Somerniemi sai nimensä hiljattain perustetun susireviirityöryhmän yhteyteen. Työryhmän toiminta-alue on kuitenkin Somerniemeä huomattavasti isompi.
Somerniemen susireviirityöryhmän perustamiselle on selkeä tarve ja tilaus tässä ajassa. Koko Suomesta erityisesti Länsi-Suomi erottuu kasvavan tihentymän alueena. Asia selittyy osin sillä, että tarjolla on runsaasti ravintoa.
Läntisessä Suomessa erottuu vahvimman susikannan alueena Varsinais-Suomen, Satakunnan eteläosien, läntisen Uudenmaan, Etelä-Hämeen länsiosan ja Pohjois-Hämeen lounaisosan muodostama alue, missä oli noin kolmasosa Suomen kaikista susireviireistä.
Suomen riistakeskus piti viime lokakuussa Paimion ja Somerniemen susien reviirialueisiin liittyvän sidosryhmätilaisuuden Somerolla. Todettiin, että yhteistyö Paimion kanssa ei olisi Someron kannalta hedelmällistä, koska alueilla liikkuu eri susilaumat.
Paimion sijaan Somerniemen työryhmään valittiin edustajat Kiskon, Forssan–Tammelan ja Nummi-Pusulan Riistanhoitoyhdistysten alueilta, tietysti Somerolla lisättynä. Kiskon Riistanhoitoyhdistyksen alueeseen sisältyy myös Kiikala. Nämä alueet ovat juuri Somerniemen perhelauman reviiriä.
Someron yhteistyöryhmän järjestäytymiskokouksen koollekutsujaksi tuli Someron Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jari Kuisma. Ryhmän kokoonpanossa on siis edustus jokaisesta edellä luetelluista neljästä riistanhoitoyhdistyksistä, sekä lisättynä tarpeellisiksi havaituilla muilla sidosryhmillä.
Näitä ovat MTK Somero, kaksi edustajaa Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksestä, Someron ympäristönsuojelusihteeri Jonna Hostikka sekä Salosta koulukuljetuskoordinaattori Sanna Salmi. Edustus on kattava.
Työryhmä on Jari Kuisman mukaan yhteistyöfoorumi, joka auttaa ja on mukana levittämässä tietoa susitilanteesta.
– Tarkoitus on ollut koota eri intressipiirejä yhteen. Keskustelemaan sekä välittämäään tietoa, mitä kaikkea susirintamalla tapahtuu. Tietoa tarvitaan esimerkiksi siitä, miten karjankasvattajat voivat hyödyntää petoaitoja ja karkottimia. Myös koulukyydityksiin liittyen voimme antaa lausuntoja.
——————————
Dna-näytetutkimuksella arvokasta tietoa susien liikkumisesta
SusiLIFE-hankkeen myötä Suomeen on perustettu susireviirityöryhmiä, ja SusiLIFE myös koordinoi Somerniemen, kuten muidenkin susireviirityöryhmien työtä. Toiminnan rahoittajia ovat muun muassa EU sekä maa- ja metsätalousministeriö.
Susikanta on kasvanut Suomessa yhtäjaksoisesti vuodesta 2017. Susireviireistä 41 sijoittuu Länsi-Suomeen ja 19 Itä-Suomeen. Yksilömäärän suhteen susikanta on edellisen vuoden tasolla, ollen maaliskuussa 2022 noin 295 sutta. Kannan on arvioitu kasvavan.
Suteen liittyy vahvoja näkemyksiä ja tunteita. Erityisesti sosiaalisessa mediassa keskustelut kärjistyvät herkästi. Ihmisen kanssa samoilla alueilla liikkuva susi aiheuttaa huolta, pelkoa ja joskus koira- ja kotieläinvahinkoja.
Täällä noin 10 yksilöä
Somerniemen susireviirityöryhmällä on tieto 3–4 suden perhelaumasta Letkun suunnassa. Sieltä ne liikkuvat lähinnä Someron suunnalle, vähemmän kakkostien ja Forssan suunnalle.
Työryhmän toiminta-alue on melkoisen laaja, noin 550 neliökilometriä. Se ulottuu pohjoisessa noin Tammelan Torrolta etelään ykköstielle asti, joten havaintoja on ja ne ovat kaiken aikaa tarkentumassa. Letkun lauman lisäksi Keltiäisissä ja Kiikalassa on liikuskellut neljä sutta.
– Ei ole vielä tarkalleen tietoa, onko täällä suunnassa olemassa yksi lauma vai onko lauma jakaantunut kahdeksi. Kaikkiaan alueella pyörii noin 10 sutta, Someron Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jari Kuisma toteaa.
Havaintojen tekemistä vaikeuttaa osaltaan se, että Kosken–Marttilan suunnassa on myös oma lauma, joka tekee sieltä satunnaisia vierailuja lähinnä Länsi-Somerolle.
Kuin päivänkakkara
Susi saattaa liikkua 50 kilometriä yhdessä yössä.
– Kulkemisen voi kuvailla olevan vähän kuin päivänkakkara. Ydinalue on ”kukan” keskellä, josta susi tekee päivän–kahden–kolmen reissuja – aina jonnekin suuntaan, ja palaa sen jälkeen taas takaisin ydinalueelle, Jari Kuisma selvittää.
Esimerkin tästä voi löytää Pöytyältä, jossa susilauma on ollut kymmenkunta vuotta. Sieltä ne ovat välillä lähteneet Kosken suuntaan ja tulleet Somerolle, yöpyneet joskus Reksuolla, josta jatkaneet jälleen takaisin.
– Sen jälkeen saattaa mennä pitkä aika, että ne tulevat uudelleen samaan suuntaan. Ne menevät vuorostaan toiselle puolelle ydinaluettaan, Kuisma tietää.
Toimintamalli vuodesta 2016
Suomen Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mari Lyly on reviirityöryhmien koordinaattori, osa SusiLIFE-hanketta.
Hän sanoo reviiriyhteistyöryhmän olevan keskustelufoorumi susitiedon äärelle. Kukin työryhmä arvioi paikallista susitilannetta, suunnittelee ennaltaehkäiseviä toimia sekä pohtii tarvetta puuttua susikantaan.
Tärkeää on myös jakaa ajankohtaista tietoa susitilanteesta yleisesti, mutta erityisesti eläintiloille.
– SusiLIFE-hankkeen roolina on kehittää Riistakeskuksen koordinoimaa työryhmätoimintaa. Toimintamalli on ollut käytössä vuodesta 2016 lähtien, jolloin ensimmäiset susireviirityöryhmät aloittivat toimintansa. Nyt toimintamallia pyritään edelleen viemään eteenpäin SusiLIFE-hankkeen myötä järjestämällä aiheesta esimerkiksi seminaareja, Mari Lyly selvittää.
Someron vuoro
Alusta asti 2016 toiminnalle oli nähtävissä tilaus. Työryhmiä tuli tasaisesti ympäri Suomea, aluksi Pohjois-Karjalaan ja -Hämeeseen, mutta myös Oulun seudulle, Kainuuseen ja Varsinais-Suomeen. Nyt oli siis Someron vuoro.
– Ajatus lähti hoitosuunnitelmien valmisteluprosessista. Paikalliset edustajat ja sidosryhmät esittivät tuolloin toivetta, voisiko tällaisia työryhmiä olla. Asia kirjattiin 2015 vuoden hoitosuunnitelman toimenpiteeksi, josta sitä lähdettiin toteuttamaan. Ja tietysti se on mukana myös uusimmassa hoitosuunnitelmassa.
Suomessa toimii tällä haavaa 35 susireviirityöryhmää. Somerniemen työryhmän kokoonpanoon kuuluvien tahojen lisäksi sidosryhmiä voivat olla myös poliisi, Metsähallitus ja Metsästäjäliitto.
– Edustajia on aina pyritty saamaan mukaan hyvin monipuolisesti, Lyly kuvailee.
