Torppamuseolla on päässyt tänä jouluna tutustumaan 1870-luvun joulutunnelmaan. Vuonna 1823 rakennetun Riutan torpan tupaan katettiin tuon ajan kuvitteellinen joulu koristeineen.
– Valitsimme 1800-luvun lopun ajan, koska torppa oli silloin vauraimmillaan, sanoo Somero-Seuran puheenjohtaja Marika Haapala.
– Kattauksessa otettiin huomioon myös isännän, Kalle Rantasen, uskonnollisuus. Hän oli uskossaan vakavamielinen, joskaan ei synkkä. Mutta siksi joulupöydässä on myös Raamattu.
Terttilässä sijainneeseen Riutan torppaan kuului parhaimmillaan noin 43 hehtaaria peltoa ja 13 hehtaaria metsää. Kalle Rantanen tuli 21-vuotiaana taloon vävyksi.
Sellainenkin yksityiskohta isännästä muistetaan, että hänellä kerrotaan olleen kaunis lauluääni.
– Perheen jouluista meillä ei ole tietoa. Voimme vain olettaa, että tupa on siivottu kunnolla pyhiksi ja joulua on vietetty hartaudella, toteaa Haapala.
Joulukoristeita tehtiin entisaikaan aineksista, mitä oli saatavilla.
Yksi tyypillinen koriste oli himmeli, joka tehtiin oljista. Nykyisin himmeli on esillä yleensä vain joulun aikaan, mutta ennen sitä pidettiin hyvän sadon takaavana onnenkaluna. Lisäksi uskottiin koon voimaan: sato oli sitä parempi mitä suurempi himmeli oli.
Himmelit ovat tunnettuja Keski-Euroopassa ja Itä-Euroopassa, josta ne levisivät Ruotsin kautta meille.
Toinen tyypillinen joulukoriste oli tuomaanristi, eli vinoneliömäinen puusta vuoltu lasturisti.
Joulukoristeen nimi viittaa apostoli Tuomaaseen. Tuomaan päivä (21. joulukuuta) aloittaa perinteisesti joulun ja silloin asetettiin suojelevat ristit oville tai ikkunoille. Perinne elää yhä.
Tuomaanristi levisi vähitellen 1930-luvulta lähtien koko Suomeen.
Lämpöä ja tunnelmaa jouluun toivat myös lattialle levitetyt oljet.
Näyttelyä laittamassa olleet muistelivat, että kynttilöitä saattoi tuvissa siihen aikaan olla, mutta korkeintaan yksi tai kaksi. Niitä tehtiin yleensä jouluksi kirkkoihin, mutta todennäköisesti jokunen myös koteihin.
Tyttöjen kamarissa oli näyttelyssä esillä Someron Tupanäyttämön jouluseimi.
