Teksti EIja Komu, kuvat Heli Sandström
”Olen vapaa, bussi Tarvontietä kiitää, / kivi-Helsinki jää kauas, kauas taa…”, lauloi Rauli Badding Somerjoki (1947–1987) Bussi Somerolle -biisissä, jonka oli nikkaroinut Raul Reiman Baddingin yksityiskohtaisen maamerkkikuvauksen perusteella.
Rafe (Rauli) Tanskanen, Badding-nimen kehittelijä ja hänen nuoruusvuosiensa vankkumaton sielunveli, muistelee, että he eivät erityisemmin keskustelleet Baddingin Helsinki-suhteesta.
– Eiköhän se ollut itsestäänselvyys: kyyti Somerolle kelpasi, mentiin sitten liftaamalla, Yhdysliikenteen bussilla tai myöhemmin minun autollani. Koti-ikävä saattoi iskeä, äitiä piti käydä morjenstamassa, ja Somero tarjosi retriitin. Osa reissuista oli henkilökohtaisista syistä otettuja breikkejä kaupunkiangstiin, arvioi Rafe Tanskanen.
Mutta lähdetäänpä kivi-Helsinkiin Baddingin asuinsijoille. Matkanjohtajana on kaupunkiopas, tuottaja ja tietokirjailija Juhani Styrman. Hän on luotsannut Badding-kävelyjä viisi vuotta, ja aiemmin hän on koostanut Baddingin Kallio -valokuvanäyttelyn, tosin hän naurahtaa itsekin sen nimelle.
– Kallion raja menee Helsinginkadulla, ja Badding asusteli Alppiharjun puolella.
Badding oli saanut tuntumaa pääkaupunkiin aloitellessaan levytysuraansa M. A. Nummisen suojeluksessa. Baddingin uran kannalta tärkeä paikka oli Kulttuuritalo Sturenkatu 4:ssä. 1966 Badding lauloi M.A. Nummisen ja Pekka Gronowin Eteenpäin!-levymerkille ensilevytyksensä Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä. Se äänitettiin yöaikaan Kulttuuritalon juhlasalissa.
Badding muutti vakinaisemmin Helsinkiin kesällä 1968. Somero ei tarjonnut työ- eikä viihtymismahdollisuuksia erikoiselle persoonalle.
– Badding liittyi M.A. Nummisen myötävaikutuksella 1969 perustettuun undergroundrock-performanssiryhmään Suomen talvisota 1939–1940. Ryhmän Underground-rock -levyn nauhoitukset aloitettiin Yleisradion studiolla Liisankadulla. Joukkio sai kuitenkin porttikiellon sinne ja äänityksiä jatkettiin salaa Kulttuuritalolla, kertoo Juhani Styrman.
– Baddingilla ei ollut vakituista asuntoa, joten hän majaili paljon Sörnäisissä M.A. Nummisen asunnossa osoitteessa Vilhovuorenkuja 20 C.
– Helmikuussa 1970 Badding lauloi Kulttuuritalon lavalla Suomen Popmuusikot ry:n järjestämässä konsertissa muutaman kappaleen Underground-rock -levyltä. Esiintyminen oli myös ensimmäisiä merkittäviä keikkoja Baddingin uralla. Samana vuonna Kulttuuritalon studiolla äänitettiin Baddingin ensimmäinen oma single Mun sormuksein / Sulamit.
Nousua ja laskua Hesarilla
Baddingin ensimmäinen albumi Synnyin rokkaamaan ilmestyi 1971, ja hän sai myös Jussi-kunniakirjan sävellettyään musiikkia Risto Jarvan elokuvaan Bensaa suonissa. Keväällä 1972 Badding sai asunnon graafikko Teemu Lipastin (1940–2020) luota Porvoonkatu 3 A:sta, mutta samana vuonna hän tapasi Pirkko-Liisa Vakkurin (nyk. Alenius), ja pari alkoi etsiä yhteistä asuntoa, joka löytyi osoitteesta Helsinginkatu 13 A. Siitä tuli Baddingin pitkäaikaisin Helsingin-koti – pois hän muutti vasta 1977.
Kulttuuritalon studiolla äänitettiin 1973 Fiilaten ja höyläten, joka oli Jarkko Laineen raju käännös Chuck Berryn Reelin` and Rockin` -irrottelusta. Singlen toiselle puolelle tuli Baddingin sävellys ja Kirsti Hartikaisen sanoitus Mikset nuku sisko pieni. Single julkaistiin huhtikuussa 1973, ja Suomen nuorison seksuaalinen vapautuminen sai fiilaamisen ja höyläämisen myötä väkevän manifestin.
– Helsinginkadun-vuosina Baddingin ura lähti nousukiitoon. Fiilaten ja höyläten -läpimurron lisäksi ilmestyivät albumit Muotokuva 1 (1973), Näin käy rock & roll (1974) ja Sydän lämpöä täys (1975).
