Urpolan tilapuoti laajeni
Kun koronapandemia alkoi, virisi hetimmiten kiinnostus käsitöiden tekemiseen. Urpolan tilapuodin yrittäjä Sari Witka sanoo, ettei into ole laantunut pandemian hiljentymisen myötä.
2020 neulomaan ryhtyivät niin vanhat tekijät kuin keltanokatkin. Witka opasti useampia neulojia tekemään villapaitoja.
Langat menivät kaupaksi. Paikan päällä Isoniituntien varressa käytiin valitsemassa lankoja ja ostamassa tuotteita.
– Meillä oli maskit kasvoilla ostajalla ja myyjällä. Osa odotti vuoroaan ulkona, selvittää Sari Witka.
Käsityömessuja on jälleen pidetty. Viime joulun alla asiakkaat hankkivat mielellään kotimaisia tuotteita lahjaksi.
– Ihmisiä kiinnostaa ja vetää kotimaisuus lammasrodussa, langassa, tuotteissa ja niiden tekijöissä. Materiaalihukkaa ei ole. Hiilijalanjälki on pieni. Sekin vaikuttaa, että langanhakureissulla samalla näkee ja voi paijata lampaita. Se on monelle terapiaa, kun voi rapsuttaa kiharapäätä tai silittää turkkia, sanoo tilan emäntä.
Neulomisinnostuksen myötä kehräämöillä on ollut kiirettä. Kysyntään on vastattu ja kehräämöjäkin on siunaantunut Suomeen. Esimerkiksi pitkänlinjan suomalaisen perinnekäsityöntekijä Lapuan Kankurit on avaamassa omaa kehräämöä; kylläkin vain omaan käyttöönsä, ei lampureille.
Witkan lampaiden villat lähtevät kehrättäväksi Mikkeliin, Pirtin Kehräämöön. Uusia lankoja odotellaan lähiaikoina tulevaksi.
– Messuilla on väkeä jo sama määrä kuin ennen koronaa. Myynti on normalisoitunut. Asiakkaat ovat tilalangoista kiinnostuneita.
Witka hankki 22 vuotta sitten muutaman oman lampaan sen vuoksi, että saa lankoja käsitöihinsä. Sittemmin lammasmäärä on kasvanut. Nyt uuhien määrä on pysynyt useamman vuoden 95 paikkeilla.
Kun karitsointi alkaa, niin Witka muuttaa viettämään kolmisen viikkoa lampolassa. Hänellä on siellä sänky, jossa ottaa välillä nokoset.
– On niin paljon helpompi, kun ei tarvitse juosta edestakaisin kodin ja lampolan väliä.
Witkan valinta lammasroduiksi oli kainuunharmas sekä suomenlammas. Kriteerinä olivat näiden rotujen sosiaalisuus ja suomalaisuus, villan lämpimyys ja pehmoisuus.
Tuotteiden menekin kasvu sai Witkan laajentamaan vuonna 2010 avattua puotia. Tilaa on nyt liki 60 neliömetriä, eli tuplasti enemmän kuin aiemmin.
– Meillä käy ryhmiä, ja täällä alkoi olla ahdasta. Kun tilaa on enemmän, niin tuotteet saa esille paremmin ja lankojen eri sortimentteja on voinut lisätä.
Esillä on muun muassa seinällinen villalankoja. Kainuunharmaksen harmaan eri sävyjä ja suomenlampaan valkoista, ruskeaa ja mustaa. Osa langoista on luonnonväreissä, osa kasvivärjätty.
On erilaisia lapasia, myssyjä, rannekkeita, säärystimiä, pohjallisia, sisustustyynyjä, lampaantaljoja, vällypeittoja, keinutuolin mattoja, istuinalustoja, kissanleluja, shaaleja, varvas- ja huovutusvillaa, niskatyynyjä, korvaläppiä, huovutetusta villasta tehtyjä koruja…
Sari Witka pyrkii tekemään jotain uuttakin ja vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Eräs asiakas pyysi ekokuivausrumpupalloja, sillä ne kuivaavat hyvin, silittävät rummussa tekstiiliä, ottavat vaatteesta pois sähköisyyttä ja siihen tarttuu hyvin ylimääräinen karva. Nyt niitä on myynnissä tilapuodissa.
Vuosi sitten Sarin tytär Anniina Witka teki Urpolan tilapuodille uudet kotisivut ja uutuutena tuli samalla kertaa verkkokauppa.
– Meille se on hyvä kauppapaikka. Paketteja lähtee Somerolta eri puolille Suomea.
Witka on tehnyt yhteistyötä suomalaisen villan puolestapuhujan opiskelija Kiia Pölösen kanssa. Ystävänpäivän kunniaksi he järjestivät yhdessä @neulontai Kiian kanssa kiilapeukaloisen Hellä-lapasten yhteisneulonnan Instagramissa. Ohje löytyy Instagramista sekä Urpolan Tilapuodin blogista.
Witkalla on myös jälleenmyyntipisteitä muun muassa Forssassa, Turussa, Kaarinassa ja Loimaalla.
Urpolan tilapuodissa on laajennetun kaupan avajaiset 18.2. Myös lampaisiin pääsee tutustumaan.