Tiedonjakoa sekä havaintoja
Työryhmien tärkeimmäksi tehtäväksi Mari Lyly kokee tiedonjakotyön.
– Elikkä ihmiset kokoontuvat yhteen ja jakavat ajankohtaista tietoa. Toisaalta me täältä Riistakeskuksen ja hankkeen suunnalta välitetään myös sitä tietoa, mitä meillä ajankohtaisesti ja polttavasti on. Sitten tietoa jaetaan työryhmän jäsenten kautta edelleen heidän omille verkostoilleen ja taustatahoilleen.
Tarpeen on myös suunnitella ennaltaehkäiseviä toimia sekä pohtia tarvetta puuttua susikantaan.
– Varmasti tärkeää on, että tietoa menee myös paikallisille reviirialueen ihmisille. Että he esimerkiksi tietävät, mitä eri toimijat tekevät. Mitä tulisi tehdä, jos esimerkiksi havaitsee sudenjälkiä tai sattuu kohtaamaan suden. Epätietoisuuden väheneminen on merkityksekästä, sillä se voi aiheuttaa huolta ja haittaa elämään.
Susihavainto pitää aina ilmoittaa paikalliselle suurpetoyhdyshenkilölle, jotka edelleen omalta osaltaan pyrkivät varmistamaan havainnot.
Geneettinen materiaali apuun
Dna-näytekeräys on hyvin tärkeä osa kannanarviointia. Menneellä keräyskaudella vapaaehtoiset näytekerääjät keräsivät 70 prosenttia näytteistä. Myös Tassu-havaintoja on kirjattu edellisvuosien tapaan ahkerasti.
– Susireviirityöryhmiin kuuluvien on tärkeää omalta osaltaan aktiivisesti tukea alueen havainnointityötä. On keskeistä, että saadaan suurpetohavaintoja sekä suden dna-näytteitä vuositasolla riittävä määrä, Mari Lyly muistuttaa, jatkaen.
– Suden kohdalla näytekeräys on ulostekeräystä. Siitä ulosteen pinnasta saadaan sellaista näytettä, josta dna:ta pystytään eristämään.
Viimeisen viiden vuoden aikana keräys on laajentunut jo lähes kaikille susireviireille. Iso kiitos onnistuneesta työstä kuuluu kaikille vapaaehtoisille ja petoyhdyshenkilöille.
– Mukaan on saatu hieno joukko vapaaehtoisia kerääjiä, jolloin näytteitä pystytään jo tosi kattavasti saamaan eri reviireiltä. Mukana on myös palkkalistoilla olevien henkilöiden joukko työtä tekemässä.
Dna-määrityksen etuna on myös, että reviirejä pystytään erottelemaan tarkemmin toisistaan. Ilman sitä ei pystyttäisi kertomaan, missä reviirirajat kulkevat.
– Suurpetojen havainnointijärjestelmä ja dna-keräys ovat ne kaksi avainaineistoa, joiden avulla susikanta vuosittain arvioidaan. On tärkeää, että sillä on takanaan kansalaisten aktiivinen tuki, Lyly luotsaa.
Ihmisiä varten
Lähes kaikista Varsinais-Suomen reviireistä on saatu näytteitä. Lumesta näytteitä on helpompi löytää, ja dna säilyy pimeänä vuodenaikana ja kylmissä olosuhteissa laadukkaampana kuin lämpimällä kaudella. Keräys jatkuu helmikuun lopulle asti.
Oikeata tietoa tarvitaan ja sitä saadaan. Viimeisimmässä Luonnonvara- ja biotalouden Susikanta Suomessa maaliskuussa 2022 -tutkimuksessa on pelkästään 140 sivua, jossa esimerkiksi susien määristä pystytään kertomaan jokaisesta reviirikohtaisesti.
– Tarkoitus on, että työryhmä on alueen ihmisiä varten.
———————
Petoyhdyshenkilöt Somerolla
Aku Hiljanen, 040-820 9593
Antti Viilola, 040-557 9477
Jarkko Nyström, 050–917 2935
Jorma Tapani Launiainen, 0400-900 253