Pääsin kuuntelemaan keskustelua, jossa joku alaikäinen moitti yli 70-vuotiasta siitä, kuinka vanhuksen sukupolvi on tuhonnut maailman. Vanhus ei oikein osannut vastata. En minäkään puuttunut tilanteeseen, enkä olisi suoralta kädeltä osannut kunnolla vastata. Sitä paitsi olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan.
Kerron kehitystä oman elämäni mittakaavassa. Synnyin aikana jolloin ruoasta oli pulaa. Juuri 3 vuotta aiemmin oli iso riski, että kansa kärsisi vakavaa nälkää ruoan puutteen takia. Onneksi Saksa auttoi siinä jonkin verran. Ruoka oli kuitenkin kortilla, eli oli säännöstelyä, jotta vähäiset ruokavarat saatiin tasattua ihmisten kesken. Ruoan säännöstely päättyi, kun olin 9-vuotias. Siitä eteenpäin ruokaa on saanut riittävästi syödäkseen.
Onneksi kasvoin maalla, aina oli jotain tarjolla. Lihasta ei ollut ylitarjontaa. Kaikki pyrittiin käyttämään hyödyksi. Lähiruoka oli normaali vaihtoehto, muuta ei ollut. Perunat, viljat, juurekset, tomaatit, kurkut, kaalit, omenat ja marjat kasvatettiin itse. Metsämarjat ja sienet kerättiin talteen. Lehmät, siat, kanat ja lampaat kasvatettiin itse. Lehmät, hevoset ja lampaat vietiin aikanaan teurastamolle. Muut teurastettiin kotona, säilöttiin suolalla. Osa syötiin heti. Ei ollut jääkaappeja eikä pakastimia. Maito jäähdytettiin talvella järvestä nostetuilla jäillä, jotka säilyivät kesän yli paksun sahanpurukerroksen alla. Kaivosta vesi nostettiin käsipumpulla. Sauna ja asunto lämmitettiin itse kaadetuilla ja pilkotuilla puilla.
Ruoka laitettiin puuhellalla. Leivät leivottiin itse ja kypsytettiin leivinuunissa. Kankaita kudottiin itse kasvatetuista pellavista. Villavaatteet omien lampaiden tuottamasta villasta. Niinpä villa olikin yleisin vaatteiden materiaali.
Autoja ei paljoa ollut. Nykytilanteeseen verrattuna voi jokaisesta sadasta autosta poistaa 99, niin ymmärtää liikenteen vähyyden. Ei tietenkään tarvittu edes asvaltoituja teitä. Pylly pyyhittiin sanomalehden kappaleilla. Ei ollut wc-paperia, ei sisävessaa, vaan ulkohuussit, kylmät ja haisevat. Saippuat tehtiin itse. Hammastahnaa ei ollut, vaan suu pestiin suolavedellä. Sauna lämmitettiin kerran viikossa tai sitten erikseen, jos oli ollut oikein likaiset työt.
Matkat tehtiin polkupyörillä tai hevosilla ainakin 10 kilometrin pituuteen asti. Pitkät matkat linja-autoilla. Joku oli joskus käynyt ulkomailla. Se oli ihan ihmeellistä. Ei kuulunut tavallisten ihmisten kokemuspiiriin.
Näistä lähtökohdista aloitin osaltani maailman tuhoamisen. Kukaan ei silloin puhunut ilmastokriisistä tai vastaavista peloista. Neuvostoliittoa (Venäjää) pelättiin. Ainahan se on meitä ahdistellut.
Kävin kouluni lyhyesti ja nopeasti päästäkseni töihin. Töitä oli tarjolla päivisin ja lisätöitä iltaisin. Halusin helpompaa elämää ja vielä helpompaa tuleville sukupolville. Jo 26-vuotiaana olin niin varoissani, että pystyin hankkimaan pienen vanhan auton. En enää ollut riippuvainen julkisesta liikenteestä. Perhe tarvitsi autoa liikkuakseen. Lapsia tehtiin vain kaksi liiallisen syntyvyyden rajoittamiseksi. Työmatkat sentään pääsin kävellen ja polkupyörällä. Auto oli edelleen ylellisyystuote.
Jääkaappejakin oli ja joillakin jopa pakastin. Sähköhellat olivat yleistyneet. Ruoanlaitto ja säilytys oli jo paljon helpompaa.
Kerrostalossa asuttiin. Varallisuutta kertyi vähitellen. Pitkät päivät ja tarkka taloudenpito sekä aika hyvä työ mahdollistivat jo 42-vuotiaana oman talon rakentamisen, tietysti omatoimisesti työkustannusten säästämiseksi. Siihen aikaan ohjattiin sähkölämmityksen käyttöön, takka oli kuitenkin pakollinen varuste mahdollisten energiakatkosten varalle.
Kauppojen valikoima kasvoi jatkuvasti, siihen ei näytä loppua tulevan. Ihmiset hyödynsivät kaikkea mukavaa ja omaa elämäänsä helpottavaa.
Edelleen kuitenkin kompostoin ruokajätteet ja kierrätän kaiken, minkä voin. Kävelen kauppamatkat ja harrastuksiin, paitsi kesämökille. Sinne on liian pitkä matka. Mökki on tietysti synti tämän päivän ajattelun mukaan. Sekin itse tehty, lähikauppojen tuotteista.
Varmaan nuoret ovat oikeassa. Paljon olen tätä maailmaa pilannut. Onko suurin virhe ollut sitten oman ja toisten elämän helpottamisen. Monessa asiassa on monta puolta. Kohtalainen terveys on edelleen. Lääketiede on sen mahdollistanut. Jos ihmisten keskimääräinen elinikä ei olisi kaksinkertaistunut elämäni aikana, meitä olisi paljon vähemmän palloamme kuormittamassa.
Toisaalta kukapa ei menisi lääkäriin taudin sattuessa kohdalle. Rokotuksista monet kyllä kieltäytyvät. Myös ruokatarjonta on kansainvälisen kaupan myötä monipuolistunut ja mahdollistanut terveemmän elämän.
Elämä on kuitenkin ihanaa, vielä vanhanakin ja kohtuullisen hyväkuntoisena. Siihen vaikuttanee myös liikunnan harrastus.
Lähivuosina tulee lähtö. Parhaani olen yrittänyt tehdä omalla ymmärrykselläni. Toivottavasti te nuoremmat osaatte ajatella laajemmin maailman tilaa ja hoidatte asiat kuntoon yhteistyössä keskenänne.
Pula-ajan lapsi