Teksti Alma Kärkkäinen
Somerniemeläinen valokuvaaja, kotiseutuneuvos Manu Kärki luettelee, millaisia metsäneläimiä linssiin on vuosien varrella osunut.
– Kettuja, ilveksiä, peuroja, hirviä. Villisikaemakko, jolla oli toistakymmentä porsasta. Yksi harvinaisuus oli riistakameraan tallentuneet kaksi ilvestä, ne kun yleensä liikkuvat yksin. Toinen harvinaisuus oli valkoinen hirvi.
– Karhuja ja susia olen kuvannut vain eläintarhassa, mies hymähtää.
Jos kuvaamiselle nimetään joku alkupiste, mieleen tulee koulupoikana saatu lahja.
– Sain enoltani kameran lahjaksi, kun olin 12-vuotias. Siitä se lähti. Nyt olen kuvannut yli 60 vuotta.
Manu Kärjen otoksista valtaosa on otettu kotiseudullaan Somerniemen alueella. Kärki on paitsi kuvaaja, myös tietokirjailija ja kotiseuduntutkija. Valokuvaaminen on merkinnyt Kärjelle sekä työtä että harrastusta. Pitkään uraan on mahtunut monipuolisesti eri kuvauskohteita, erityisiä suosikkikohteita ei ole syntynyt.
Riistakameroita ja drone
– Riistakameralla saa helpommin kuvaa vaikka ilveksistä, niitä harvoin tulee luonnossa kävellen vastaan. Riistakameroiden kuvanlaatu on nykyään hyvä.
Manu Kärki pitää maastossa viittä puihin kiinnitettyä riistakameraa akkuineen. Hän käy viikoittain vaihtamassa kameroiden muistikortit. Kuvatun sisällön saa tarkistettua siinä yhteydessä.
– Suuri osa riistakamerakuvasta on tummaa yökuvaa.
Kuvaaja näyttää ”terapiahuoneeksi” nimeämässään työtilassa videokuvaa, jossa ilves hipsii alkukesän vihreällä niityllä kirkkaassa päivänvalossa.
Vesistöjen kuvaamisen ykköslaite on ollut drone.
– Kun liikkuu rantavesistöissä, niissä harvoin saa mielikuvaa alueesta. Drone kuvaa sadan metrin korkeudelta, ja näkökulmasta tulee aivan toinen kuin maan pinnalta katsottuna.
Dronen kanssa voi sattua ja tapahtua. Manu Kärki kertoo, kuinka drone oli pudonnut sadan metrin korkeudesta. Muistikortti säilyi, mutta dronesta jäi vain korjauskelvoton romukasa. Uutta laitetta hän ei hankkinut sen jälkeen.
Vuonna 2018 Kärki julkaisi kirjan Someron järvet & lammet, jonka kuvat on otettu lähes poikkeuksetta dronella. Kirja sisältää kattavasti tietoa esimerkiksi järvien ja lampien kalakannoista ja levätilanteista.
– Someron järvet & lammet sopii opaskirjaksi luonnossa retkeilyyn. Siellä on karttasivut myös, tietokirjailija-kuvaaja kertoo.
Somerniemellä on 85 lampea ja järveä, joilla on nimet kartoissa. Pienempiä kaivantoja on toki enemmänkin. Somerniemen aluetta vähemmän tunteville, uusia kuvauskohteita etsiville Kärki vinkkaa Iso-Valkeen ja Pikku-Valkeen järvet.
– Iso-Valkeella sai ennen olla yksistään, nyt retkeily sinne on lisääntynyt. Kirkas vesi houkuttelee sukeltajia kaukaakin.
Kaikenlaisia kuvausvälineitä on tullut kokeiltua vuosien saatossa, mutta täyskennokamera, jossa kuvia on varaa muuttaa ja käsitellä, kerää pisteet kotiin.
– Se on hyvä kamera luontokuviin. Lähes mustaksi tai valkoiseksi menneet kuvat saa vielä pelastettua.
Kuvien käsittely tapahtuu kuvankäsittelyohjelmilla ”terapiahuoneessa”, jonne kenellä tahansa ei ole pääsyä.
– Terapiahuoneessa saa olla rauhassa. Saa siivota tai olla siivoamatta.
Facebookissa ja YouTubessa
Syntyperäinen somerniemeläinen Manu Kärki on julkaissut kuviaan Facebookissa vuodesta 2010.
– Julkaisen kuvia harvakseltaan. Joskus voi mennä kuukausi, parikin julkaisuiden välissä. Tämän vuoden alussa julkaisin ensimmäisen YouTube-videoni.
Videolla näkyy yhdistelmä riistakameraotoksia: tuuheaturkkinen kettu valkoisella hangella, valkohäntäkauris kahden vasansa kanssa. Kun omilta kotikulmilta löytyy niin monipuolisesti kuvattavaa, ei ole tarvetta lähteä pitkille kuvausmatkoille muualle. Kurjet laskeutuvat keväisin omalta etupihalta näkyville pelloille, ja supikoirat liikkuvat talon takaa alkavalla mäntymetsäharjulla.
Kuvaaminen ja siten myös kuvien julkaiseminen myötäilee vuodenaikojen vaihtelua.
– Talvella kuvaan vähiten, silloin on liian vähän valoa. Keväästä syksyyn otoksia on enemmän.
Tässä kohtaa vuotta Manu Kärjen ja muiden luontokuvaajien odottamat kevään vihreät sävyt eivät ole enää kaukana.
