– Tiedot ja ennusteet yleisyydestä ovat huolestuttavia. Syöpä on lisääntynyt tosi paljon, mutta onneksi hoito ja tutkimuskin ovat kehittyneet. Silti lääketiedekään ei pysty vielä ihan kaikkeen. Toivon mukaan hyvinvointialueet tuovat parannusta hoitojen yhdenvertaisuuteen ja tasapuolisuuteen, etteivät erot syöpätaakassa olisi niin suuria, Lamminniemen seniorihoitaja Raila Hakamäki katsoo.
– Mulle se on läheinen. Minulla oli esivaihe, ihosyöpä ohimolla. Sisko kuoli alle 60-vuotiaana rintasyöpään. Ikävuosien myötä tilanne helpottuu, syövät ei ole niin aggressiivisia. Alueelliset eroavaisuudet ovat surkea asia. Jotkut saavat kalliita erityis- tai yksityishoitoja, Marja Rauhaniemi puntaroi.
– Tässä ikävaiheessa sitä jo vähän kuin pelkää. Että jos jokin tällainen tulee. Emännän ajatuksissa se on enemmän, sillä hän on mukana syöpäyhdistyksessä. Ajatus on varmasti jokaiselle, aivan nuoria lukuun ottamatta. Kun sitä tulee tuttaville, niin aina se pysäyttää, Mauno Kuisma pohtii.
*****
Suomessa elää yli 300 000 ihmistä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa sairastuneet syöpään. Heistä kolmanneksella syöpädiagnoosista on kulunut enintään viisi vuotta.
On arvioitu, että vuotuinen tapausmäärä kasvaa vuoteen 2035 mennessä 25 prosenttia, verrattuna vuoteen 2020. Tapausmäärän kasvu johtuu pääasiassa väestön ikääntymisestä. 75 vuotta täyttäneillä uusien syöpätapausten määrä lähes kaksinkertaistuu, kun taas alle 75-vuotiailla tapausmäärä pysyy lähes ennallaan.
Syöpätaakka jakautuu Suomessa alueellisesti epätasaisesti. Esimerkiksi syövän ilmaantuvuudessa ja syöpäkuolleisuudessa on alueellisia ja sosioekonomisia eroja.