Maaliskuun alusta sotaa paenneilla ukrainalaisilla on mahdollisuus hakea kotikuntaa Suomesta. Se lisää oikeuksia ja velvollisuuksia.
Somerolle lokakuussa tulleet ukrainalaiset Marina Akhmetova ja Ivan Chepenko eivät vielä tiedä, jäävätkö sodan päättyessä Suomeen.
– Voisimme jäädä Suomeen, jos oppii kieltä ja löytää töitä, kertoo kotimaassaan puuseppänä itseään ja perhettään elättänyt 38-vuotias Ivan Chepenko. Perheeseen kuuluu vaimo Tatjana ja poika Sergei.
12-vuotiaan Sergein kummitäti Marina Akhmetova ja miehensä Ruslan ovat päättäneet hakea Somerosta kotikuntaa ainakin lapsille, jotta 10-vuotias Sofia voi käydä koulua ja kaksivuotias Varvara pääsee päiväkotiin.
Aikaa vietetään pääasiassa ukrainalaisten kanssa
Akhmetovin ja Chepenkon perheet saapuivat Suomeen lokakuun 5. päivä.
– Meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Saimme somerolaisilta kaikenlaista tavaraa, jotta elämä täällä voisi alkaa. Kiitos, sanoo Marina Akhmetova, joka asuu perheineen Svenssonintiellä.
Sopeutumista on auttanut se, että heidän kerallaan kotimaasta Ukrainasta lähti ystävät Ivan ja Tatjana Chepenko sekä heidän 12-vuotias poikansa Sergei.
– Sergei on minulle kuin oma poika, kertoo kummitätinsä Marina Akhmetova.
Pariskunnat viettävät paljon aikaa keskenään tai muiden ukrainalaisten kanssa. Naapureista on tullut hyvän päivän tuttuja lasten kautta. Lapset kun leikkivät, vaikka eivät osaisi maan kieltä.
– Kun kävelemme kadulla tai menemme kauppaan, niin tapaamme paljon ukrainalaisia; somerolaisia vähemmän. Somerolaiset eivät kävele ulkona. He kulkevat autoilla paikasta toiseen, kauppaankin, ja viettävät aikaa omissa kodeissaan, on Ivan Chepenko havainnut.
Hän ja poikansa ovat ottaneet polkupyörät alle, käyneet kalassa ja saaneet saalista. Myös metsiä on koluttu ja löydetty sieniä. Paistinpannun kautta sienistä ja kalasta on valmistettu ruokaa perheelle.
Kotimaassaan Ivan harrasti kalastusta ja metsästystä, metsästi muun muassa jäniksiä.
Sergei on alkanut harrastaa jalkapalloa Somerolla. Hän on vasenlaitahyökkääjä. Poika on saanut kavereita ukrainalaisista ja jonkin verran suomalaisistakin. Sofia Akhmetova aloitti Somerolla tanssiharrastuksen ja käsityöt.
Perheet asuivat Velyki Prokhodyssä parikymmentä kilometriä Harkovasta pohjoiseen. Sieltä oli lähdettävä, kun sotaa käytiin kiivaasti.
– Räjähteli joka puolella. Siellä ei ollut turvallista.
Kerrostalossa, jossa Akhmetovat asuivat, jysähti niin, että oma asunto oli jätettävä. Talon kellari oli perheen asuinpaikkana kaksi viikkoa ennen maasta lähtöä. Sähköt olivat poikki, generaattoreilla yritettiin pärjätä, jos ne toimivat.
Suomeen he päätyivät, kun arvelivat sen olevan turvallinen maa.
– Mukaan otimme vain dokumentit, kuten passit ja muutaman vaatteen. Meidän perheellä oli kannettavana kolme kassia. Ajattelimme silloin, että palaamme joskus vielä takaisin kotiin, sanoo Akhmetova.
– Kukaan ei uskonut, että syttyy tällainen sota. Jos olisimme tienneet, emme kai olisi rakentaneet uutta ja korjanneet vanhaa, sanoo Chepenko.
Kunhan lapset ovat onnellisia ja saavat hyvän elämän
He haluavat opiskella suomen kieltä, jotta pystyisivät tekemään työtä Suomessa. Vielä kurssit eivät ole heitä kohdanneet.
– Ilman kielitaitoa ei voi ymmärtää, mitä pitää tehdä. Jos on töitä, saatan jäädä Suomeen, pohtii Ivan Chepenko, joka oli kotimaassaan puuseppä.
– Yhdistin puuta ja metallia, kertoo mies omasta yrityksestään.
