Teksti ja kuvat Olli Salomäenpää
Tiedättehän sen ajatuksen, että toiset tekee mitä osaa, toiset taas mitä tahtoo. Jos ajatellaan rakentamista ja siihen liittyviä kädentaitoja, niin Someron Ollilassa yhdessä Eija -vaimonsa kanssa majaansa pitävä Veikko Suonpää kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin.
Veikko Suonpää aloitti elämäntaipaleensa aikoinaan Tarvasjoella maatalon poikana. Perinteiseen tapaan maatalossa tehtiin asioita paljon itse ja sieltä Veikkokin sai kipinän kädentaitojen kehittämiseen. Perhe muutti Veikon nuoruudessa Ypäjälle ja sieltä elämä kuljetti hänet vaimonsa kanssa Somerolle nykyiseen asuinpaikkaan vuonna 1984.
Vilkasluonteisen miehen elämää voisi kuvata vähintäänkin tapahtumarikkaaksi. Kun paljon tekee, niin paljon tapahtuu.
– Yhteiskoulu minulta jäi kesken, mutta kauppakoulun suoritin loppuun, hän toteaa.
– Minulla on ollut koko ajan vahvana käsin tekemisen palo, mutta myös kaupan tekemisen palo.
– Salaojakoneen kanssa urakointia, huoltoaseman pitämistä, konekauppaa, maanviljelystä Artjärvellä, maatilakauppaa, kaksi rakennettua mökkikylää, puunjalostusta, höyläämö, Viron kauppaa, Veikko Suonpää muistelee työvuosiaan.
– Että kyllä minua voi rehellisesti pitää puolihulluna sarjayrittäjänä. Ja useimmiten olen päässyt yhdistämään siihen käsillä tekemisen ja kaupan tekemisen.
Jos ajatellaan 1900-luvun tapahtumia Suomen historiassa, niin voi kuvitella, että yrittäjälle, ja erityisesti vilkasluonteiselle sellaiselle, on ollut tarjolla monenlaisia vaaran paikkoja. Kaikki eivät menneistä ajoista selvinneetkään kuivin jaloin.
– On minullakin ollut suunnitelmia, joihin on tullut erinäisiä esteitä eteen. Ja monenlaisia ihmisiä on niidenkin tiimoilta tullut kohdattua, Suonpää muistelee.
– Ja vaikka välillä pahojakin on tapahtunut, niin konkurssiin en ole koskaan joutunut. Että jollain tavoin olen aina nähnyt mahdollisuuksia ympärilläni ja niiden myötä on aina pudottu jaloilleen, uutta on kehitetty ja tilanteista selviydytty. Työhön minä olen aina suhtautunut positiivisuuden kautta. Sillä jos työstä ei huvia löydä, niin ei sitä löydä muualtakaan.
Mutta nyt aktiivinen työelämä on Veikko Suonpäälle taakse jäänyttä elämää. On tullut aika keskittyä muihin asioihin. Meren rannalla on muun muassa asuntolautta, jota käydään säännöllisesti kunnostamassa.
Tälle 15 mökkiä rakentaneelle, itseoppineelle rakennusmiehelle löytyy kotipihasta yksi iso ilonaihe, Laulutupa, jossa lauletaan karaokea säännöllisesti tutulla porukalla.
– Jostain se ajatus tuli, että tällainen olisi pihaan saatava. Tässä tämä on nyt kahdeksan vuotta ollut, Suonpää toteaa.
– Aikani minä tätä tuumailin ja kun se oli mielessä valmis, niin sitten ryhdyin töihin. Kaikki on itse tehtyä, hirsistä lähtien.
Veikko Suonpään elämänasenteesta huokuu onnellisuus, mutta myös rohkeus kulkea omia latuja.
– Minä olen sellainen onnellinen oivaltaja ja elämän seikkailija, Suonpää toteaa.
– Elämälle pitää olla utelias. Työssäni minä olen tehnyt aina omiani enkä ole muita jäljitellyt, erityisesti kättentöittäni ajatellen. Ajattelen, että jos on oivallusta ja mielenkiintoa, niin sillä pääsee aina pitkälle. Ja jos olen jotain kilpaillut, niin aina itseni kanssa. Eikä minulle ole ollut koskaan ongelmana nostaa toisia esille. Jos ihminen on kannuksensa ansainnut, niin sehän on vain hyvä asia.
Vaan onko suutarin lapsilla kenkiä, kuten sanonnassa kysytään. Tässä kohtaa Veikon puoliso katselee miestään hieman hymyillen. 1990-luvulla tehty keittiöremontti odottaa loppusilausta, luvattua leivinuunia ei ole vielä näkynyt.
– Kyllä minä taidan olla enemmän sellainen suurten linjojen kuin pienten yksityiskohtien mies, Veikko Suonpää toteaa naurahtaen.
– Eli kyllä minulta taitaisi ne viimeiset listat jäädä taloprojektissa asentamatta.
