Maanviljelijä Reino Niilo Manni syntyi Someron Lautelassa 7.12.1925. Hän kuoli Lamminniemikodissa 16.12.2022, yltäen näin kunnioitettavaan 97 vuoden ikään. Jo vuosimäärästä voimme päätellä, että niihin mahtui paljon.
Vanhempien Alma Amanda ja Frans Veikko Mannin perheeseen syntyi 10 lasta, joista kuusi pääsi aikuisikään. Kaksi menetettiin aivan pieninä, toiset kaksi 16- ja 17-vuotiaina. Tuberkuloosi oli tuon ajan vitsaus. Reinon vanhemmasta veljestä Ahtista piti vanhimpana tulla Räyhän tilan isäntä, mutta hän kaatui talvisodassa viisi päivää ennen välirauhaa. Tämän tapahtuman jälkeen Reino oli talon ainoa poika.
Myös Reino olisi voinut olla ikänsä puolesta rintamaveteraani. Hän ehti jatkosodan aikana ennen kahtakymmentä ikävuottaan Imatralle asti, täyspakkaukset selässä junalla menossa rintamalle, ennen kuin tuli ilmi hänellä ollut oireeton tuberkuloosi. Se huomattiin rintamakelpoisuustarkastuksen läpivalaisussa. Tuli käsky kotiin.
Reino rupesi pitämään Räyhän vanhaa rustitilaa yhdessä kaksoissisarensa Raunin kanssa. Räyhän pappa eli siihen aikaan hänkin huomattavan pitkän elämän aina 80-vuotiaaksi, vuoteen 1958. Vanha emäntäkineli 70-luvun lopulle 86-vuotiaaksi.
Nuori sairaanhoitaja Liisa Mustamo löytyi Reinon elämään Someron silloisesta sairaalasta, ja he menivät vihille 1960. Vuosikymmenen alussa syntyivät lapset Päivi ja Pekka, joille Reinosta oli tuleva moderni kasvattaja. Samoin Reinosta tuli noina alkuvuosina isäntä yksinään. Kaksoissisko Rauni muutti Helsinkiin ja kuoli vasta parisen vuotta sitten, eläen hänkin 95-vuotiaaksi.
Pekka otti aikanaan tilan vastaan, kun Reino oli 63-vuotias. Äiti Liisa kuoli syöpään vain kaksi vuotta vaihdoksen jälkeen vuonna 1987, ollessaan 49-vuotias.
Reinolla oli monta kotia. Eläkepäivien koittaessa oli hankittu talo Pähkinärinteestä Salosta, jonne jäi siis Reino. Yksin ei hänestä ollut jäämään, sillä 1993 rinnalle tuli Seija Sandberg. He asuivat vuosikymmeniä yhdessä Salossa, ja kahdessakin kodissa Tarvasjoella.
Elämään tulivat mukaan lastenlapset Ainoliisa ja Matias. Mielessä oli hyvä suunnitelma elää 100-vuotiaaksi, mutta tielle astui tämän päivän viheliäinen kulkutauti, korona. Viimeisen viikon taistelu elämästä oli oleva hänen rintamasotansa. Reino oli asunut Lamminniemessä 1,5 vuotta, elämän rasitteena eniten vain kuulon heikkeneminen.
Reinon elämänlaatu oli mutkaton ja muut huomioiva. Myös joustava ja sopeutuva, taitava seuramies. Hänestä olisi ehkä saattanut tulla diplomaatti, niin tarkasti hän aina viime kesään asti seurasi kaiken maailman uutiset ja päivänpolitiikan. Vaihtoehtoisessa työssään hän olisi ollut sovitteleva.
Reino oli enoni. Ainoa ikinä.
Sauli Kaipainen
toimittaja