Marina Akhmetova oli 1.–4. luokkien opettaja, opetti pääosin ekaluokkalaisia.
Hänestä suomen kieli on vaikeaa.
– Sofia on yrittänyt opettaa minulle: yksi, kuksi, kolme, nauraa äiti. Suomalaisten naapurien kanssa hän puhuu englantia.
Kun sota loppuu, kaikki on auki. He eivät tiedä vielä, jäävätkö Suomeen.
– Ja milloin se sota loppuu.
– Nyt olemme turvassa.
Heidän toiveensa on, että lapset ovat onnellisia ja saavat hyvän elämän. Ja että tulee rauha.
Sotaa paennut ukrainalainen voi hakea kotikuntaa Suomesta
LaKi pakolaisten kotoutumisen edistämisestä muuttuu maaliskuun alussa niin, että kotikunnan ja tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset siirtyvät pakolaisten vastaanoton piiriin. Se tarkoittaa, että sotaa paenneille ukrainalaisille on mahdollisuus hakea kotikuntaa Suomesta, kun heille tulee täyteen vuosi asumista Suomessa. Kotikuntaa ei ole pakko hakea.
Varsinais-Suomen Ely-keskus arvioi, että kuluvan vuoden aikana koko Varsinais-Suomessa noin 3 000 pakolaista siirtyy kuntien ja hyvinvointialueen palveluiden piiriin. Tilapäistä suojelua saavia tästä joukosta on noin 2 800.
Maahanmuuttoviraston lokakuun lopun tilaston mukaan Somerolla asuu 296 tilapäistä suojelua saavaa ukrainalaista. Jonkin verran tänne viime keväänä tulleista on lähtenyt takaisin kotimaahansa tai muihin maihin, osa muuttanut paikkakuntaa Suomessa ja uusia pakolaisia on tullut tilalle.
– Tilanne elää koko ajan. Vaikea arvioida, kuinka moni ukrainalaisista hakee kotikuntaa, sanoo kaupungin hallintojohtaja Marjaana Sorokin.
Hallitun pakolaisten kuntiin ohjaamisen ja vastuun jakamisen lähtökohtana on ukrainalaisperheiden jääminen nykyisiin asuinkuntiin myös kotikunnan saamisen jälkeen. Se edellyttää tiivistä yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueen, valtion viranomaisten, vastaanottokeskusten, työnantajien, yhdistysten ja oppilaitosten kesken. Esimerkiksi löytyykö palveluihin tulkkeja tarpeeksi ja miten järjestetään asuminen.
Kotikunnan saaminen tuo nipun oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia verrattuna tilapäisen suojelun asemaan. Yksi iso muutos on oppivelvollisuus. Kotikunnan saamisen jälkeen ukrainalaislapsille tulee velvollisuus suomalaiseen perusopetukseen, eikä ukrainalainen etäopetus voi sitä korvata.
Moni ukrainalainen on yhä vailla pankkien tarjoamaa vahvaa sähköistä tunnistautumista. Sitä ilman osallistuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on lähes mahdotonta. Viimeistään kotikunnan hakemusten yhteydessä hankittava suomalainen henkilötunnus pitäisi mahdollistaa e-tunnistautumisen käyttöönoton.
Valtio korvaa kunnille kustannuksia, joita niille on koitunut laissa määriteltyjä kotoutumisen edistämisestä ja palveluiden järjestämisestä. Korvaukset on tarkoitettu ohjaukseen ja neuvontaan sekä muuhun kotoutumista tukevaan toimintaan.
Korvaus on seitsemän vuotta täyttäneen henkilön osalta 1 955 euroa vuodessa ja alle 7-vuotiaan osalta 6 503 euroa vuodessa.
Korvausten edellytyksenä on kotoutumislain mukaisesti tehty kunnan kotouttamisohjelma ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskuksen (Ely-keskus) kanssa tehty sopimus kuntaan osoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä.
Kotouttamisohjelmassa arvioidaan, mitä lain muutokset vaikuttavat kunnan tehtäviin ja resursseihin, mitä ovat kuntaan sijoittuvat ukrainalaisten palvelut ja miten laskennalliset korvaukset on järkevintä kohdentaa kunnan vastuulla oleviin tehtäviin.
Varsinais-Suomen Ely-keskus on esittänyt Someron kaupungille, että sopimus uusittaisiin. Kaupunginhallitus hyväksyi omalta osaltaan sopimusehdotuksen, joka korvaa voimassa olevan sopimuksen 1.3.2023 alkaen.
Uuden lain mukainen kotouttamisohjelma tulee hyväksyä valtuustossa 30. kesäkuuta 2023 mennessä.