Tutkimusten mukaan ainoastaan 21 prosenttia yli 70-vuotiaista liikkuu toimintakyvyn pysymisen kannalta riittävästi, ja yli puolelle 75 vuotta täyttäneille 500 metrin kävely on jo ongelma.
Nämä faktat toi esille Eläkeliiton Someron yhdistyksen väistyvä puheenjohtaja Pertti Tamminen Someron kaupungin järjestämässä kiitosjuhlassa ikäihmisten liikuntaryhmien vertaisohjaajille. Kaupungin puolelta kiitostapahtumassa olivat liikunnanohjaajat Eeva-Maija Kara sekä Mira Teräväinen , joka on siirtymässä lähitulevaisuudessa kaupungin vapaa-aikapäälliköksi.
Somero on toiminut mentorointikaupunkina Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa. Tavoitteena on saada ikäihmisiä liikkumaan entistä enemmän, jotta heidän toimintakykynsä säilyisi mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. Asia, jolla on suuri merkitys ikäihmisten hyvinvoinnille mutta myös koko yhteiskuntamme kansantaloudelle. Ja tietäen Someron asukkaiden ikärakenteen ohjelma on hyvinkin tärkeä täällä.
Erilaisia ikäihmisten liikuntaryhmiä kaupungin tai eläkejärjestöjen alla on tämänkin vuoden aikana toiminut Somerolla reilu tusina, joten tarjontaakin kaupunkilaisille on. Haasteena on ihmisten houkuttelu pois kotoa liikuntaharrastusten pariin.
Eeva-Maija Kara ja Mira Teräväinen toivat esille juhlan järjestämisessä kaupungin halun muistaa ja kiittää vertaisohjaajia heidän halustaan antaa omaa aikaansa ja panostaan toisten hyväksi. Yhteisellä kokoontumisella mahdollistetaan myös vetäjien kokemusten ja ajatusten vertailua.
Vaikka kilvoittelu ei tässä kohtaa olekaan kenties ensisijaista, niin silti erityinen huomioiminen on joskus paikallaan. Siksipä kaupunki halusi palkita Irja Näyskän ja Pirkko Jalavan Vuoden voimateko -kunniamaininnalla monipuolisesta ja pitkäaikaisesta toiminnasta vertaisohjaajina.
Näyskä on erikoistunut senioritanssiryhmien ohjaamiseen ja Jalava on toiminut pitkään naisten voimisteluvastaavana. Mikä on saanut heidät kummatkin toimimaan aktiiveina?
– Kyllä kai se on se liikunnan ilo. Tanssista olen tykännyt aina. Kaiketi se on myös se klassinen juttu, että kun oli ollut jonkin aikaa mukana toiminnassa, niin kysyttiin, voisitko alkaa vetämään ryhmää, Näyskä toteaa.
– Eikös sitä sanota, että liike on lääke, pohtii puolestaan Jalava.
– Minulle liikunta on ollut aina osa elämää, joten tämä on minulle ihan normaalia ja luonnollista.
Korona-epidemia on kurittanut heidänkin vetämiensä ryhmien osallistujamääriä, mutta toivottavasti tilanne korjaantuu tulevaisuudessa. Kumpikin kehottaa ihmisiä rohkeasti lähtemään mukaan ryhmien toimintaan, aluksi vaikka vain katsomaan ja tutustumaan. Tarjolla on hauskaa yhdessäoloa sekä myös oppimisen iloa.