun Maa on niin kaunis -virteen. Sitä ennen hiljennyttiin rukoukseen: ”Kun suljen silmäni, Jumala, anna valosi loistaa yöhöni. Kun huuleni vaikenevat, anna sydämeni seurustella kanssasi. Kun koko ruumiini on levossa, Jumala, anna henkeni valvoa kanssasi.” Siunaussanoissaan Kira Knuutila sanoi Kristuksen olevan vastaus kaipaukseen, rauha levottomuuteen ja valo pimeyteen.
