Leidi tuli Tohmajärveltä

0
Eija Komu

”Kioskin portailla lapsena laulelin vain / Karjalan kunnailla lapsuuden tanhuvillain. / Miehet joi viljaa ja hyräili hiljaa mun laulelmiain. / Olin niin pieni, vaan tiesin jo tieni, / kun laulusta lantteja sain.” Katri Helena Kalaoja (s. 17.8. 1945) on kotoisin Uuden-Värtsilän kylästä Tohmajärveltä, itärajan pinnasta. Juice Leskinen suomensi varta vasten hänelle Dolly Partonin Nickels and Dimes -kappaleen muistoksi siitä, mitkä ovat Suomen kansan rakastaman ”sinivalkoisen äänen” lähtökohdat.
Katri Helena tunsi jo todella varhain tiensä. 12-vuotiaana hän karkasi kotoa iskelmälaulukilpailuihin, joiden säestäjänä ja tuomariston puheenjohtajana toimi itse Toivo Kärki. Katri Helena lauloi Lentäjän valssin ja Muistatko Monrepos`n . Hän voitti sarjansa – tosin siinä ei ollut kuin kaksi osallistujaa. Äiti oli kotona ensin vihainen, mutta lopulta koko draama suli nauruksi.
Sitkeä pyrkimys iskelmälaulajaksi vei ensin koelevytykseen Helsinkiin, mutta sieltä Katri Helena lähetettiin kotiin harjoittelemaan ja kasvamaan. 1963 unelmasta tuli totta: Joensuussa kauppakoulua käynyt nuori nainen sai levytettäväkseen Poikien kuvat. Menestystä ei seurannut oikopäätä, mutta seuraavana vuonna levytetty Puhelinlangat laulaa räjäytti pankin. Suosion takasivat 1965 Letkis ja Minne tuuli kuljettaa.
Vuosikymmenet ovat kuluneet, mutta Katri Helena kuuluu yhä kiintotähtiimme. Levytykset ja konsertit ovat vuosien myötä harventuneet, lavakeikat ovat jääneet, mutta laulajalla on pysyvä paikka suomalaisten sydämissä. Muutosta on tapahtunut niin ”sinivalkoisen äänen” moodissa kuin kappaleiden valinnassakin. Jo 1970-luvun taitteessa Katri Helena halusi laulaa jotain kevyttä rallatusta vakavampaa. Niinpä levylle valittiin Hectorin suomentamat sodanvastaiset Äänesi mä kuulen ja Kuudenikäinen.
Kirkas, alkuaan naskalinterävä lauluääni on madaltunut ja hieman käheytynytkin. Se ei ole kauneusvirhe vaan voimakkaamman tulkinnan mahdollistaja. 2004 ilmestynyt elämänmakuinen Tässä tällä hetkellä -albumi on erityissuosikkini.
Vaikka en ole erityisesti iskelmien ystävä vaan pikemminkin rockmummo, olen lapsesta saakka ihaillut Katri Helenaa. Matkasta valoa kohti kertova Lui oli ensimmäinen suosikkini. Olen aina arvostanut ammattitaitoa, olipa kyseessä sitten vaikkapa puussa istuminen, kunhan tehtävänsä tekee siihen täysillä paneutuen. Katri Helenan kurinalaisuus ja jämptiys ovat tehneet minuun vaikutuksen.
2003 sanomalehti Karjalainen järjesti idolin, Katri Helenan, ja fanin, minun, tapaamisen Lahden Sibeliustalolle joulukonsertin yhteyteen. Katri Helena oli ystävällinen ja sydämellinen. Kun kunnioitukseni osoitukseksi ensin teitittelin häntä, hän naurahti: ”Etkö sä vois mitenkään sinutella?”
Katri Helena tuntui ilahtuvan siitä, että pysyttelin ammattiasioissa enkä kysellyt mitään hänen yksityiselämästään. Niinpä hieman myöhemmin, kun Irja Hämäläisen toimittama pienoiselämäkerta ja nuottikirja Tähtenä taivaalla ilmestyi, minut kutsuttiin haastattelemaan Katri Helenaa kirjan tiimoilta Helsingin Akateemiseen kirjakauppaan. Ennen tilaisuutta minut oli kutsuttu tähden konserttiin.
Kirjoittelimme joitakin kortteja toisillemme, ja Katri Helenan tervehdykset olivat aina lämpimiä. Hän saattoi kiittää lukemastaan levyarviostani, ja hän lähetti minulle myös Romanttisesti -kokoelmalevynsä. Nuo kortit ja hänen signeeraamansa levyt ovat aarteitani.
Tavatessamme oli hauskaa kuulla, että hän, pääkaupunkivuosinaan huolitellun kirjakielen opetellut, sanoi puhuvansa meikäläisten murretta aina serkkunsa tavatessaan. Hänen juurensa ovat tukevasti maalla, ja juuri maaseudulle hän on halunnut myöhemmässä vaiheessa kotinsa rakentaa.
Elina Hirvosen kirjoittama elämäkerta Katri Helena. Laulaja ilmestyy huhtikuussa.

Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija ja kriitikko

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän