”Muurari halusi, että meistä tehdään juttu paikallislehteen. Ihan sen tähden, kun täällä puuhaillaan asioita perinteisiä työmenetelmiä mukaillen. Mikäs siinä, mielellähän me kerrotaan.”
Tämä jo eläkkeellä oleva muurari on Timo Kinnunen Kultelasta. Hän oli muuraushommissa Hirsjärven entisellä koululla, ja kysäisi siellä isäntäväeltä kohteliaasti, voisiko hän vinkata heidän tekemisistään Somero-lehteen. Ja sehän heille sopi.
Martta Suurpää ja Matti Syrjälä eivät ole ihan tavanomainen pariskunta. He ovat rohkeita. Kuuluvat ihmisiin, jotka uskaltavat tarttua haasteisiin.
Tehdään mikä voidaan
Päätös asettautua vapaa-, ja etätyöaikoina entiseen koulurakennukseen, sekä paneutua sitä korjaamaan ja vaalimaan, on iso. Siinä pitää käskeä ja haastaa itse itseään. Pitkäjänteisesti.
Suhtautuminen työhön on vastaanottavaa. Se tehdään, mikä voidaan. Mahdollisimman paljon itse. Kaiken aikaa on omattava näppituntuma prioriteeteista. ”Tämä tehdään seuraavaksi, tuo vasta sen valmistuttua”.
Osaaminen on huomionarvoista tekemisten laajuuden vuoksi. Seuraava lainaus, kuten muutkin kursivoidut kappaleet, ovat Hirsjärven koulun Instagramista:
”Ihan hassuksi meni, kun toimittaja kyseli meidän ammateista. Tähän komboon mahtuu puuseppä, muotoilija, kalustesuunnittelija, valaisin- ja valaistussuunnittelija, rakennusrestauroija, sisustusarkkitehti, luonto-ohjaaja ja kippari. Valokuvaustakin on tullut tehtyä.”
Siinäpä niitä on! Martta Suurpään ja Matti Syrjälän tekemistä ja ammateista saa lisää käsitystä googlaamalla heidän nimillään nettiä.
Päätös kotiutua Somerolle
Ensin tarvittiin syy, miksi tulla Somerolle, yhdessä poikansa Urho Suurpään, 12, kanssa. Muu on seurausta.
Yksi syy oli into korjata ja vaalia vanhaa. Mutta ne olisivat koskeneet minkä tahansa rakennuksen hankkimista, mistä tahansa.
Herttoniemestä Helsingistä heidän teki kuitenkin mieli maalle.
– Olimme vuosikaudet etsineet mökkiä. Kesäinen harrastus on ollut retkeillä paljon. Ajellaan autolla ja vastaan tulee kaiken maailman vanhaa taloa ja navettaa, mitä ikinä tuleekaan.
– Sitten välillä me kurvataan pihaan ja käydään kysymässä. Jos kohde on ollut oikein kiinnostava, ollaan otettu selvää, ketä omistaa ja pystyykö myymään. Se loppui, mutta nyt on tämä, he hymyilevät.
Huonekorkeus ympärillä vanhassa luokassa on 3,50 metriä. On tilaa, mitä hengittää ja mistä nauttia. Se tuo laatua uneenkin.
– Masa, joka on myös puuseppä, aikoo tehdä yläpuolella olevasta luokkasalista verstaan. Kun tilaa on. Kakkoskerroksen aulassa minulla on oma ikkunaprojekti. Rapsutan ja maalaan. Laitan uudet pellavaöljykitit ja -maalit, kesällä teen karmit. Hommat ovat hyvin terapeuttisia. Ja Urho oppii samalla, Martta Suurpää kertoo ylpeänä.
– Eihän tällaista kohdetta muuten hankkisi, ellei remonttitöistä pitäisi. Joku saa pitää tätä vähän hulluna – ehkä monikin, he jo nauravat.
– Tilaa on 600 neliötä, eihän tässä ole mitään järkeä! Kaupunkikotimme on yhteensä about tämän salin verran. Vaikka sekin on hieno koti ja on tilaa.
Mutta miljöön sekä omien tarpeiden toteuttaminen on hyvää elämää. Kaupat tehtiin lokakuussa 2021.
Super-hienossa kunnossa
Pienempääkin mökkiä mietittiin. Taikka uuden ”design-pläjäyksen” tekemistä. Jotain piti päästä tekemään. Tähän paikkaan tultiin silti osoitteen kanssa. Se oli myynnissä, ja sille oli välittäjä. Entisen omistajan jäljiltä paikka oli upeassa kunnossa.
– Sisustus ja kaikki olivat galleriamaisesti tehtyjä. Sekin viehätti. Nythän moni asia on kuin räjähdyksen jäljiltä.
Niinpä, koska on remontti. Yläkerran toista luokkaa käyttää Matti Syrjälän sisko Marja, ja opettajan huoneet ovat vuokralla.
– Matti ja Maria ovat kotoisin Punkalaitumelta vanhasta talosta. Maaseutumainen maisema on lähellä heidän sydäntään. Minä olen Vanhasta Raumasta, meri-ihmisiä. Eli olemme kaikki tottuneita asumaan vanhassa, jossa aina pitää rahnuttaa jotakin paikkaa, Martta Suurpää selvittää taustoja.
”Lämmityskausi alkoi aktiivisesti. Plusasteilla mentiin vielä ’ilpin’ (ilmalämpöpumpun) voimin, kevyin kulutuksin. Pakkasilla ilppi laitettiin kiinni ja otettiin halkovoimat käyttöön. Kevyillä pakkasilla toimiva kakluuni pitää käyttöhuoneet mukavassa lämmössä.”
Omat ”työmaat”
Yhteisellä koulutyömaallakaan pariskunta ei mene toisen tonteille. Se on onnen salaisuus.
Niinpä muotoilija Matti Syrjälä korjaa mestari Timo Kinnuselta saamiensa oppien mukaan vanhoja kakluuneja, ja sisustusarkkitehti Martta Suurpää laittaa ikkunoita. Palkitsevia töitä, joissa näkee kätensä jäljen.
– Timo teki ensin toisen uunin ja sanoi, ettei oikein jaksaisi enempää. Räknäsin, että 120 vuotta sitten uunin on kai ihminen silloinkin tehnyt, eikä kone. Joten silloinhan minä voin tehdä toisen! Välillä Timo käy minua konsultoimassa, Matti Syrjälä kertoilee.
Opastajaltaan hän sai muuraamiseen opit ja paikallista ”kuraa”, Kultelan savea. Siinä ei ole sementtiä, mikä olisi kovaa. Uunin tiilet ja kaakelit ovat irrotettavissa.
– Hurraa-huuto kuului salista, kun Matti sai ensimmäisen kaakelin irrotettua, puoliso muistaa.
Ruuanlaittoonkin he ovat kakluuneja jo käyttäneet. Pataruoka valurauta-astiassa ei kaipaa sähköuunia. Seuraavaksi aiotaan kokeilla juurileipää.
” Valurautavalajankin luona käytiin, sillä kadonneiden luukkujen tilalle tarvitaan uudet. Kesällä luokkahuoneen toisesta uunista viedään luukut valajalle malleiksi. Mihin lie roskiin tai kalaverkon painikkeiksi edelliset heitetty? ”
Onnea ja suunnitelmia
Innostus on vain kasvanut. Suunnitelmissa on remontti märkätilaan, johon tehdään savirapatut seinät. Paikallisesta, hienosta ja harmaasta savesta.
Nyt on saunottu teltassa. Sisäsaunaa tuskin tehdään, sillä sellainen ei sovi vanhaan taloon.
”Me ollaan niin onnellisia tästä terhakasta telttasaunasta. Sisällä saunassa on pötkötysmittaiset lauteet ja normaalin saunan kiuas. Pikku korillinen menee puita lämmityskerralla ja vajaa ämpärillinen vettä peseytymiseen per heppuli.”
Syykin telttasaunan tarpeelle löytyy. Pihassa nököttää ja odottaa kohtaloaan vanha palanut, hirsirunkoinen sauna. Ehkä siitä voisi tulla savusauna?
1950-luvulla tehdyt märkätilat talossa saavat kyytiä. Jälkeenpäin, rakennuksen ”noppiin” tehtyinä ne alkavat olla huonossa kunnossa. Niitä ei heti alettu korjata. On haluttu ensin nähdä, miten tämä talo toimii.
Sauna laitetaan mieluummin pihalle ja sisälle tulee vain minimaalinen määrä vettä. Näin joitain tiloja voidaan pitää kylmempinä.
Pitäjä ihastuttaa
Paljon on jo saatu aikaan. Laitettu ilmalämpöpumput, maalattu katto, laiteltu ikkunoita ja lappeen kokoinen aurinkokennosto. Keittiö on meneillään, kaappeja seuraavana, ja mitä kaikkea vielä.
Huonekalut he haluavat käytettyinä tai ilmaisina, ei uusina ja kiiltävinä. Sellainen ei tänne sopisi. Onhan maailma jo valmiiksi pullollaan tavaraa.
– Olemme halunneet tehdä ekologista, ”omatuotanteista”. Ylijäämäsähköä voidaan myydä kesällä. Sähköautosta emme vielä tiedä, nyt prioriteetti autossa on koko, peräkärry ja koukku. Saa vietyä ja tuotua tavaraa, he kertovat.
Somerolaiset rautakaupat ovat usein suuntana.
– Tämä on aivan mahtava kaupunki. Ja yllättävän virkeä. Me ollaan tykästytty kovin. Hyvät uimahalli, kirjasto, suunnistusmeininkiä – hyviä puhtaita metsälampia.
Hirsjärvellä omassa pihassa on riittävän avaraa. Aurinko mahtuu paistamaan. Takapihaa hallitsee komea, vanha saarni. Tontti on kaksi hehtaaria. Kakkoskerroksesta pilkottaa järvikin. Yhdeltä nurkalta aukeavat pellot ja maalaismaisema.
Kaikki aikanaan
Arkkitehtuuriltaan rakennus on pienoinen palapeli. On vanha osa ja on laajennus. Se tuo mukanaan aikakausien kerroksellisuuden, mikä viehättää omalla tavallaan.
– Tämä antaa eri tavalla mahdollisuuksia. Kun Rauman koti oli 200–300-vuotias, se koko ”torppa” oli museo. Kun tässä on kerroksellisuutta, sitä voi tänne ehkä myös tuoda, Martta Suurpää arvioi.
Valkoinen väri sisältä tulee luultavasti vaihtumaan, tavoitteena pehmeämmät, alkuperäiset värisävyt. Sisäseinien levytyskään ei kuulu aikakauteen. Niiden kohtaloa pohditaan myöhemmin.
Tulisijoja on nyt 12, mutta niitä tulee olemaan 15. Siinä saa muutaman tulitikun raapaista.
– Tämä valmistuu sitten kun valmistuu. Ei ole aikatauluja, mutta suunnitelmia on vaikka kuinka.
”Turistiin, juotiin kaffetta ja pohdittiin erilaisia projekteja, joita täällä on käynnissä. Osa jopa valmistunutkin jo. Kyllähän sitä ollaan saatu aikaiseksi jo ihan mukavasti.”
Fakta: Hirsjärven koulu
- 1902–1992
- piirsi arkkitehti Henrik Helin, samoilla piirustuksilla myös Ollilan ja Häntälän koulut
- alkuperäinen muoto oli T-malli, sivuilla tornit, kansallisromantiikkaa
- T-kirjaimen ”sisäkulmalaajennuksiin” myöhemmin koulun keittiö ja pesutilat
- osa toisesta kerroksesta rakennettu sodan jälkeen
- parhaimmillaan koulussa oli yli 100 oppilasta ja 4 opettajaa
- Someron kunnan alueella oli ennen Somerniemi-liitosta 27 koulua, nykyinen määrä on 4 vanhalla Someron alueella
- vanhoja valokuvia tai piirustuksia alkuperäisestä koulusta ei ole löytynytLähde: Leeni Tiirakari, Someron kansakoulut ja peruskoulu
