– Takka on käytössä, ja puuhellaa käytämme ruoanlaitossa entistä enemmän. Pyykin- ja astianpesukoneet ajastetaan päälle yöaikaan. Kalaa hankitaan harvemmin kaupasta, samoin kurkkua ja tomaattia. 5–6 euron kilohinta kurkussa alkaa olla raja, jolloin ne jäävät ostamatta. Mutta kerran kuukaudessa herkuttelemme jollain, josta oikein pidämme, vaikka se maksaisikin enemmän, toteavat Pirjo ja Timo Pitkä.
– Kalaa ostan nykyään vähemmän. Ehkä nyt hankin kaupasta vain ne välttämättömät ja ajan autolla ne pakolliset ajot, tuumii Pirjo Leino.
Hän on laskenut, että ennen hinnannousuja hänen viikoittaisen ruokakassinsa sisällön sai noin 70 eurolla. Nyt samoihin aineksiin menee liki 100 euroa.
– Meijeristä tulee tilattua samoja tavaroita kuin ennenkin. Kaupasta ostan kalaa harvemmin. Alkutuottajana ainesten kotimaisuudesta en tingi, toteaa lypsykarjatilan emäntä Kirsi Kourimo.
– Ruokaa valmistaessa etsin vaihtoehtoja, joissa ei sähköä kuluisi niin paljon, esimerkiksi ettei uuni tai liesi joudu olemaan kauan päällä.
– Opettelin käyttämään uudestaan leivinuunia. Puulämmitteisessä saunassa vierailevat lastenlapsetkin. Valot talossa ja ulkona eivät ole koko ajan päällä. On tullut tarkemmaksi ja taloudellisemmaksi. Lämmitysjärjestelmä muutettiin jo ennen energian hinnannousuja, kertoo Liisa Anttila.
– Hyvä, että ihmiset miettivät toimintatapojaan, kuluttamistaan ja luonnonvaroja.