Mika Waltarin nuoruuskuvauksia

0
Mika Waltari 20-vuotiaana.

”Minä olin niin nuori ja kiihkeä. / Miten saattaa kaivatakaan / se nuoruus, jolla on nälkä / ja turmelus suonissaan…”, kirjoitti kaksikymppinen Mika Waltari (1908 – 1979) Nuoruus-runossaan, jonka sävelsi liki viisikymmentä vuotta myöhemmin Ilkka ”Petri” Pettersson suosituksi kipeän, elämänjanoisen nuoruuden kuvaukseksi.
Vaikka Mika Waltari saavutti maailmanmaineen suurilla historiallisilla romaaneillaan, ennen muuta 1945 ilmestyneellä Sinuhe egyptiläisellä, hänen nuoruudentuotantonsa ja nuoruuskuvauksensa ovat yhä ajankohtaisia. Tästä aiheesta kertoo filosofian tohtori Eija Komu keskiviikkona 25.1. Someron kaupunginkirjastossa. Tuttuun tapaan häntä komppaavat lausuja Mirja Honkanen, joka esittää näytteitä Waltarin nuoruudentuotannosta, ja laulaja Kimmo Hovila, joka esittää Nuoruus -kappaleen.
Viisivuotiaana puoliorvoksi jäänyt Mika Waltari aloitti kirjottamisharrastuksensa varhain, samoin julkaisutoimintansa. 1925 hän kirjoitti kristillishenkisen kirjasen Jumalaa paossa ja vastapainoksi 1926 salanimellä Kristian Korppi kauhunovellikokoelman Kuolleen silmät. Lisäksi hän kirjoitti salanimellä Untamo Raakki runokäsikirjoituksen Lauluja Saatanalle, mistä on toistaiseksi julkaistu vain osia.
Mika Waltari aloitti opinnot teologisessa tiedekunnassa Helsingin yliopistossa mutta siirtyi myöhemmin historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Läpimurtoteos Suuri illusioni ilmestyi 1928, ja tätä menestystä Waltari on kuvannut: ”Eräänä aamuna heräsin ja huomasin olevani kuuluisa.”
Suomen tunnetuin Waltari-asiantuntija Ritva Haavikko oli kirjallisuuden apulaisprofessorina Joensuun yliopistossa Eija Komun opiskeluaikana, ja niinpä esitelmässä kuullaan myös haastattelunauhoilta Mika Waltarin autenttista kerrontaa.
Waltari piti suhdetta kristinuskoon elämänsä viiltävimpänä kysymyksenä. Komu on tutkinut väitöskirjassaan Armon tyhjiössä (SKS 1995) Mika Waltarin Johannes Angelosta (1952) ja Feliks onnellista (1958). Esitelmä päättyykin Mirja Honkasen esittämään Johannes Angeloksen loppulukuun, jonka Eija Komu arvottaa yhdeksi järkyttävimmistä Suomen kirjallisuudessa.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän