Tällä viikolla on vietetty Uutisten viikkoa. Siihen ovat osallistuneet sanoma- ja kaupunkilehdet, tietysti myös Somero-lehti. Tarkoituksena on opettaa lapset ja nuoret ymmärtämään ja arvostamaan luotettavaa uutistoimintaa. Toisena tavoitteena on tulevaisuuden uskon ja toivon lisääminen toinen toistaan pelottavampien ja synkempien uutistapahtumien aikana. Vuosikymmenien mittaisen päätoimittajan kokemukseni perusteella voin sanoa, ettei mikään ole tärkeämpää. Juuri tällä hetkelle lapsille ja nuorille, miksei myös meille aikuisillekin, tulevaisuuden uskon vahvistaminen on kaiken lähtökohta.
Monissa perheissä on varsinkin lapsilta rajoitettu television uutisten katsomista aikana, jolloin hirveät sotatapahtumat tulevat joka ilta silmille. Tiedän, että televisio pyrkii karsimaan pahimmat kuvaukset sotarintamalta, mutta kokonaan se ei ole mahdollista. Taiteilu totuudellisten uutisten ja väritetyn realismin välillä on vaikeaa. Kun kuuntelin suomalaisten sotakirjeenvaihtajien omakohtaisia kokemuksia työstään, ymmärrys tehtävän vaikeudesta kasvoi.
Suomalainen media, erityisesti sanomalehdistö ansaitsee yleisesti tunnustuksen harkitusta sananvapauden säätelystä. Itse asiassa voisi sanoa, että ilman sanomalehdistöä, esimerkiksi tätä meidän Somero-lehteämme, sananvapaus olisi paljon kapeampaa. Mikään muu lehti ei yhtä harkitulla tavalla käsittelisi tämän kaupungin tapahtumia ja tämän kaupungin asukkaiden mielipiteitä. Siksi jokaiselle somerolaiselle on tärkeää turvata sen luotettava sisältö ja jatkuva ilmestyminen.
Aina voi toivoa laajempaa paikallisten asioiden ja näkemysten uutisointia, esimerkiksi paikallisten yrittäjien ja yritysten toiminnasta, mutta Somero-lehti hoitaa kyllä tehtäväänsä pääosin hyvin. Paikallislehti on väkevä voima oikein käytettynä. Kaikki eivät tietenkään saa sanomisiaan julki, mutta järkeville ajatuksille lehdessä on varmasti tilaa.
Tämän vuoden Uutisten viikon aikana on sattumoisin käyty voimakasta keskustelua mielipiteen ilmaisun ja sanavapauden rajoista. On väitelty sekä oikeudesta Koraanin polttamiseen että maanpuolustusta koskevien salaisten papereiden julkaisemiseen. On syytetty ja pelätty sananvapauden ja mielipiteen esittämisen kohtuutonta rajoittamista.
Turkin presidentti kiitti Suomea siitä, ettei täällä Ruotsin tavoin sallittu Koraanin polttamista. Se olisi ollut rangaistavaa uskonrauhan rikkomista. Emme kaipaa tällaisia kiitoksia, joiden taka-ajatuksena on Nato-rintaman hajottaminen. Eipä meillä saa Raamattuakaan polttaa. Järkevä käyttäytyminen on suurta viisautta myös sananvapauden kannalta. Samanlaista sananvapautta voisi tietysti toivoa myös Turkilta.
Puolustusvoimien salaisten papereiden julkistaminen ei sen sijaan ole järkevää käyttäytymistä. Salaisilla leimoilla herkutteleminen on huonoa journalismia. Ei toimittajalla ole oikeutta arvioida, ovatko tiedot salassa pidettäviä vai ei. Tämä uutisointi palvelee vain toimittajan oman itsetunnon kohottamista. Hyvää journalismia on hankkia samat tiedot julkista lähteistä, jos se on mahdollista, kuten puolustelijat sanovat.
Suomalaisten luottamus varsinaisen median välittämiin tietoihin on suurta. Sen sijaan aina ei osata varmistaa sosiaalisen median kautta välitettävien ”uutisten” luotettavuutta. Liian monelle se on tärkein ja ehkä jopa ainoa uutisten lähde. Siksi uutistoiminnan perusteiden käsitteleminen kouluissa on kuluneen viikon aikana ollut hyvin tarpeellista. Sitä on opittava epäilemään, tarkistamaan ja vielä kerran epäilemään.
Johannes Koroma
pääkonsuli