Muotokuva 1 koottiin Fiilaten ja höylten -singlen menestyksen siivittämänä Baddingin aiemmasta tuotannosta. Siinä on rockia, yhteiskuntakritiikkiä ja lastenlauluja. Levy sai hyvät arvostelut ja menestyi myös kaupallisesti. Oma lukunsa on Risto Vuorimiehen ottama kansikuva, joka on arvioitu yhdeksi parhaimmista rocklevyjen kansista Suomessa. Badding, pöytä, kahvikuppi, tupakka-aski ja taustalla jukeboksi kuvattiin Baarissa Hämeentie 35:ssa. Tila on edelleen ravintolakäytössä, vaikkei kuvan miljöötä enää ole olemassa. Nykyään baarin nimi on All Star Sports Bar & Grill, kertoo Juhani Styrman.
– Näin käy rock & roll -levyltä löytyy yksi Suomen listojen soitetuimmista kappaleista: Paratiisi, jonka sanat Badding teki yhdessä runoilija Arja Tiaisen kanssa. Toisaalta Helsinginkadulla oli myös synkkiä varjoja: periodin lopulla suosio hiipui ja Baddingin elämänhallinta alkoi pettää.
– Baddingin ujoudesta ja jännityksestä kummunnut alkoholiongelma aiheutti ongelmia lähinnä keikoilla, mutta se saattoi heijastua myös levytyksiin. Esimerkkinä tästä on Sydän lämpöä täys -albumin päätösraita Lollipop Mama. Se on äänitetty Aadolfinrinteen portaikon edessä Helsinginkadulla, Raulin asuntoa vastapäätä. Ratkaisuun päädyttiin, koska Raulin kunto ei riittänyt studiolle saakka. ”Kyllä yli puoltoist. Mieluummin kaks ja puoli promillea”, arvioi Baddingin veren alkoholipitoisuutta Raulin lähipiiriin kuulunut Appo (Asmo) Hurula, joka seurasi äänityssessiota.
Uutta nostetta
Helsinginkadun jälkeen Badding muutti pois Alppiharjusta, mutta 1981–1984 hän asui taas tutuilla kulmilla yhdessä Raija Lehtovaaran kanssa. Nyt osoitteena oli Kirstinkatu 9 A Kulttuuritalon läheisyydessä.
– Kirstinkadun vuodet olivat Baddingin elämän seesteisimpiä vuosia. Arkinen työ Pasilan postikeskuksessa toi elämään tasapainoa. Yhteistyö Esa Pulliaisen ja Agentsin kanssa alkoi. Uutta tulemista enteilivät keikat Agentsin solistina. Lopullinen paluu tapahtui Ikkunaprinsessa -albumin (1982) myötä. Seuraavana vuonna ilmestyi Tähdet tähdet. Tästä alkoi Baddingin uusi luomiskausi. Se synnytti joukon klassikoita, jotka sijoittavat Baddingin pysyvälle paikalle suomalaisten sydämissä, arvottaa Juhani Styrman.
Loppusuoralla
Badding muutti Kirstinkadulta Pihlajamäkeen Raijan kanssa syksyllä 1984. Tältä ajalta on peräisin Laivat -albumi (1985). Joulukuussa 1986 Badding palasi takaisin Alppiharjuun yhdessä uuden naisystävänsä Paula Nissisen kanssa. Osoitteena oli Aleksis Kiven katu 12 E 153. Baddingilla oli myös keikkayhtye Herranen aika. Uutta levyä suunniteltiin, mutta Baddingin terveysongelmat tulivat toteuttamisen tielle. Keikoilla hän kuitenkin kävi huonokuntoisenakin. Viimeinen varsinainen keikka oli Seinäjoella Sorsanpesässä 28.12. 1986.
Baddingin tärkeä tukikohta hänen loppuaikoinaan oli asunnon naapuritalossa sijainnut Bertina-baari (nykyinen Pub Aleksis K.) Kerrotaan, että baarin nurkassa istui usein väsynyt mies omissa oloissaan, surumielisenä ja silmät alasluotuina. Bertinan pikkujoulussa Badding lauloi pari laulua. Tilaisuudessa olleet muistelevat tunnelman olleen ”käsinkosketeltavan surumielinen”, kun Badding tarttui mikrofoniin.
14.1. 1987 Badding oli ollut niin väsynyt, ettei hän jaksanut lähteä Bertinaan. Oli sovittu, että Paula käy hakemassa sieltä ruokaa molemmille. Hakureissun aikana Badding menehtyi. Kuolinsyynä oli etyylialkoholimyrkytys. Seuraavan päivän pääuutislähetyksessä uutistenlukija Kari Toivonen ilmoitti: ”Laulaja Rauli Badding Somerjoki on kuollut. Hän menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen eilen Helsingissä. Somerjoki oli 39-vuotias. Rauli Badding Somerjoki oli suomalaisen rockin uranuurtaja. Somerjoki tulkitsi myös vanhaa suomalaista iskelmää.”
Syyskuussa 2021 perinteisen tanssimusiikin vaalimisyhdistys Virtapiiri, Kallion kävelyfestivaali ja As Oy Harjusivu kiinnittivät Rauli Badding Somerjoelle omistetun muistolaatan Aleksis Kiven katu 12:n seinään.
Lähteet:
Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen: Badding. Rauli Somerjoen elämä ja laulut. Sputnik 1996.
Jukka Rajala: Kaita polku. Rauli Badding Somerjoen tarina. Siltala 2018.
Juhani Styrmanin kirjalliset ja suulliset tiedonannot Eija Komulle joulukuussa 2022.
Rafe (Rauli) Tanskasen suullinen tiedonanto Eija Komulle joulukuussa 2022.
